Ajatuksia suomalaisuudesta: Olemmeko me suomalaiset ihan pähkähulluja?

Wikimedia Commons, the free media repository

Luin Roman Schatzin kirjoittaman kirjan Voi maamme Suomi (Johnny Kniga Kustannus, 2014). Kirja on kirjoitettu Suomesta ja suomalaisten tavoista saksalaisen, eli Schatzin, silmin. Hän kirjoittaa eläväisesti siitä, kuinka suomalaiset ovat juroja, mutta huvittavia. Hänen kiintoisaa kirjoitustyyliään tukee hyvin kuvittaja Pertti Jarlan taiteilemat piirustukset, jotka saavat tekstin eloon. 

Teos on sarkastisella vivahteella kirjoitettu, mutta lukiessani huomasin monien asioiden pitävän paikkaansa. Tunnistin useita tuntemiani ihmisiä Schatzin kuvailemista tilanteista, kuten suomalaisten suhtautumisesta lumeen. ”Jos sitä on satanut runsaasti, kaikki valittavat kuinka paljon haittaa ja vaivaa siitä on ja kuinka se saisi jo sulaa pois. Jos taas lunta ei sada, kaikki valittavat yhtenä suurena kuorona siitä, kun maa on niin musta, ettei vähäinenkään valo enää heijastu silmiin”, Schatz luonnehtii. Minuun teos teki suuren vaikutuksen. Se avasi silmiä, kuinka eri tavoin koemme maailmaa riippuen synty- tai elinpaikastamme. Schatz ihmetteli kirjassaan monia sellaisia asioita, joita en ollut itse perisuomalaisena koskaan edes tullut ajatelleeksi.  

Jos kirjalle täytyisi keksiä teema, olisi se ”suomalaisuuden outous”. Kirjaa lukiessa tulee sellainen olo, että olemme täysin pähkähulluja tapojemme ja kulttuurimme kanssa. Toisaalta luulen, että minkä tahansa kansan saa kuulostamaan hullulta, jos käsittelee oikeita asioita. Minulle henkilökohtaisesti ajatuksia herätti eniten äänestämisen tärkeydestä kertova kohta kirjassa. Schatz mainitsee, että Suomen pienen väkimäärän vuoksi, yksikin ääni voi olla ratkaiseva, esimerkiksi vaaleissa. ”Suomessa elää noin viisi miljoonaa ihmistä, joista kolme miljoonaa voi äänestää. Jos Kiina olisi demokraattinen valtio äänestäjiä olisi noin kahdeksansata miljoonaa. Kolme miljoonaa mahtuu kahdeksaansataan miljoonaan yli kaksisataakuusikymmentäkuusi kertaa.” Tämän ajatuksen takana on se, että yhden suomalaisen äänellä on yhtä paljon valtaa, kuin 266 kiinalaisen äänellä olisi. Minussa tämä kohta herätti paljon ajatuksia, ja sai tajuamaan, kuinka tärkeää äänestäminen Suomessa oikeasti on. 

Tämä kirja oli hyvin erilainen aiemmin lukemistani kirjoista, joita on ollut muun muassa rikosromaanit. Teos on samalta aikakaudelta kuin moni muukin lukemani kirja, mutta teema on hyvin erilainen. Teos oli lähes täysin Schatzin omia ajatuksia, joka tekee suurimman eron aiemmin lukemiini kirjoihin. Ne ovat olleet fiktiivisiä, kaunokirjallisia ja toisinaan myös tositarinaan perustuvia, mutta eivät tämän kaltaisia kokoelmia ajatuksista. Schatzin teos on siis hyvin erilainen verrattuna aikaisemmin lukemiini, mutta tämä oli mukavaa vaihtelua lukemistottumuksiini. 

Voi maamme Suomi on teos, jota voisi suositella kaikille. Pienimmät lapset eivät ehkä ymmärtäisi siitä mitään, mutta kaikki nuorista isovanhempiin voivat saada tästä paljonkin irti. Nuoret saavat uusia näkökulmia tulevaisuuden varalle, kuten äänestykseen liittyvä näkökulma, ja isovanhemmat voivat muistella menneitä aikoja, kun Schatz puhui myös historiastamme. Lisäksi samojen kansien sisällä on kaikki myös englannin kielellä, eli teosta voi suositella myös ulkomaalaisille Suomesta kiinnostuneille.