Kuuleeko Klassikka? - Täällä puhuu Koulutonttu!

Klassikan koulutonttu

Rakkaat klassikalaiset. Yleensä me koulutontut emme pidä paljon meteliä itsestämme. Hiippailemme koulun käytävillä seinävieriä pitkin tai kurkimme oppitunteja pattereiden takaa. Nyt minä, Klassikan vanha koulutonttu haluan joulutervehtiä teitä.

Klassikan hengestä, jolla ei edes ole vakiintunutta fyysistä hahmoa, jaksetaan kyllä puhua juhlapuheissa ja jopa vuosisuunnitelmissa (Kävin kurkkimassa, kun rehtori sitä viimeisteli). Mutta oletteko kuulleet yhtään juhlapuhetta Klassikan koulutontusta, saati että minua olisi mainittu missään virallisessa dokumentissa. Nyt siis minä koulutonttu haluan pitää itse juhlapuheen.

Liikun täällä Klassikalla joukossanne hipihiljaa. Kirjastossa minä kuljen vielä hiljempaa. En häiritse teitä. Usein luen teidän oppikirjoja selän takaa ja joskus lasken matematiikan tehtäviäkin. Derivaatat ovat ihan liian vaikeita, mutta osaan kyllä laskea todennäköisyyden sille, onko Kepon paidassa hylkeitä, kettuja vai harakoita. Tänä vuonna olen ihaillut myös uusia abipaitoja. Ne ovat humoristiset ja leppoisat. Luuletteko, että sellaisen voisi painattaa myös kokoa ”koulutonttu”? Koko meidän tonttujoukko tykkää.

Hiippailen usein iltapäivin ja iltaisin koulun aulassa Forum Classicumilla. Nautin siitä, että koko Forum ympärilläni on rauhallinen ja valo siivilöityy isojen ikkunoiden kautta tänne sivistyksen kehtoon. Turhan usein tunnelmointiani rikkovay pöydillä lojuvat energiajuomatölkit ja lattioille viskatut paperipussit sun muut nyttöset. Vähän ne harmittaa.

 Aulan kukkia minä rakastan. Ja anteeksi kaikki keke-kerholaiset, välillä innostun kastelemaan niitä itsekin. Vaikka olenkin kaikin puolin erinomainen tonttu, viherpeukaloa minulla ei ole. Senpä vuoksi kukkaset joskus ovat hukkumaisillaan. 

Oletteko nähneet minua ruokalassa? Juu, siellä minä usein kurkistelen soppakattiloiden takana. Meillä tontuillakin on onneksi työn puolesta lounasetu, siis ilmainen lounas. Mitähän tontun elämästä tulisi, jos kouluruuasta pitäisi maksaa? Eihän meillä tontuilla ole rahaa. 

 Kirjastovastaavalle terveisiä, että me koulutontut olemme uudistaneet kirjojen aakkosjärjestyksen. Meillä on nimittäin erityinen lauantai-illan peli: Siirrä kirjaa nopan silmämäärän verran oikealla (jos noppaa on heitetty oikealla kädellä) ja vasemmalle (jos noppaa on heitetty vasemmalla kädellä). Voi siis olla, että kirja ei löydy alkuperäiseltä paikaltaan, mutta peli on niin mukava, että siitä emme luovu. Parasta siis kestää. 

 Tiesittekö, että meillä tontuilla on tosi tarkka hajuaisti? Se on mahtitaito silloin, kun on ehdittävä ruokapöytään tai suunnistettava pimeässä kohti jääkaappia. Mutta kyllä tontun nenää pakottaa ja kirvelee –suorastaan polttelee aulan akvaariossa. Aiemmin nautin siellä istuskelusta ja usein iltaisin pelasin pleikkaa –Ai sitä rallin riemua, kun me tontut kaasuttelimme Monacon radalla. Nyt ei kaasutella, eikä istuskella, koska siellä akvaariossa leijuu niin pistävä, tunkkainen ja -anteeksi sanavalinta -lehmänlantainen haju. Tutkittiin sitä kerran kaasunaamarit kasvoilla muutaman rohkean tonttukaverin kanssa: se haju tuli pienistä ruskeista pusseista. Emme uskaltaneet kyllä koskea niihin, näyttivätkin vaarallisilta. 

 Vietän aikaa myös rehtorin huoneessa. Rouva-rehtori pitää usein oveaan auki, joten minunkin on helppo livahtaa sisälle. Viime aikoina siellä on puhuttu paljon opiskelijoiden hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Vaikka olen hyvin viisas koulutonttu, en aina ymmärrä kaikkia sanoja, joita rehtorin huoneessa käytetään. Pitäneekin googlettaa, mitä tarkoittaa hanke, sydänrakennus ja laaja-alaiset opinnot. 

Opettajien huoneeseen en uskalla mennä puolen päivän aikaan. Silloin siellä on ihan kauhea hulina. Jokainen haluaa yhtä aikaa lämmittää ruokansa tai juoda kahvia, joka vasta tippuu. Muutama päivä sitten viisi opettajaa jonotti vuoroaan mikroaaltouuniin. Ei ne siis sinne itse olleet menossa, ruokaansa halusivat lämmittää. Ruuhkahan johtui siitä, että toinen uuni oli rikki ja sen luukussa oli iso lappu: “RIKKI.” Minä sitä olen luullut, että opettajat ovat lukutaitoisia, mutta epäilen sitä vahvasti: Yksi toisensa jälkeen työnsi ruokansa juuri siihen rikkinäiseen mikroon, lämmitti sitä ensin kaksi minuuttia ja totesi: “Ei ole vielä lämmintä.” Ja laittoi lautasen mikroon vielä uudestaan. Kun ruoka kolmen minuutin jälkeen oli vielä kylmää, todettiin: “Ehkä tämä on jo riittävän lämmintä, koska on ollut niin pitkään uunissa.” Ja sitten syödään. 

Minulle on kerrottu, että Klassikassa työskentelee reilu 40 opettajaa.Olen kyllä tavannut jokaisen. Aika mukavia tyyppejä ne ovat: huumorintajuisia, avuliaita ja ihan selkeästikin ne pitävät toisistaan. Mutta yhtä asiaa minä en ymmärrä: Missä ovat ne 78 opettajaa, joiden kenkäparit naulakon alla lojuu. Laskin eilen, että yhteensä niitä on 118 paria. (Matematiikka ei toki ole vahvuuteni.)

Voisin vielä kertoa teille, miten me koulutontut vietämme joulua täällä Klassikalla. Kun te juhlitte kotona ja koko Klassikka on vain meidän tonttujen, aloitamme juhlat tietenkin saunomalla. Ehkä joskus olette miettineet, miksi Klassikalle on rakennettu saunat. Nyt tiedätte. Silloinen suunnittelija ymmärsi meidän koulutonttujen tarpeita. Aloitamme joulunvieton siis saunomalla.

Usein kuivattelemme luokan 220 lempeässä tuulenvireessä. Myös pyyheliinat ja joulupyykit kuivaamme siellä.

Saunan jälkeen herkuttelemme opettajien huoneessa. Pakastimesta ei valitettavasti löydy kuin viimevuotisia Pullava-pitkoja ja jääkaapissa homettuu yhä jonkun kulinaristin yrttituorejuusto. Onneksi meillä tontuilla on omat eväät.

Juhlamme huipentuu Forum Classicumille. Laulamme ja tanssimme kuusen ympärillä. Kiitos opiskelijakunnan hallitukselle, että jälleen tänä vuonna ilahdutatte meitä kuusella ja koristeilla.

Jos kuljette aattoiltana Klassikan pihalla, voitte nähdä kaikki Klassikan koulutontut tanssin pyörteissä. Laulusta ja säestyksestä vastaa Gustav-luuranko, joka vain näin jouluisin poistuu vartiopaikaltaan biologian varastosta ja yhtyy juhlahumuun kanssamme.

Näillä sanoilla me Klassikan koulutontut tahdomme toivottaa hyvää jouluaikaa kaikille klassikkalaisille ja heidän läheisilleen. Pidetään huolta itsestämme (ja vatsastamme), rakkaistamme ja toki myös Klassikan hengestä.

PS. Kyllä me otetaan Klassikan henkikin mukaan joulujuhlaamme.