Kierrätystä ja kirpputoreja

Aura Niskanen, Kuopion klassillinen lukio

Aura oli ak­tii­vi­ses­ti mu­ka­na kou­lun kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen tii­mis­sä. Toi­min­taan liit­tyi mo­nen­lais­ta te­ke­mis­tä: kier­rä­tys­jär­jes­tel­män pa­ran­ta­mis­ta, kirp­pu­tori, vaa­te- ja lelu­ke­räys Gam­bi­aan ja vesi­kas­va­tuk­sen tut­ki­mis­ta. Ra­por­tis­saan hän kes­kit­tyy kier­rä­tyk­seen ja kier­to­ta­lou­teen.

Olen pie­nes­tä pi­tä­en ihail­lut vah­vo­ja nai­sia, jot­ka ovat vai­kut­ta­neet yh­teis­kun­tam­me ta­saar­vois­tu­mi­seen. Lap­se­na en kui­ten­kaan itse aja­tel­lut ha­lu­a­va­ni jo­ten­kin olla
vai­kut­ta­mas­sa yh­teis­kun­tam­me pa­ran­ta­mi­seen. Syy sii­hen on hy­vin sel­keä: en näh­nyt epä­koh­tia, joi­hin mi­nun tu­li­si tart­tua. Kas­voin suh­teel­li­sen hy­vis­sä olois­sa enkä kos­kaan ol­lut kiu­sat­tu tai syr­jit­ty. Pa­hek­suin ih­mi­siä, jot­ka heit­ti­vät ros­kia maa­han ja nou­kin ros­kat sit­ten itse maas­ta. Ala­kou­lus­sa pa­ras ys­tä­vä­ni kuu­lui us­kon­nol­li­seen vä­hem­mis­töön, ja vaik­ka puo­lus­tin hän­tä mui­den ys­tä­vie­ni kom­men­teil­ta, en ym­mär­tä­nyt nii­den laa­jem­paa mer­ki­tys­tä. Kak­si­kie­li­nen luok­ka­ni oli ala­kou­lus­sa kir­ja­va, kun taas rin­nak­kais­luo­kil­la suu­rin osa oli esi­mer­kik­si taus­tal­taan täy­sin suo­ma­lai­sia. Opin ym­mär­tä­mään eri­lai­suu­den ai­heut­ta­man tus­kan yk­si­löl­le oi­ke­as­taan vas­ta ylä­kou­lus­sa ja lu­ki­os­sa.

Lu­ki­oon tul­les­sa­ni il­mas­ton­muu­tos nou­si vah­vas­ti yh­teis­kun­nal­li­seen kes­kus­te­luun,
eten­kin ruot­sa­lais­ak­ti­vis­tin Gre­ta Thun­ber­gin myö­tä. En­sim­mäi­se­nä vuo­te­na­ni osal­lis­tuin kau­pun­gis­sam­me jär­jes­tet­tyyn il­mas­to­lak­koon ja -mie­len­o­soi­tuk­seen, kos­ka koin toi­mi­va­ni jon­kin hy­vän puo­les­ta. Op­pi­ma­ni fak­tat il­mas­ton­muu­tok­ses­ta tun­tui­vat
mu­ser­ta­van mui­den maa­il­man nuor­ten jou­kos­sa myös mi­nua. Vä­hi­tel­len muu­tin omia
elä­män­ta­po­ja­ni lin­jaa­maan enem­män arvo­maa­il­ma­ni uut­ta tu­lo­kas­ta. Ryh­dyin
kas­vis­syö­jäk­si, kä­ve­lin tai pyö­räi­lin kou­luun ja hil­lit­sin ku­lu­tus­tot­tu­muk­si­a­ni ra­jus­ti.

Toi­se­na lu­ki­o­vuo­te­na­ni aloin ym­mär­tää, että vai­kut­ta­mi­nen voi olla muu­ta­kin kuin
il­mas­ton läm­pe­ne­mi­sen hil­lit­se­mi­sen puo­les­ta toi­mi­mis­ta. Kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen ta­voit­teet ovat juur­tu­neet niin arvo­maa­il­man tuki­pi­la­reik­se­ni kuin tu­le­vai­suu­den am­mat­ti­ni va­lin­taan. Ylä­kou­lus­sa te­ke­mä­ni esi­tel­mä YK:n kes­tä­vä ke­hi­tyk­sen ta­voit­teis­ta jäi
ali­ta­jui­ses­ti mu­hi­maan jon­ne­kin ai­vo­je­ni pe­ru­koil­le, kun­nes lu­ki­os­sa si­säis­tä­mä­ni tie­to
al­koi yh­dis­tyä yh­dek­si suu­rek­si ver­kos­tok­si. Ym­mär­sin, että jos kaik­ki lin­kit­tyy jo­ten­kin
yh­teen, myös mi­nul­la oli­si mah­dol­li­suus vai­kut­taa kes­tä­väm­pään tu­le­vai­suu­teen.

En enää vain ihai­le vah­vo­ja nai­sia, vaan haas­tan hei­dän toi­min­tan­sa kaut­ta oman sekä myös ym­pä­ril­lä­ni ole­vien aja­tus­maa­il­man jous­ta­vuut­ta ja moni­puo­li­suut­ta. Ko­ros­tan nais­ten te­ke­mää työ­tä kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen eteen, eri­tyi­ses­ti sik­si, kos­ka nais­ten ase­man pa­ran­ta­mi­nen on yksi kes­kei­sis­tä ta­voit­teis­ta niin al­hai­sem­man ke­hi­tyk­sen val­ti­ois­sa kuin te­ol­lis­tu­neis­sa hy­vin­voin­ti­val­ti­ois­sa. Nais­ten on toi­mit­ta­va vah­voi­na, toi­voa ja toi­min­taa yllä­pi­tä­vi­nä roo­li­mal­lei­na, sa­maan ai­kaan kun he te­ke­vät ää­ret­tö­män tär­ke­ää työ­tä mui­den ak­tii­vis­ten kan­sa­lais­ten rin­nal­la.

Mat­ka­ni ak­tii­vi­se­na kan­sa­lai­se­na on vas­ta alku­met­reil­lään. Täs­tä se al­kaa.

Tu­tus­tu Au­ran ra­port­tiin ko­ko­nai­suu­des­saan:  Ak­tii­vi­sen kan­sa­lai­sen pas­si_ Aura.