Syvällistä pohdiskeltavaa: ”Ainoa mikä jää: Keskusteluja siitä, mikä on tärkeää”

Kuva: Noora Rosilainen

Kari Enqvistin ja Janne Saarikiven dialogikirja ”Ainoa mikä jää: Keskusteluja siitä, mikä on tärkeää” säväyttää lukijan jo nimensä ansiokkailla loppusoinnuillaan, eikä taidokas kielenkäyttö lopu siihen. Kosmologi Enqvist kirjoittaa kirjeromaanissaan parikymmensivuisia pätkiä uskonnolliselle Saarikivelle, joissa hän väittelee muun muassa luonnontieteiden tärkeydestä ja Jumalan suhteesta Pokémon Go -peliin. Sen lisäksi suomalais-ugrilaisiin kieliin perehtynyt Saarikivi vastaa Enqvistin kirjeisiin sivistyneesti kertoen esimerkiksi painon siirtymisestä tavulta toiselle ja kielten merkityksestä ihmisten luovuuteen ja luonnon tulkitsemiseen. Tämä vuosina 2016–2017 laadittu tekstikokoelma jättää lukijalle laajasti pohdiskeltavaa ja erinomaisesti perusteltuja näkökulmia laajentamaan omaa maailmankuvaa. 

 Pidän teosta hyvin vaikuttavana. Molemmat osapuolet osaavat perustella omia ja kyseenalaistaa toisten mielipiteitä käyttäen hyödykseen eri kulttuureihin ja historiaan liittyviä vertauksia. ”Fysikaalinen todellisuus on aina myös ihmisen todellisuutta”, pohtii Enqvist ja kertoo samalla gravitaatioaaltojen ja kvanttifysiikan piirteistä. Samalla Saarikivi pitää eri kulttuurien tietoja tärkeinä asioiden tulkitsemisessa: ”Kirjoitat, että kyllä mongolialaisten sisämaan paimentolaisten täytyy ymmärtää aaltoja, vaikka he eivät olisikaan nähneet avovettä, koska mongolialaisesta torvesta voi tulla ääniaalto ja törähdys on ääniaalto – – on aivan epäselvää, kuinka samankaltaisia asioita ääniaalto ja järven aalto todella ovat. Toinenhan havaitaan näköaistilla ja toinen kuuloaistilla.” Myös Jumalan ja rakkauden konkreettisuudesta puhutaan: Enqvist korostaa kirjeissään rakkauden abstraktiuutta ja vertaa sitä Jumalan olemassaoloon, kun taas Saarikivi mainitsee esimerkiksi kiinan kielen, jossa rakkaus sanana on paljon konkreettisempi. Tällaiset tarkennukset ja korostukset kiehtoivat minua enemmän ja enemmän kirje kirjeeltä. 

 Teos kokonaisuudessaan laajensi ajatusmaailmaani. Ennen kirjan lukemista kallistuin paljon Kari Enqvistin mielipiteisiin, mutta jatkaessani Saarikiven perustelujen lukemista aloin pohtimaan vastapuolen argumentteja syvällisemmin. Varsinkin Saarikiven väitteet kielen tärkeydestä luovuudessa ja todellisuuden tulkinnassa vakuuttivat minut. Sen lisäksi Saarikiven painonsiirtymäruno oli mielestäni erittäin onnistunut sanallisesti ja visuaalisesti: ”Asetat jalallesi painon, lausut / ensimmäisen tavun, / sen painottoman / henkäyksen / kysy, mikä meidät teki: / materia, joka syntyi ensimmäisenä sekuntina / vai sana, joka nousi aineesta.” Kirjeet olivat ajatusten lisäksi antoisia myös historian kannalta, sillä opin uutta esimerkiksi Italian Risorgimentosta ja friulin kielestä. 

 Koska keskityn lukiessani pääasiassa fiktiivisiin romaaneihin ja tietokirjoihin, kyseinen pohtivampi teos maailmastamme oli mielestäni hyvää tasapainoa muulle kirjallisuudelle. Kuitenkin romaani linkittyy lukemiini tietokirjoihin, sillä molemmissa usein keskustellaan kielistä tai fysiikasta. Kirjoittajina Saarikivi ja Enqvist eivät olleet alun perin kovinkaan tuttuja, mutta lukukokemukseni perusteella saatan myöhemmin tarttua toiseen jommankumman kirjoittamaan teokseen tai artikkeliin mielihyvin. 

 Kokonaisuutena pidin romaanista paljon, sillä sen sisältämät kirjeet toivat mukanaan uusia näkemyksiä ja pohdiskelun aiheita, mutta ennen kaikkea mieluisan lukukokemuksen. Suosittelen kirjoittajaparin oivaltavaa teosta kaikille, jotka syttyvät muiden näkökulmista ja kiinnostavista keskusteluista.