Tietovisan oikeat vastaukset ja RÄKÄMAALI

Tässä ovat tietokilpailun oikeat vastaukset sekä vastauksiin liittyvä opettajien kirjoittama tarina tapahtuneesta.

PS. Lue sivu loppuun asti, koska viimeisenä on Riston vauhdikas tarina Räkämaalista

1.Riikka Salminen

2. Santtu Silmäri: ”Minut palkittiin kaupungin urheilugaalassa Varkauden parhaana alle 20 vuotiaana jääkiekkoilijana. En mennyt gaalaan, kun oli reenit….”

3. Sami Kumpulainen: ”Concept 2 -soutulaitteessa on useita eri pelejä, joista kalapeli on yksi. Harva tietää pelin olemassaolosta ja vielä harvempi on pelannut sitä tosissaan. Minulla oli kausi, jolloin liikunta ei kiinnostanut, ja etsin tapaa innostua. Kokeiltuani sattumalta kalapeliä kerran yliopiston kuntosalilla, huomasin nopeasti sen olevan melko koukuttava. Aloin pian pelaamaan säännöllisesti ja sain ainakin osan liikunnan ilosta palautettua. Huomasin myös, että vaikka kehityin, 3000 pisteen rajapyykki vaikutti mahdottomalta. Aloin jo epäillä, onko tulos edes teoriassa mahdollinen. Monien läheltä piti -tilanteiden ja turhautumisten jälkeen onnistuin kuitenkin rikkomaan maagisen rajan ehkä noin puolen vuoden harjoittelun jälkeen. Hetki oli hieno ja tulihan se ikuistettua puhelimeenkin. Tarkka lukema on 3080, enkä tiedä ketään, jolla olisi parempi tulos kyseisessä pelissä. Saa haastaa ;).”

4. Mari Nurmi: ”Aloin juosta jossain vaiheessa, kun oli kolme pientä lasta, ja kun oli jatkuvasti pinna tiukalla, juokseminen auttoi. En ollut kovin hyvä missään vaiheessa, mutta itselleeni olin tyytyväinen.”

5. Marjo Dahl 

6. Kerttu Happonen: ”Olin aina viimeinen tai toiseksi viimeinen hiihtokilpailuissa. Saamani lusikka oli lohdutuspalkinto, joka arvottiin kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken 😀 Lusikka on minulla edelleen tallessa, ja muistelen lämmöllä hetkeä, kun vastaanotin palkinnon rehtorilta koulun liikuntasalissa aplodien saattelemana.”

7. Tuuli Pyy :”Kisojen 2. ja 3. sija menivät parhaille kavereilleni (jotka ovat edelleen 20 vuoden jälkeenkin samat) ja hävisin pronssimitalistille sekunnilla. Hän muistelee tapahtumaa edelleen lämmöllä.”

8. Risto Vuori:

”RÄKÄMAALI”

Tämä ”virallinen” peli oli koulun liikuntatunnilla, Männistön koulun hiekkakentällä, pelattu ottelu. Se tuntui viralliselta, koska opettaja oli ohjannut joukkueiden muodostamisen ja aiemmin olin pelannut vain kavereiden kanssa omia höntsäpelejä hyvin vaihtuvin säännöin.

Opettajanamme oli lisäksi tuolloinen arvostettu SM-tason jalkapalloerotuomari Osmo Orakangas, jota me pojat katsoimme ylöspäin. Olihan meistä useampi nähnyt hänet Vänärillä viheltämässä oekeeta pallo-ottelua. Lisäksi hän oli keskimääräistä pidempi mies eli kaikin puolin kunnioituksemme ansainnut immeinen.

Keli oli syksyisen kolea, tuulinen ja pilvinen, mutta en antanut sen vaikuttaa mielentilaani, sillä olin omasta mielestäni todella taitava pelaaja. Omasinhan kokemusta pihapelihöntsistä useamman koitoksen verran. Vaan se maali?

Pelin kuluessa alkoi kaikkia paleltamaan, koska kahdeksanvuotiaiden päätön juokseminen pallon tai kaverin perässä lisääntyi sitä mukaa, kun minuutit pelikellossa etenivät jäisellä hitaudella. Sitten tapahtui selittämätön.

Pelipallomme ajautui vikapompun tai kohtalon kautta vastapuolen maalille. Syntymässä oli ainoa hässäkkä, minkä joukkueemme sai ”rakennettua” pelin tiimellyksessä.

Ja siellä se pallo nyt pomppi, vastustajan maalin luona, epämääräisen poikanipun keskellä, huvittuneena aiheuttamastaan kohinasta. Ilma oli sakeanaan potkimista, käsien heilumista ja kaikkea muuta hyvään syksyiseen urheiluhetkeen kuuluvaa pontevuutta.

Itse olin jäänyt varmistamaan tilannetta puoleen kenttään varmaan vahingossa ja tuntui, kuin pienen hetken olisin ollut Uuno Kailaan runossa. Vaan paikkansa on maailmassa pidettävä, ajattelin.

Kunnes näin jonkun vilahtavan ohitseni kohti syksyisellä kentällä höyryävää lämmintä poikamöykkyä ja jossain sen uumenissa odottavaa aarretta. Maalivahtimme painoi menemään sinne sinertävin huulin, pikku pojan räkätippa nenänpäässään killuen. Ja se kimalsi pienen hetken siirtyessään kantajansa voimin ohitseni aivan kuin herättääkseen minut.

Vedin keuhkot täyteen kentän yllä runsain mitoin tarjolla olleita happimolekyylejä, hieraisin nappulakenkiäni hiekkakentän rakeiseen pintaan, otin askeleen, toisen ja kiihdytin itseni gerdmûllermaiseen spurttiin kohti pontevuuden pesää.

Enää kymmenen, yhdeksän, kahdeksan metriä ja pallo, se pomppaa ilmaan ja aivan kuin kylmästä väristen alkaa tippumaan kohti maata. Viisi, neljä, kolme metriä ja maailmassani on vain nappulakenkieni nautiskeluäänet niiden valmistautuessa potkuun sekä pallo, tuo alas tippuva pallo. Enää metri, vasen tukijalka maahan, ai kun se pureutuu hyvin, oikea jalka taakse, kädet sopivasti sivuille ja napakka potku…ohi pallosta, potkun saattovoimasta aiheutunut 360 asteen piruetti ja maasta pomppaavan pallon osuminen pallealihakseeni, ilmat pihalle, poika kentän pintaan, mutta yhä näen ja näen pallon liikkuvan maalia kohden, osuvan meidän maalivahtimme nenän alla kimaltavaan ja painuen se mukanaan maalin perälle.

Arvoisan erotuomarimme mielestä se oli hyväksytty maali, joka merkattiin lopulta minulle. Minuutin päästä tuntui jo hyvältä, kun hengitys alkoi toimimaan.

Eikä päivää ilman oppia ja tällä kertaa sain niitä kaksi. Toinen auttoi suhtautumaan omiin taitoihini kriittisemmin ja toinen antoi minulle ymmärryksen siitä, mitä tarkoittaa räkämaali.