Lukuvinkki abeille ennen kirjoituksia: lisätietoa historiasta kaunokirjallisuuden keinoin

Hieno ja vaikuttava teos yli sadan vuoden takaisesta 

Onko vesi verta sakeampaa? Se selviää Jörn Donnerin kirjoittamasta vaikuttavasta kirjasta “Vesi on verta sakeampaa” (2018, Otava). Teos on julkaistu alun perin ruotsinkielisenä, mutta käsikirjoituksen on suomentanut Kari Koski. Sivumäärältään kirja ei ole kovinkaan vaativa, sillä sivuja on 285. Kirjassa käsitellään useita erilaisia, mieleltäni suuriakin teemoja, joita ovat esimerkiksi sota, rakkaus ja elämä vaikeina aikoina. Teoksen tapahtumat ja ajankohdat sijoittuvat Venäjän ja Suomen rajalle vuoden 1918 tienoille, tarkemmin Terijoelle.  

Teoksessa seurataan venäläistä Aleksanderia, joka pakenee Pietarissa vallitsevaa kaaosta Suomen puolella jääneeseen huvilaansa. Raja on kuitenkin lokakuun vallankumouksen myötä suljettu ja hän joutuu ylittämään hyytävän joen laittomin keinoin. Huvilalleen saapuessa, hän huomaa, ettei ole yksin. Vastassa on kaunis nuori nainen Anna ase kädessään. Kirjan edetessä Annan ja Aleksanderin välille kehittyy intohimoinen suhde ja heidän elämänsä alkaa pikkuhiljaa muuttua paremmaksi, kunnes kirjan lopussa tapahtuu traaginen tapahtuma, joka muuttaa kaiken.  

Teos sai miettimään ja herätti runsaasti ajatuksia osittain sen ajankohtaisuudenkin vuoksi. Kirjassa esimerkiksi annettiin surullinen kuvaus lasten nälänhädästä, mikä menee näin; ”Lapsi ei enää itke. Hän vain kärsii eläimen lailla, häneltä on riistetty sielu. Näin käy pitkällisen aliravitsemuksen jälkeen, jota seuraa pitkällinen nälkä. Nälkää näkevälle lapselle yö on pitkä aika, kuukausi, elinikä”. Tämä kuvaus tuntuu kaukaiselta itselleni, mutta on totta monellekin maailman lapselle ja aikuiselle. Nälänhädän lisäksi ajankohtaisia aiheita kirjassa on sota.  

Näiden surullisten, mutta todellisten aiheiden myötä kirja on hyvin vaikuttava. Kaaoksen ja väkivallan keskellä teoksessa tuo lohtua rakkaus. Teoksesta käy ilmi, kuinka kauheidenkin aikojen keskellä toinen ihminen voi auttaa unohtamaan pahuudet tai lieventämään pahaa oloa, josta toimii hyvin esimerkkinä seuraava lainaus: ”Aleksander ei usko, että haluaa kuolla. Ei nyt. – Annan läsnäolo laskee kalvon kaiken sen päälle, mitä on ollut”. Myös seuraava lainaus on oivallinen kuvaamaan rakkautta ja olosuhteita vuoden 1918 tienoilla Terijoella; ”Arki täynnä alakuloa ja näköalattomuutta, ellei olisi Annaa, joka täyttää huoneen läheisyydellä”. Nälänhädän ja sodan lisäksi kirja siis tuo kauniisti esiin rakkauden ja sen merkityksen. Kauheuksien ja onnen välillä on paljon kontrastia ja se on vaikuttavaa. 

Teoksen myötä sain hieman uutta perspektiiviä ja käsitystä siitä, millaista on ollut elää vuoden 1918 tienoilla rajaseudulla. Sen on täytynyt olla jokapäiväistä selviytymistä. Se käy ilmi jo aikaisemmassa kappaleessa esitetystäni lainauksesta lapsiin liittyen. Silloin on tapahtunut julmia tekoja, ilman vastuunkantoa; ”Kenen syytä on, että ihmisiä raiskataan ja murhataan, heitä kuolee sairauksiin ja nälkään?”. Teoksen myötä huomasin myös miettiväni nykymaailman tilannetta, lähinnä Ukrainan sotaa ja sen seurauksia. Sodasta kärsivät kaikki, mutta kärsimysasteet ovat kuitenkin erilaiset. Sama käy ilmi kirjasta. Teoksessa suomalasiset kokevat nälkää, mutta Suomessa pitkäänkin asuneet venäläiset joutuvat kokemaan nälän lisäksi sortoa, väkivaltaa, luopumista ja pelkoa. Voisi sanoa, että teos toimi jonkinlaisena osoittajana siitä, kuinka hyvin asiat nykyään meillä täällä Suomessa ovat ja että siitä tulisi olla kiitollinen 

Olen lukenut monia kirjoja, joista useimmat ovat olleet erittäin hyviä kaikin puolin. Pidän paljon dekkareista ja kirjoista, jotka koskettavat erilaisia historiallisia tapahtumia, kuten keskitysleirejä. Tämän kirjan useista teemoista yksi on sota, joka on usein mielenkiintoani herättävä teema kirjoissa. Hieman yllättävää on, että tämän teoksen takakannessa lukee, että kirja olisi rakkaustarina ja vaikka mielestäni se ei ole kaikista ilmiselvin aihe. Rakkaustarinat eivät yleensä kuulu repertuaariini. Tämä oli vasta toinen aiheeseen liittyvä kirja, jonka luin. Kuitenkin ihan hyvä. Rakkautta ei käsitelty kirjassa mitenkään ”ällö-söpösti”. Pidän myös paljon kirjoista, jotka koskettavat ja joissa on tietyllä tapaa rankka aihe/tausta. Lisäksi, jos kirja pistää miettimään, se on aina hyvä asia. Tämä kirja täytti kaikki nuo kohdat, niin kuin monet muutkin lukemani kirjat. 

Jörn Donner kirjailijana ei ollut minulle aikaisemmin tuttu ja huomasin, kuinka hän käytti joissain kohdissa mielestäni vanhoja sanoja, joita en kaikkia ymmärtänyt. Lisäksi en oikein saanut kirjan kulusta kiinni, vaikka itse päätarinan ymmärsinkin. Yksinkertaisempi rakenne olisi voinut palvella kirjaa paremmin ja tuntuikin, että juoni hyppii ajoittain aivan epäoleellisiin asioihin. Se on asia, mikä kirjassa jäi häiritsemään. Oli hetkiä, jolloin olin jopa niin pihalla kirjan tapahtumista, että sanoin siskolleni kirjan olleen elämäni huonoin sijoitus. 

Pääpiirteittäin kirjan lukukokemus oli kuitenkin hyvä ja antoisa, vaikka teoksen rakenne oli hieman omituinen. Teos oli koskettava, vaikuttava ja mielenkiintoinen. En kuitenkaan lukisi teosta itse enää uudelleen, niin mukaansatempaava kirja ei ollut. Suosittelisin kirjaa kuitenkin ihmisille, jotka ovat kiinnostuneet historiasta, erityisesti Suomen ja Venäjän välisestä historiasta. Lisäksi teos olisi sopiva henkilöille, jotka pitävät ajatuksia herättävistä, vaikuttavista ja tunteikkaista kirjoista. Myös rakkauden ystävät voisivat hyvin lukea kirjan.