Korjaathan kaiken särkyneen?

Kor­jaat­han kai­ken sär­ky­neen

ty­tön, täy­sin ro­mah­ta­neen

kat­so, kyy­nel kim­mel­tää

vih­doin vie­räh­tää, kau­as pois

Suru sil­ti jää, ei pois­tu

mi­hin­kään mie­li ei mene

alla­päin, ai­ni­aan py­syy

Kor­jaat­han kai­ken sär­ky­neen

unel­mat, rak­kau­den rie­vun

hil­jaa, häi­vy­tä ki­pu­ni

sul­je sy­lii­si, hel­läs­ti

ota vain mi­nut, jätä muut

var­jo las­keu­tuu yl­le­ni

löy­dä mi­nut pian, pa­lel­lun

ota suo­jaan sii­pies, kul­ta

Kor­jaat­han kai­ken sär­ky­neen

täy­tä tila rik­ki­näi­nen

ra­kas­ta, rii­dal­ta suo­jaa

suo­jaa sa­nal­ta pa­hal­ta

Si­ten si­nua ra­kas­tan

nyt, aina ja ikui­ses­ti.

Sii­ri Jääs­ke­läi­nen 12B