Kirjavaras – kaunein lukemani tarina elämästä Natsi-Saksassa

Kuva: Mico Miettinen

”Kun kuolema kertoo tarinan, on paras pysähtyä kuuntelemaan” lukee kirjailija Markus Zusakin kirjoittaman Kirjavaras-nimisen teoksen etukannessa. Teksti pistää silmään ja houkuttelee avaamaan kirjan, jonka sisältö paljastaa kuoleman olevan varsin viehättävä kertoja. Vuonna 2005 julkaistun ja 2008 Pirkko Biströmin suomeksi kääntämän Kirjavarkaan paksut kannet kätkevät sisäänsä yli 500 sivua rajuja ja sydäntäsärkeviä ihmiskohtaloita, joihin tämä varsin ainutlaatuinen satusetä laittaa lähs toismaailmallisen twistin. 

Kirjavaras on tarina kirjan alussa 9-vuotiaasta Liesel Memingeristä, joka 1930-luvun puolivälissä jää Rosa ja Hans Hubermann -nimisten kasvattivanhempien hoitoon Molchingin kaupunkiin Saksassa. Teos seuraa nuoren tytön kasvua sodan ja ääriliikehdinnän runnelemassa maassa samalla, kun hän kamppailee omien sisäisten kauhujensa kanssa. Tarinan kertojana toimiva lempeä kuolema seuraa Lieseliä ja ihmisiä hänen ympärillään luoden monitasoisen verkon hahmojen elämäntarinoista ja motiiveista. Se katselee erityisellä mielenkiinnolla, kuinka kaaoksen keskellä kasvava lapsi kehittää lukemisesta ja kirjoista itselleen pakokeinon menetyksen pelolta, joka nostaa päätään teoksen aikana useita kertoja. 

Kirja sijoittuu ajoitukseltaan natsi-Saksan nousun tienoille. Se esittelee aikakautena esiintynyttä juutalaisvihaa sekä Hitleriä ihannoivaa kulttuuria eksplisiittisesti ja kaunistelematta, mikä voi jopa yllättää lukijan paikka paikoin. Zusak esittelee traumaa ja sen vaikutuksia epätavallisen suorasanaisesti, mikä tekee teoksesta poikkeuksellisen ja raa’an lukukokemuksen. Liesel joutuu eroon äidistään, mikä jättää tyttöön lähtemättömän jäljen: ”Joskus hän kuiskasi sanan Mama ja näki äitinsä kasvot sata kertaa yhtenä ja samana iltapäivänä”. Kirja siis vaikuttaa lukijaan kiehtovan pelkistetyllä, mutta samaan aikaan lähes taiteellisella kuvauksellaan pelosta, ennakkoluulosta ja menetyksestä. Tästä kaikesta huolimatta teos esittelee kuitenkin myös maailman tilanteesta tietämättömän lapsen normaalihkoa elämää kaiken keskellä. Lukija pääsee seuraamaan, kuinka natsien marssiessa kaduilla Liesel saa ystäviä, oppii lukemaan, käy varkaissa ja pelaa jalkapalloa. 

Teos tarjosi minulle tuttuun aiheeseen näkökulman, jota en ollut aiemmin edes ajatellut. Se kuvasi myrskyilevän maailman keskellä elävän lapsen vihaa ja hämmennystä siitä, keneen tulisi todella luottaa ja mitä on tehtävä pysyäkseen turvassa. Hyvä esimerkki tästä on Lieseliä kuvaava lausahdus: ”Hän oli pikkutyttö. Natsi-Saksassa. Kuinka soveliasta, että hän oli löytänyt sanojen mahdin”. Nautin erityisesti myös kuoleman kuvauksesta, sillä Zusakin kirjoittama kuolema on hahmo, jonka mukaan voisin hyvillä mielin lähteä. Meitä kaikkia väistämättä odottavaa kohtaloa ei kuvata teoksessa kylmänä ja armottomana viikatemiehenä, vaan lempeänä ja ymmärtävänä olentona, joka tekee työnsä kuuliaisesti ja sattaa jokaisen turvallisesti matkansa loppuun. Kirjaa eteenpäin vievä kuolema kuvailee itseään lähes lohdullisella tavalla: ”Otan sielusi syliini, olkapäälleni on asettunut jokin väri. Kannan sinut lempeästi pois”: 

Natsi-Saksa on suosittu aihe niin elokuvateollisuuden kuin kirjallisuudenkin parissa, minkä vuoksi siihen liittyvää sisältöä on äärimmäisen vaikeaa välttää. Toisen maailmansodan aikaiseen Keski-Eurooppaan sijoittuvilla teoksilla on tapana painottaa kaikkien kokemaa kurjuutta ja kärsimystä sodan aikana. Kirjavaras palauttaa lukijan todellisuuteen muistuttamalla, että Hitlerillä oli laaja, fanaattinen kannattajajoukko, joka ajoi sotaa ja/tai ideologiaa kyseenalaistavat ahtaalle. Suuri osa toisen maailmansodan teemaan mahtuvista teoksista on myös minä-muotoisia, päiväkirjamallisia kertomuksia, minkä vuoksi kuoleman asettaminen kertojan rooliin oli mielestäni tuore ja paljon kaivattu uusi näkökulma.  

Suosittelisin Kirjavarasta kenelle tahansa historiasta kiinnostuneelle, sillä teos tuo takuuvarmasti uutta pohdittavaa sen esittelemään aiheeseen liittyen. Kirja nappasi minut välittömästi mukaansa ja tarjoili suuria tunteita kappale kappaleelta. Natsi-Saksa saattaa teemana tuntua tylsältä ja loppuunkulutetulta, mutta Kirjavaras oli aiheestaan huolimatta upea ja omalaatuinen lukukokemus.