PÄÄKIRJOITUS: Onnellista joulua, miten ikinä sen päätätkään viettää!

Kuva: Pipsa Miettinen

Omissa suunnitelmissani on muuttaa lukion jälkeen, eli jo ensi vuonna, jatko-opintojen perässä toiselle paikkakunnalle yksin asumaan. Joulukalentereiden ilmestyttyä kauppoihin ja joululaulujen löydettyä tiensä radiokanaville tajusin, että tuleva jouluhan on siis viimeinen lapsuudenkodissani! Voi tulvivien lapsuusmuistojen määrää, tästähän täytyy tehdä jotenkin erikoista!

Kunnes tajusin, ettei se todennäköisesti näin mene. Vietän seuraavan jouluni siellä missä tämänkin – perheen parissa. Joulu on nimittäin juhlista kaikkein perhekeskeisin, enkä tietenkään voi viettää sitä opiskelijakämpässä monen sadan kilometrin päässä vanhemmistani.

Vai voinko sittenkin? Pidemmän pohdiskelun jälkeen tuntui absurdilta, miksen täysi-ikäisenä ihmisenä saisi itse valita, kenen kanssa vietän aikaani, oli se sitten arkena tai juhlana. Silti, jos ilmoittaisin perheelleni, etten liittyisi heidän seuraansa ensi jouluna, puhkeaisi hyvin todennäköisesti riita. Syy on yksinkertainen: joulu on perhejuhla, ja perheenjäseneni olettavat, että vietän sen heidän kanssaan. Näin ainakin siihen asti, kunnes minulla on oma perhe jossain muualla.

Ei kukaan samalla tavalla oleta, että viettäisin juhannuksen lapsuudenkodissani. Jos päättäisin olla tekemättä niin, kukaan ei varmasti suuttuisi tai loukkaantuisi, sillä juhannukseen ei sisälly vastaavaa tunnelatausta. Jouluun liittyy aivan erityislaatuisia oletuksia siitä, miten se kuuluisi viettää.

Kaikille perhejoulu ei ole mahdollista. Minulle perheeni on tärkeä, mutta on myös paljon ihmisiä, joille perheen luokse meneminen ei syystä tai toisesta ole vaihtoehto. Perhettä ei välttämättä ole, tai sen luokse palaaminen voi avata kipeitä arpia. Jo oletus perheen kanssa vietetystä joulusta voi tällöin olla kivulias. Joulun kuuluisi olla jokaiselle rauhan ja hyvän olon aikaa, mutta sillä, kenen kanssa sen vietämme, on tähän todella suuri vaikutus. Jos oma perhe ei tarjoa hyväksyvää ja rentoa ilmapiiriä, perhejoulu saa iloisen yhdessäolon sijaan melko ahdistavia sävyjä. Tästä huolimatta tilanteeseen voi päätyä koetun painostuksen seurauksena.

Se, ettei vietä joulua perheen kanssa, voi aiheuttaa häpeää. Varsinkin jos joululle ei ole erityisiä suunnitelmia tai jos joulun aikoo viettää yksin, tilanne voi herättää muissa sääliä, vaikka itse tietäisikin nauttivansa joulusta enemmän ilman perheen kanssa vietettyä aikaa. Heräävä häpeän tunne voi lopulta pilata koko joulun, jos itse alkaa kyseenalaistamaan omia elämänvalintojaan tai -tilannettaan. Muiden asennoituminen näin ollen määrittää sen, millaisena joulun lopulta kokee.

Jouluna korostuu lähimmäisenrakkaus ja yhdessäolo, mutta ei tämä kaikille tarkoita perheen kanssa vietettyä aikaa. Yhtä tärkeitä voivat olla ystävät tai muut ihmissuhteet, joita haluaa vaalia. Moni toisaalta viettää joulunsa vapaaehtoisesti yksin, minkä myös tulisi olla hyväksyttävää. Jouluperinteet ovat monipuolisia, ja jokainen pystyisi varmasti rakentamaan mieleisensä joulun, jos sen sisältöön ei kohdistuisi odotuksia ulkopuolelta.

Yhteen juhlaan ladatut odotukset ja oletukset ovat mielestäni liian suuria ja voivat tukahduttaa sen viettämiseen liittyvän ilon. Joulun pitäisi olla se aika vuodesta, kun tapahtuu ihmeitä, riidat haudataan rauhan alle ja kaikki edellisen vuoden kauheudet unohdetaan hetkeksi. Sen ei ainakaan toivoisi olevan pohjana uudelle katkeruudelle tai riitelylle. Eikö tänä aikana, jos jonakin, jokainen saisi olla oma itsensä ja tehdä juuri sellaisia valintoja, jotka edistävät omaa hyvinvointia? Eikö jokainen saisi etsiä omaan joulunviettoonsa ja omien jouluperinteiden muodostamiseen juuri sen paikan, jossa tuntee olevansa kotona?

Onnellista joulua, miten ikinä sen päätätkään viettää!