iScience - Team Magneton työpäiväkirja

Oli­pa ker­ran Jori Kyl­lö­nen, joka sai ide­an. Tuo idea ei ol­lut mi­ten­kään eri­koi­nen, mut­ta jo­ten­kin hän aa­vis­ti, että sil­lä tu­li­si ole­maan suu­ri vai­ku­tus seu­raa­viin viik­koi­hin. Hän aa­vis­ti, että se tu­li­si vie­lä vai­kut­ta­maan koko klas­sik­kaan – ja hän oli oi­ke­as­sa.

Tuo idea kos­ki mag­ne­tis­mia. Mag­ne­tis­mi, tuo tie­teen­ala, joka on jo vuo­si­sa­to­ja kieh­to­nut ih­mis­kun­taa, kieh­to­nut tut­ki­joi­ta, mut­ta jo­hon ku­kaan ei ole vie­lä pääs­syt po­rau­tu­maan pin­taa sy­vem­mäl­le – en­nen kuin nyt. Jori Kyl­lö­nen, yh­des­sä us­kol­lis­ten to­ve­rei­den­sa Niko Kin­nu­sen, Jo­han­nes Kau­ha­sen ja Pet­ri Pal­da­niuk­sen kans­sa, loi kek­sin­nön, joka ra­ot­ti tun­te­mat­to­muu­den mus­taa ver­hoa, va­lai­si sa­lai­suuk­sia, joi­ta hur­jim­mat­kaan mie­li­ku­vi­tuk­set ei­vät ole pys­ty­neet ku­vit­te­le­maan. Jori Kyl­lö­nen, tuo suu­ri tie­de­mies, loi li­ne­aa­ri­sen mag­neet­ti­kiih­dyt­ti­men.

______________________________________________________

Viikko I

Poh­dis­ke­lim­me ide­aa, ja ke­hit­te­lim­me sitä eteen­päin sen saa­tu­am­me. Lei­kim­me mag­nee­teil­la, jot­ka ei­vät vie­lä kui­ten­kaan ol­leet riit­tä­vän te­hok­kai­ta tar­koi­tuk­siim­me.

―

Viikko II

Saim­me Kris­sel­tä tut­ki­muk­seem­me tar­vit­ta­vat ma­te­ri­aa­lit, joil­la saim­me pro­to­tyy­pin ra­ken­teil­le. Pro­to­tyy­pis­säm­me oli kui­ten­kin on­ne­ton kou­ru, mag­neet­te­ja oli vain nel­jä kiih­dy­tys­yk­sik­köä, ja vii­mei­nen kuu­la oli stan­dar­di­tyyp­pi­nen me­tal­li­kuu­la. Näis­tä sei­kois­ta joh­tu­en pro­to­tyy­pin lau­kai­su­voi­ma jäi vä­häi­sek­si.

―

Viikko III

Ih­mi­nen on yleen­sä ute­li­as, ja niin oli Jo­ri­kin, joka löy­si aar­teen fy­sii­kan luo­kan pe­räl­tä. Kou­run, joka tu­li­si muut­ta­maan maa­il­man­ku­vam­me. Kou­ru oli ka­pea, ja sii­nä oli in­teg­roi­tu mit­ta-as­teik­ko. Kuu­lat pyö­ri­vät sii­nä vain te­rä­vien kul­mien va­ras­sa, jol­loin nii­den kos­ke­tus­pin­ta-alat kou­ruun näh­den oli­vat pie­net, mi­ni­moi­den lii­ke­vas­tuk­set. Hank­ki­mil­lam­me lisä­mag­nee­teil­la saim­me myös toi­vot­tua lisä­pot­kua kuu­lan kiih­dy­tyk­seen ja ilma­len­toon.

―

Viikko IV

Nel­jän­nel­lä vii­kol­la aloi­tim­me mit­tauk­set. Mit­tauk­sis­sa käyt­tä­mäm­me tut­ki­mus­jär­jes­te­lyt oli­vat kui­ten­kin keh­no­ja, kos­ka niis­sä oli lii­kaa muut­tu­jia, mm. huo­ju­va ka­me­ra. Aloim­me koh­da­ta myös tek­ni­siä on­gel­mia: iPa­din ka­me­ra oli lii­an hi­das tut­ki­mus­tam­me var­ten, jo­ten jou­duim­me lai­naa­maan Kris­sen suur­no­peus­ka­me­raa. Har­mai­ta hiuk­sia ai­heut­ti­vat myös kou­lun tie­to­ko­neet ja verk­ko Is­tek­ki, jot­ka EI­VÄT VAIN TOI­MI­NEET #§@#&%@#¤#

―

Viikko V

Vii­den­nel­lä vii­kol­la jat­koim­me edel­leen sis­si­so­taam­me tie­to­ko­nei­den Is­te­kin kans­sa. Jou­duim­me lo­pul­ta tai­pu­maan ja otim­me mu­kaan oman tie­to­ko­neen, jol­la saim­me tar­vit­ta­vat työt teh­tyä (ku­ten tie­dos­to­jen siir­tä­mi­nen iPa­diin, jot­ta sai­sim­me piir­ret­tyä ha­vain­nol­lis­ta­via ku­vaa­jia vi­de­oi­den pe­rus­teel­la).

―

Viikko VI

Ja niin saa­pui kuu­des viik­ko. Toi­veik­kai­na aloi­tim­me jäl­leen työt, mut­ta van­ha vai­no­lai­sem­me Is­tek­ki iski jäl­leen. Tek­ni­sis­tä on­gel­mis­ta huo­li­mat­ta saim­me ku­vaus­jär­jes­te­lyis­sä ol­leet on­gel­mat kor­jat­tua, ja teim­me tar­vit­ta­vat mit­tauk­set.

―

Viikko VII

Seit­se­män­te­nä viik­ko­na opet­ta­jat sai­vat le­vä­tä, kos­ka jou­duim­me siir­tä­mään työt ko­tiim­me. Syy­nä oli­vat jäl­leen tek­ni­set on­gel­mat Is­tek­ki, kun huo­ma­sim­me, että käyt­tä­mäm­me verk­ko Is­tek­ki ei an­ta­nut la­da­ta si­säl­töä ulko­puo­li­sil­le pal­ve­li­mil­le, ku­ten SkyD­ri­veen tai You­tu­been. Teim­me kui­ten­kin vie­lä yh­den mit­tauk­sen, jos­sa tes­ta­sim­me, kuin­ka suu­rel­la voi­mal­la pal­lo tör­mää n. 5 cm pääs­sä ole­vaan koh­tee­seen.

―