Joululoma on tarpeen, mutta se ei riitä lukiolaisten uupumuksen poistamiseen

Kuva: Diana Rogatkina

Lukiolaisten uupumus on yleistynyt viime vuosien aikana. Siihenpitäisi puuttua muovaamalla yhteiskunnan rakenteita sekä tarjoamalla matalan kynnyksen palveluja 

Kuinka usein koulukuraattorit, terveydenhoitajat ja psykologit joutuvatkaan nykypäivänä kohtaamaan vastaanotollaan uupuneita, ahdistuneita tai masentuneita nuoria? Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ja loppuunpalamiset ovat olleet viimevuosina merkittävässä kasvussa ja heidän jaksamisensa koetuksella. Opiskelijoiden harteille on kerääntynyt valtavasti paineita ja etenkin lukiolaisilla paineet ovat edelleen kasvusuunnassa. Nuorten mielenterveyshuolet pitäisi ottaa vakavasti ja erityisesti päättäjien sekä nuorten kanssa työskentelevien ihmisten tulisi alkaa pohtimaan, kuinka heidän hyvinvointiansa saataisiin parannettua tässä jatkuvasti kehittyvässä yhteiskunnassa.

Ennen lukio oli haastavaa, nyt siitä on saatu muovattua todellinen terveyden riskitekijä. Keskustelin edellisenä viikonloppuna erään Helsingin yliopistossa työskentelevän tutkijan kanssa, joka on parhaillaan tekemässä tutkimustyötä nuorten kasvavan mielenterveyden parissa. Häneltä kuulin, että perheissä, kouluissa ja yhteiskunnassa on tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka uhkaavat nuorten tulevaisuutta ja ovat syynä heidän yleistyneille mielenterveysongelmille.

Tosiasia on, että lukiolaiset haluaisivat voida paremmin eikä heidän sairastumisensa ole heidän omaa syytään. Mielen kuormittminen on kuitenkin entistä helpompaa yhteiskunnassa, joka on muuttunut yhä vain suorituskeskeisemmäksi. Lukiolaisten olisi hyvä jo ensimmäisenä vuonna alkaa tekemään päätöksiä tulevaisuudesta ja omasta urapolustaan sekä ylioppilaskirjoituksilla on nykypäivänä valtavan suuri painoarvo. Lukiolaisena tiedän, että ylioppilastutkinto vaatii valtavan paljon töitä myös kotona, kun oppitunnit kuluvat pääasiassa opetukseen ja tehtävät jäävät tehtäväksi kotiin. Vapaa-aikaa ja tilaa rentoutumiselle jää loppujen lopuksi arjesta hyvin vähän, kun harrastuksetkin ovat muuttumassa entistä kilpailullisemmiksi ja vakavahenkisemmiksi. Lisäksi nuorten siirtymistä työelämään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa pyritään tehostamaan jatkuvasti. Niimpä heille ei jää riittävästi aikaa itsensä etsimiselle, oman identiteetin ja itsetunnon rakentamiselle, pitkäaikaisten ystävyyssuhteiden luomiselle tai nuoruudesta nauttimiselle.

Samalla kun nuorten keskittymiskyky heikkenee loputtoman ärsyketulvan ja älylaitteiden tulon myötä, myös heidän mielensä kuormittuu sosiaalisen median mahdollistaman nopean informaation vaikutuksesta. Nuoret tietävät nykypäivänä ehkä liikaakin asioista ja huoli ilmastonmuutoksesta sekä maailmantilanteesta koskettaa heitä erityisesti. Nuoret kaipaisivat tilanteessaan ennen kaikkea ymmärrystä, mutta valitettavasti he saattavat joutua kohtaamaan jopa vähättelyä ja “teillä on nykyisin kaikki niin hyvin, ei teidän kuuluisi ahdistua” -lausahduksia.

Lisääntyvien mielenterveysongelmien myötä myös avun saaminen on entistä vaikeampaa. Psykoterapiaan hakeutuminen on vaivalloista ja tälläkin hetkellä sinne on hyvin pitkät jonot. Sen lisäksi etenkin vähävaraisesta perheestä peräisin olevien tai omillaan asuvien nuorten on vaikeaa korvata terapian tuottamia kuluja. Olisi siis tärkeää mahdollistaa heille matalan kynnyksen palveluja sekä mielenterveysongelmia ennaltaehkäisevää toimintaa.

On hyvä, että on olemassa mahdollisuus käydä lukio kolmeen ja puoleen tai neljään vuoteen. Omasta kokemuksesta sellainen vaihtoehto on kuitenkin tuntunut kaukaiselta ja jopa häpeälliseltä toteuttaa. Koulussa tähän vaihtoehtoon ei varsinaisesti kannusteta tai ainakaan sitä ei tuoda kovin vahvasti esille. Myös perhe ja sukulaiset laskevat ylioppilasjuhlat suorilta kolmen vuoden päähän, mikä tuo paineita suorittaa lukio “normaalissa” tahdissa ja kiirehtiä jatko-opiskeluihin. Olisiko parempi, jos tämä ajatusmalli muuttuisi ja antaisimme lukiolaisille tilaa valita itse tavan suorittaa tutkintoa sellaisella tahdilla, joka tukisi heidän jaksamistaan.

On totta, että yleissivistys on tärkeää, mutta tarvitseeko jokaisen todella tietää kaikki atomeista ja pienhiukkasista? Lukiolaisten stressiä saisi helpotettua huomattavasti, jos he saisivat vielä enemmän itse vaikuttaa kurssivalintoihinsa ja pakollisia opintoja olisi vähemmän. Tämä lisäisi heidän motivaatiotaan ja vähentäisi työmäärää. Useimmat opiskelijoista tietävät jo melko varhaisessa vaiheessa, mitkä oppiaineet heitä kiinnostavat ja ne jo yksistään tuovat heille täyden lukujärjestyksen. On ollut mahtavaa huomata, kuinka kurssitarjottimet on monipuolistumassa ja opiskelijoilla on yhä enemmän vaihtoehtoja valita heitä inspiroivista kursseista. Itse olen kokenut etenkin stressinhallinta-kurssin olevan hyödyllinen täydennys lukujärjestykseen. Mielestäni tämänkaltaiset hyvinvontia lisäävät kurssit ovat loistava tapa tukea opiskelijoiden terveyttä ja parantaa heidän voimavarojaan koulupäivien keskellä.

Lisäksi olisi hyvä, jos koulu alkaisi aikaisintaan yhdeksältä. Nukkumisella on vaikutusta kaikkeen ja nuorten riittävä unen saanti on erityisen tärkeää niin jaksamisen kuin oppimisenkin kannalta. Ihmiset ovat yksilöitä ja eroavaisuuksia löytyy myös siitä, mikä on kullekkin sopivin aika opiskella. Kaikki eivät kykene keskittymään kahdeksalta aamulla siinä missä jollekkin se saattaa olla päivän ihanteellisin aika toimia tehokkaasti yöllä palautuneiden voimavarojen jälkeen.

Nuoret uupuvat juuri tässä ajassa ja siihen tulisi reagoida nyt. On turhaa verrata nykypäivän nuoria esimerkiksi sotien aikaisiin, sillä nykypäivänä kohdataan täysin erilaisia haasteita kuin vuosia sitten. Nuoret ovat alttiita loputtomalle informaatiotulvalle sekä suorituskeskeinen kulttuuri kasaa yhä enemmän paineita heidän ympärilleen. Heille tulisi taata sekä valoisa tulevaisuus, että mahdollisuus nauttia ainutlaatuinen ja rikas nuoruus. Nuoria tulisi tukea kaikin mahdollisin keinoin ja päätöksiä tulisi tehdä myös heidän mielipiteitään ja ajatuksiaan kuunnellen, jotta maailma olisi tasavertaisesti parempi paikka elää ja toteuttaa itseään.