Oratio studentis semisecularis in festo studentium in gymnasio classico Kuopioensi a. d. III Non .Iul .a.D. MMXVII

Heik­ki K. Lyy­ti­nen

Rec­tor re­ve­ren­dis­si­me, ope­ra­rii op­ti­mi huis scho­lae, stu­den­tes iu­ve­nes op­ti­mae et op­ti­mi , con­dis­ci­pu­li op­ti­mi ab­hinc quin­qu­a­gin­ta an­nos   (si­cut dic­ti stu­den­tes se­mi­se­cu­la­res) , hos­pi­tes fes­tis­si­mae et fes­tis­si­mi !

Gra­ti­as agi­mus quam ma­xi­mas de in­vi­ta­ti­o­ne ami­cis­si­ma hu­iis fes­ti stu­den­tium par­ti­ci­pem esse!

Hanc ora­ti­o­nem bre­vem La­ti­ne fa­cio. Lin­gua cog­nos­cen­da si­cut  phi­lo­sop­hus et ora­tor  Ro­ma­nus Ci­ce­ro an­ti­quis tem­po­ri­bus lo­quor. Pa­tien­tia vest­ra non ergo  abu­tor. Ita in hac co­niunc­ti­o­ne lo­qu­en­do  La­ti­ne tra­di­ti­o­nem eru­di­ti­o­nis clas­si­cae ho­no­ra­re volo.   Fa­ci­le est  la­ti­ne lo­qui, nam quid­quid la­ti­ne dic­tum sit al­tum vi­de­tur. Lin­gua La­ti­na po­test igi­tur frau­da­ri si­cut  di­a­lec­to Sa­vo­ni­co.  Lin­gua La­ti­na an­tea lin­gua aca­de­mi­ca fuit; exemp­li cau­sa lin­gua dis­ser­ta­ti­o­num doc­to­ra­lium  – in Fen­nia us­que ad an­num mil­le­si­mun oc­tin­gen­te­si­mum . Haec lin­gua in re­for­ma­ti­o­ne  et pos­tea apud vul­gum si­cut dic­ta ‘ hoc est cor­pus meum- lin­gua fuit.’ Pos­tea lin­gu­ae no­vae – pra­e­ser­tim lin­gua  An­ge­li­ca – lin­gu­am La­ti­nam su­pe­ra­ve­runt.

Aiditores optimi,

Sta­tus La­ti­ni­ta­tis in cur­ri­cu­lo huius scho­lae ab­hinc quin­qu­a­gin­ta an­nos  va­li­dis­si­ma erat. Stu­dia La­ti­ni­ta­tis  se­ven an­nos pa­e­ne co­ti­die in sep­ti­ma­na stu­de­ba­mus. Ali­qui ex no­bis stu­dia lin­gu­ae  La­ti­nae immo de­cem an­nos exer­ce­bant. Res ita se ha­bet, ut re­pe­ti­tio est ma­ter stu­di­o­rum . Vix ta­men post quin­qu­a­gin­ta an­nos su­sur­rus lo­qu­e­lae La­ti­nae val­de un­do­sus sit, si La­ti­ne cum con­dis­ci­pu­lis nost­ris ser­mo­nem con­fe­ra­mus. Ver­ba qu­a­e­re­re co­ge­a­mur. Lin­gua  La­ti­na sal­tem quod­dam ves­ti­gium uno­quo­que ex no­bis tra­de­dit.  Qui­dem vix dis­cip­li­na  mul­tis ex no­bis iu­cun­dis­si­ma erat. For­tas­se lin­gua La­ti­na erat  eti­am se­li­gen­tis­si­ma dis­cip­li­na. Ali­qui ex no­bis stu­dia La­ti­na eti­am in uni­ver­si­ta­te stu­de­re per­ge­bant, etsi  iam paul­lum sat sa­pien­ti est.

Ly­ceum Clas­si­cum Kuo­pi­o­en­sis ab­hinc quin­qu­a­gin­ta an­nos se­ve­ra,  ar­ro­gans et va­li­de se­li­gens scho­la erat.  Anno MCMLIX ( mil­le­si­mo non­gen­te­si­mo quin­qu­a­ge­si­mo nono ) oc­to­gin­ta qu­at­tuor dis­ci­pu­li stu­dia sua in duo­bus fi­ni­ti­mis clas­si­bus in­ci­pie­bant. In octo an­nis so­lum de­cem dis­ci­pu­li ex pri­mis dis­ci­pu­lis exa­men ma­tu­ri­ta­tis ad fi­nem per­du­ce­bant. Qui­dem pars mag­na so­lum­mo­do quin­que an­nos scho­lam fre­qu­en­ta­bat. Ita igi­tur res scho­las­ti­ca pa­ra­lel­la age­bat, dum pa­ren­tes ae­ta­tis mag­nae pos­tu­la­ti­o­ni­bus eru­di­ti­o­nis pro­ge­ni­bus  scho­lam ge­ne­ra­lem no­vam cre­a­bant.

Stu­dia octo anni in Ly­ca­eo Clas­si­co Kuo­pi­o­en­si erant  ut ita di­cam du­rus lu­dus exc­lu­so­rius. Id erat for­tas­se eti­am mo­ti­vum dis­ce­re sive dis­ce­de­re. Erat­ne cer­ta­men du­rum ga­ran­tia  qu­a­li­ta­tis il­lius tem­po­ris? Ut­cum­que est Ly­ce­aum Clas­si­cum fun­da­men­tum op­ti­mus  stu­diis aca­de­mi­cis aliis areis de­dit. Scho­la nost­ra eru­di­ti­o­nem uni­ver­sa­lem va­li­dam no­bis ob­tu­lit.  Ho­die Gym­na­sium clas­si­cum Kuo­pi­o­en­se eti­am scho­la ath­le­ti­ca – gym­na­sium ath­le­ti­cum – est. Si­cut bene sci­mus in om­ni­bus ge­ne­ri­bus ath­le­ti­cis sem­per ae­mu­la­mur pa­ri­ter at­que in dis­cip­li­nis va­riis.

Sen­ten­tia pos­te­ra ad hanc clas­sem val­de bene apte con­ve­nit: pu­e­ri sunt pu­e­ri et pu­e­ri­lia trac­tant. Ali­qu­an­do prop­ter quod­dam fa­ci­no­rem le­ges scrip­tas scho­la­res il­lius tem­po­ris  de­cies scri­be­re co­ga­ba­mur.  Tem­po­ra mu­tan­tur et nos mu­ta­mur in il­lis. Hic ho­die su­mus  in pro­mo­ti­o­ne stu­den­tium  se­mi­se­cu­la­rium si­cut  vos, stu­den­tes iu­ve­nes, post quin­qu­gin­ta an­nos eri­tis.

Studentes optitimi et optimae!

Bir­re­tum can­di­dum vest­rum – sym­bo­lum exa­men ma­tu­ri­ta­tis-  modo ac­ce­pis­tis. Nos om­nes hos­pi­tes fes­ti vo­bis  de his re­bus ges­tis ho­die  cor­di­a­li­ter gra­tu­la­mur et om­nia bona vo­bis in tem­po­re fu­tu­ro exop­ta­mus! Fe­li­ci­ter! Car­pe diem et gau­de­a­te igi­tur iu­ve­nes dum es­tis!
Flo­re­at, vi­ge­at et cres­cat vest­ra vo­lun­tas  per­se­ve­ran­tis­si­ma et mens aper­tis­si­ma  sem­per ali­quid novi dis­ce­re! Vita bre­vis, ars lon­ga. Este modo aper­ti et aper­tae mun­do!  Tem­po­ra mu­tan­tur, sed eru­di­tio uni­ver­sa­lis va­li­da et po­ten­tia sem­pi­ter­na dis­cen­di eti­am in tem­po­re inc­le­men­ti­ae et cer­ta­mi­nis du­ris­si­mi fun­da­men­tum suc­ces­sus est.

Sine eru­di­ti­o­ne uni­ver­sa­li va­li­da po­ten­ti­am ho­mi­nem et so­cie­ta­tem in com­mu­ta­ti­o­ne sem­pi­ter­na adi­a­cen­ti­o­rum  in­tel­li­ge­re non ha­be­a­mus. Cer­te eti­am co­gi­ta­tio mat­he­ma­ti­ca nul­lum uti­li­ta­ti uno­cui­que erit.  So­cie­tas in­for­ma­ti­ca eti­am prog­ram­ma­to­res no­vos sem­per pos­cit.
Homo sa­piens eti­am ro­bo­ta sa­pien­tes sibi  ipso au­xi­lio omni tem­po­re in dis­si­mi­li­bus areis cre­at. Si­mul ho­mi­ni sa­pien­ti ne­ces­se sit eti­am sa­pien­tae mo­ra­li et et­hi­cae in spi­ri­tu evo­lu­ti­o­nis sta­bi­lis pro­vi­de­re.  Eru­di­ti­o­ne uni­ver­sa­li  as­pec­tuum mul­to­rum in tem­po­re fu­tu­ro ege­bi­mus. Imp­ri­mis in tem­po­re post ve­ri­ta­tem  eru­di­tio cri­ti­ca int­ru­men­ta­ro­rum com­mu­ni­ca­ti­vo­rum ur­ge­bi­tur. Eti­am fac­ta in tali ve­ri­ta­te op­ti­va esse vi­de­run­tur. Mag­ni in­te­rest eti­am prop­rio eru­di­ti­o­ni sa­lu­tis- igi­tur pros­pe­ra­ti – pro­vi­de­re: mens sana in cor­po­re sano.
Au­di­to­res op­ti­mi!

Conc­lu­do ora­ti­o­nem meam ver­si­bus, qui­bus Eino Lei­no co­gi­ti­a­ti­o­nes ho­mi­nis, quem spi­ri­tus se­ve­rum can­tum ap­pel­la­vit, su­per ce­te­ra ve­lut in­su­pe­ra­bi­lem po­suit:

Pro me et om­ni­bus stu­den­ti­bus se­mi­se­cu­la­ri­bus om­nia bona et suc­ces­sum pro­ti­nus eti­am nost­rae scho­lae  exop­to!

Gra­ti­as vo­bis ago quam ma­xi­mas de at­ten­ti­o­ne ani­mi vest­ra!

https://klas­sik­ka.kurs­si.tv/per­ma­link/v125850633d95kldb52d/

Ar­voi­sa reh­to­ri, hyvä kou­lun hen­ki­lö­kun­ta, hy­vät uu­det yli­op­pi­laat , hy­vät luok­ka­to­ve­rit vii­den vuo­si­kym­me­nen ta­kaa ( ns. rie­mu­yli­op­pi­laat) ja hy­vät juh­la­vie­raat!

Kii­täm­me ys­tä­väl­li­ses­tä kut­sus­ta saa­pua yli­op­pi­las­juh­laan!

Pi­dän ly­hy­en pu­hee­ni la­ti­nak­si. Pu­hun sel­ko­kie­lel­lä ku­ten  roo­ma­lai­nen fi­lo­so­fi ja pu­hu­ja Ci­ce­ro ai­koi­naan. En käy­tä siis vää­rin kär­si­väl­li­syyt­tän­ne. Pu­hu­mal­la täs­sä yh­tey­des­sä la­ti­nak­si ha­lu­an näin kun­ni­oit­taa klas­sil­li­sen si­vis­tyk­sen pe­rin­töä. Help­po­han on la­ti­naa pu­hua, sil­lä mitä ta­han­sa pu­huu la­ti­nak­si, se kuu­los­taa sy­väl­li­sel­tä. La­ti­nan kie­lel­lä voi siis höy­näyt­tää ku­ten sa­von mur­teel­la­kin.

 La­ti­na on ol­lut ai­em­min aka­tee­mi­nen kie­li; esi­mer­kik­si Suo­mes­sa väi­tös­kir­jat jul­kais­tiin 1800 – lu­vul­le saak­ka la­ti­nak­si. Us­kon­puh­dis­tuk­sen ai­ka­na  la­ti­na oli kan­san kes­kuu­des­sa  niin sa­not­tu hok­kus-pok­kus- kie­li.

 Myö­hem­min uu­det kie­let – eri­tyi­ses­ti eng­lan­ti – ovat kor­van­neet la­ti­nan.

Hyvät kuulijat,

La­ti­nan kie­len ase­ma oli tä­män kou­lun ope­tus­suun­ni­tel­mas­sa vah­va vii­si vuo­si­kym­men­tä sit­ten. Me opis­ke­lim­me seit­se­män vuot­ta la­ti­naa lä­hes joka kou­lu­päi­vä vii­kos­sa. Jot­kut  meis­tä har­joit­ti­vat la­ti­nan opin­to­ja jopa kym­me­nen vuot­ta. Ker­taus­han on opin­to­jen äiti. Tus­kin kui­ten­kaan nyt vii­si kym­men­tä vuot­ta myö­hem­min la­ti­nan pu­heen­so­ri­na sol­jui­si ko­vin vuo­laa­na, jos kes­kus­te­li­sim­me kes­ke­näm­me la­ti­nak­si. Sa­nat oli­si­vat ha­ku­sas­sa. Ai­na­kin jon­kin­lai­sen jäl­jen la­ti­na on it­se­ku­hun­kin meis­tä jät­tä­nyt. Tus­kin mo­nil­le meis­tä se oli mie­lui­sin aine. Ehkä la­ti­na oli jopa kar­si­vin oppi­aine. Jot­kut meis­tä jat­koi­vat la­ti­nan opin­to­ja vie­lä yli­o­pis­tos­sa, vaik­ka vii­saal­le jo vä­hän on kyl­lik­si.

Kuo­pi­on klas­sil­li­nen ly­seo oli vii­si vuo­si­kym­men­tä sit­ten an­ka­ra, vaa­ti­va ja vah­vas­ti kar­si­va kou­lu. Vuon­na 1959 84 op­pi­las­ta aloit­ti opin­ton­sa kah­del­la rin­nak­kais­luo­kal­la. Kah­dek­sas­sa vuo­des­sa vain kym­me­nen suo­rit­ti opin­ton­sa lop­puun  To­sin osa op­pi­lais­ta kävi kou­lua vain vii­si vuot­ta( sil­loi­nen kes­ki­kou­lu). Näin toi­mi siis rin­nak­kais­kou­lu, kun­nes suur­ten ikä­luok­kien van­hem­mat  si­vis­tys­vaa­ti­muk­sil­laan loi­vat jäl­ki­pol­vil­le uu­den pe­rus­kou­lun.

 Kah­dek­san vuo­den opin­not  Kuo­pi­on klas­sil­li­ses­sa ly­se­os­sa oli­vat ta­val­laan kova kar­sin­ta­kil­pai­lu. Ehkä se oli myös mo­tii­vi op­pia tai väis­tyä syr­jään. Oli­ko kova kil­pai­lu tuon ajan laa­dun tae? Klas­si­nen ly­seo an­toi joka ta­pauk­ses­sa erit­täin hy­vän poh­jan aka­tee­mi­sil­le ja muil­le­kin aloil­le. Kou­lum­me tar­jo­si vah­van yleis­si­vis­tyk­sen.

Tä­nään tämä kou­lu on myös ur­hei­lu­kou­lu – ur­hei­lu­lu­kio.  Ku­ten hy­vin tie­däm­me kai­kis­sa ur­hei­lu­la­jeis­sa kil­pail­laan niin kuin oppi­ai­neis­sa­kin.

Tä­hän luok­kaan so­pii erit­täin hy­vin seu­raa­va sa­non­ta: po­jat ovat poi­kia ja te­ke­vät poi­ka­mai­sia te­ko­ja. Ker­ran­kin  erään kolt­to­sen vuok­si jou­dut­tiin kir­joit­ta­maan sil­loi­nen kou­lu­lain­sää­dän­tö kym­me­neen ker­taan. Ajat muut­tu­vat ja me nii­den mu­ka­na. Me olem­me tääl­lä tä­nään rie­mu­yli­op­pi­las­pro­moo­ti­os­sa ku­ten te uu­det yli­op­pi­laat ai­ka­naan vii­den vuo­si­kym­me­nen ku­lut­tua.

 Hyvät  ylioppilaat!

Olet­te juu­ri saa­neet val­ko­la­kin – yli­op­pi­las­tut­kin­non sym­bo­lin. Me kaik­ki juh­la­vie­raat on­nit­te­lem­me tei­tä  sy­dä­mel­li­ses­ti suo­ri­tuk­sen­ne joh­dos­ta ja toi­vo­tam­me teil­le kaik­kea hy­vää tu­le­vai­suu­des­sa. Pal­jon on­nea! Naut­ti­kaa ja iloit­kaa täs­tä nuo­ruu­den het­kes­tä!

Ku­kois­ta­koon, ol­koon vi­reä ja vah­vis­tu­koon  luja tah­ton­ne ja avoin mie­len­ne op­pia aina uut­ta ! Op­pia ikä kaik­ki.  Ol­kaa siis avoi­mia maa­il­mal­le!

Ajat muut­tu­vat, mut­ta vah­va yleis­si­vis­tys ja elin­i­käi­sen op­pi­mi­sen val­mius ovat me­nes­tyk­sen pe­rus­ta myös ar­mot­to­muu­den ja ko­van kil­pai­lun ai­ka­na. Il­man vah­vaa yleis­si­vis­tys­tä emme ym­mär­täi­si ih­mis­tä ja yh­teis­kun­taa jat­ku­vas­ti muut­tu­vas­sa toi­min­ta­ym­pä­ris­tös­sä. Var­mas­ti myös ma­te­maat­ti­nen ajat­te­lu koi­tuu jo­kai­sel­le hyö­dyk­si. Tie­to­yh­teis­kun­ta vaa­tii aina uu­sia oh­jel­moit­si­joi­ta. Homo sa­piens  luo jat­ku­vas­ti eri aloil­la kump­pa­nik­seen vii­sai­ta ro­bot­te­ja (robo sa­piens). Sa­mal­la vii­saan ih­mi­sen oli­si huo­leh­dit­ta­va myös mo­raa­lis-eet­ti­ses­tä vii­sau­des­taan kes­tä­vän ke­hi­tyk­sen hen­ges­sä. Tar­vit­sem­me tu­le­vai­suu­des­sa moni­näkö­kul­mais­ta yleis­si­vis­tys­tä. Var­sin­kin näin ’to­tuu­den jäl­kei­se­nä ai­ka­na’ ko­ros­tuu kriit­ti­nen me­di­a­o­saa­mi­nen, jol­loin tosi­a­si­at­kin näyt­tä­vät ole­van vaih­to­eh­toi­sia. Tär­ke­ää on huo­leh­tia myös omas­ta ter­veys­si­vis­tyk­ses­tä –siis hy­vin­voin­nis­ta: ter­ve sie­lu ter­vees­sä ruu­miis­sa; sa­vok­si: mää saa­naa, krop­pas sano!

Hyvät kuulijat

Pää­tän pu­hee­ni Eino Lei­non sa­noi­hin, joil­la hän ku­va­si ih­mi­sen ajat­te­lua kai­ken muun ylit­tä­väk­si hen­gen an­ka­rak­si lau­luk­si:

Omas­ta ja kaik­kien rie­mu­yli­op­pi­lai­den puo­les­ta toi­vo­tan kaik­kea hy­vää ja me­nes­tys­tä  edel­leen myös omal­le kou­lul­lem­me!

Par­hain kii­tos huo­mi­os­tan­ne!

Riemuylioppilaat vuonna 2017

( su­den­tes se­mi­sa­e­cu­la­res a.D. MMXVII in pro­mo­ti­o­ne Gym­na­sii Clas­si­ci Kuo­pi­o­en­sis de­sig­na­ti)

• FT, va­paa tut­ki­ja Han­nu  Ee­ri­käi­nen
• HTM, emer. toi­mi­tus­joh­ta­ja Mat­ti  A. Ho­lo­pai­nen
• Emer. ri­ko­sy­li­kon­saa­pe­li Arto Häk­ki­nen
• Aar­ne Jul­ku­nen
• Eko­no­mi, emer. alue­joh­ta­ja Mat­ti  Kau­ha­nen
• Emer. kou­lun­joh­ta­ja Paa­vo Kau­ha­nen
• FM, emer. pää­sih­tee­ri Heik­ki K. Lyy­ti­nen
• Emer. sai­raan­hoi­ta­ja Juha Ma­li­nen
• YTM ,emer. tut­ki­mus­pääl­lik­kö Ju­ha­ni Pirs­ka­nen
• MMM An­te­ro Ylö­nen