Suomalainen yhteiskunta ei saa talloa introvertteja

Kuva: Venla Hintsanen

Kun pääsen ihmiskontaktien täyteisen koulupäivän jälkeen kotiin, olen lähestulkoon toimintakyvytön seuraavaan kahteen tuntiin. Monet muutkin introvertit voivat kuvailla tuntemustaan krapulan kaltaiseksi olotilaksi, kun voimavarat ovat huvenneet ihmisten välisiin kanssakäymisiin. Siihen auttaa kuitenkin yksinolo. Miten introvertti pystyy tekemään kahdeksantuntista työpäivää ilman uupumusta tai leimautumista ihmisvihaajaksi nykymaailmassa? Entä voiko introvertti jonakin päivänä kirjoittaa työhakemukseen olevansa introvertti, ilman että hänet ohitetaan suoraan hakijoiden joukosta?

Yhteiskunnassa arvostetaan liikaa ulospäinsuuntautuneisuutta. Koulumaailmassa enenevissä määrin olevat ryhmätyöt ja muut monialaiset oppimistyylit rasittavat introvertteja. He joutuvat joustamaan ja venymään äärimmilleen muuttaessaan heille tyypillisiä hitaahkoja toimintatapojaan ja asioiden mietiskelyä itsekseen. Uudet tyylit opettavat työelämään, joka pyörii nopean ajattelun, melun ja sosiaalisen kanssakäymisen ympärillä. Sisäänpäin kääntyneitä läimäytetään vasten kasvoja, kun samaan aikaan ulospäinsuuntautuneet saavat höpöttää turhanpäiväisyyksiään. Kun introvertti joutuu jatkuvasti muutamaan persoonallisuuttaan ja mukautumaan, se kuormittaa ja voi johtaa ahdistukseen, itsensä aliarvostamiseen ja työhaluttomuuteen.

Noin 30 prosenttia väestöstä on introvertteja, kuten Inka Ikonen kirjoittaa duunitori.fi-sivustolla (2021). Heillä on paljon annettavaa yhteiskunnalle. Introvertit eivät ole spontaaneja heittäytyjiä, mutta he kykenevät pitkäjänteiseen ja syvälliseen työskentelyyn itsenäisesti yhtä asiaa kohtaan. Ilman tällaista yksinäistä ja toisinaan tylsääkin työskentelyä moni keksintö olisi jäänyt keksimättä, vaikka siihenkin voidaan ajatella taustalla olevan yhteistyön. Introvertin työskentelystä on siis valtavasti hyötyä yrityksille, organisaatioille ja yhteiskunnalle. Jos sisäänpäin kääntyneisyyttä pidetään yhteiskunnan arvostusten mukaan negatiivisena luonteenpiirteenä, tarkoittaa se hukattuja resursseja ja hankaluuksia yksilölle.

Kuva: Venla Hintsanen

Ratkaisuna on ensisijaisesti arvostaa kaikenlaisia ihmisiä ja nähdä heidän hyvät puolet. Kun introvertti kokee rasittuvansa sosiaalisesta työskentelystä, joka imee kaikki voimat, olisi tärkeää, että päivän aikana introvertti saisi hetkiä olla yksinään ja erossa ihmisistä. Muiden ihmisten olisi myös tärkeää ymmärtää, että yksinolon tarve ei johdu heistä, vaan sisäisestä tarpeesta. Introvertin kannattaa hakeutua työtehtäviin, joissa temperamentti ei ole liian paljon ristiriidassa työtehtävien kanssa. Lisäksi ympäristössä olevien ihmisten on hyvä tietää, että introvertti saattaa nauttia keskusteluista ja olla taitava sosiaalisesti, mutta se vain väsyttää jälkikäteen.

Ensi kerralla introvertin täytyy voida kirjoittaa työhakemukseensa olevansa introvertti, joka on hiljainen työskentelijä varustettuna äänekkäällä mielellä. Ja josta takuuvarmasti on paljon hyötyä työnantajalle ihan sellaisenaan kuin on.