Ainutlaatuiset Antologiat

Kuva: Siiri Kaiponen

Nykyään useimmissa televisiosarjoissa on yhdistävänä tekijänä samat hahmot, olipa juoni sitten sama koko sarjan ajan tai vaihteleva jaksojen välillä. Antologiasarjat eivät kuitenkaan noudata tätä sääntöä. Niiden jaksot tai tuotantokaudet sijoittuvat eri kohteisiin, niiden hahmot ovat erilaiset ja jokaisessa on oma tarinansa. Niissä sitovana tekijänä toimii sen sijaan jokin aihe, kuten Love, Death & Robots -sarjassa nimensä mukaisesti rakkaus, kuolema ja robotit. Antologiasarjoissa genretkin vaihtelevat usein, mutta kauhu on usein erityisen tärkeässä asemassa.

Piritta Räsäsen kolumni ”Pandemia lyhensi draamasarjojen jaksoja entisestään, ja se on mainio juttu” (HS 4.5.2022) kertoo pandemian vaikutuksista tv-sarjojen pituuteen. Antologiasarjoissa jaksojen pituus ei muodostu ongelmaksi, sillä ne toimivat niin erilailla normaaliin sarjaan verrattuna. Kolumnissaan Räsänen mainitsee, kuinka sarjojen jaksoja saatetaan venyttää 45 minuuttiin, jolloin syntyy tyhjäkäyntiä. Antologiasarjoissa tyhjäkäyntiä ei tule pidemmissäkään jaksoissa, koska niillä on aina oma maailmansa ja tarinansa. Kaikki aika käytetään siis hyväksi. Etuna on myös jaksojen pituuksien vaihtelu, joka on paljon vapaampaa kuin perinteisessä sarjassa. Esimerkiksi jokin jaksoista voi olla vain 30 minuuttia ja toinen taas lähempänä puoltatoista tuntia. Tämän ansiosta sarjassa voidaan tutkia hyvinkin monimuotoisesti erilaisia konsepteja.

Antologia antaa formaattina paljon artistista vapautta. Sen jaksojen ei tarvitse olla mahtipontisia, kuin menestyselokuvien. Siihen ei myöskään tarvitse loputtomia juonenkäänteitä, kuten Breaking Badissa tai Game Of Thronesissa. Sen jaksot muistuttavat usein lyhytelokuvia, joten ne ovat mahtavia oudompienkin ideoiden tutkiskeluun. Niillä on pieniin indie-lyhytelokuviin verrattuna kuitenkin se etu, että ne antavat näille konsepteille laajoille yleisöille kelpaavan alustan. Ethän tosissasi ikinä avaa televisiota ja mieti, että katsonpahan lyhytelokuvia. Saatat sen sijaan hyvinkin alkaa katsomaan Black Mirrorin kaltaista sarjaa.

Black Mirror on hieno esimerkki antologiasta. Sen jaksot ovat hyvinkin erilaisia, vaihdellen terminaattorirobottien hallitsemista dystopioista lapsien seurausjärjestelmiin. Niissä selvin yhdistävä tekijä on teknologia, mutta kenties sitäkin tärkeämpi tekijä löytyy sen nimestä. Nimittäin Black Mirror eli musta peili viittaa televisiosi tai mobiililaitteesi pimeään ruutuun, joka ilmestyy aina jaksojen päätyttyä. Ohjelman juonenkäännökset takaavat lähes varman järkytyksen, joka näkyy sitten naamassasi katsoessasi tähän ”mustaan peiliin”. Jaksojen järkyttävyys laittaa aina miettimään teknologiaan ja syvemmin ihmisyyteen liittyviä teemoja, joita ohjelma sisältää.

Ajatuksia ja tunteita voimakkaasti herättävät jaksot eivät ole suinkaan vain Black Mirrorin erikoisuus, vaan aika yleisiä kaikissa antologiasarjoissa. Koska menet aina jokaiseen uuteen sarjan osaan sokkona, niissä yllättävät juonenkäänteet ovat erityisen tehokkaita. Ne toimivat varsinkin psykologista kauhuna herättävinä elementteinä, kun asiat eivät olekaan, kuin miltä alkuun näytti.

Juonenkäänteet pysyvät kuitenkin aina tiukasti jaksojen sisällä, kuin voi olettaakin. Tässä piilee selvä etu, jota ei välttämättä huomaakaan. Sillä jaksot eivät addiktoi, kuten perinteisessä sarjassa. Haluat kyllä katsoa sarjaa eteenpäin, välillä voimakkaastikin. Mutta ei kuitenkaan synny samanlaista haitallista pakkomiellettä, jonka takia huomaat valvoneesi neljään aamuyöllä arkipäivänä.

Etuna on myös, että voit katsoa jaksot missä järjestyksessä huvittaakin. Jos haluat aloittaa uuden antologiasarjan, voit etsiä netistä sen parhaan jakson ja aloittaa siitä. Tai jos haluat suositella kaverille sarjaa, voit vinkata aloittamaan lempijaksostasi. Tämä voi olla todellakin hyvä etenemistapa, sillä esimerkiksi Black Mirrorissa pilottijakso ei välttämättä anna parasta mahdollista kuvaa lopusta sarjasta.

Antologioissa mielikuvituksellisuus korostuu erityisesti. Niiden vapaampi formaatti antaa mahdollisuuksia tarinoille, jotka eivät olisi muuten nähneet ikinä päivänvaloa. Mielikuvituksellisuus ei kuitenkaan rajaannu pelkkiin tarinoihin ja teemoihin, esimerkiksi Love, Death & Robot sarjassa on jokaisella jaksolla erilainen animaatiotyyli. Sen ansiosta sarjassa nähdään ultrarealistista kauhua ja humoristista sarjakuvatyyppistä animaatioita vieri vieren. Antologiat ovat myös katsojilleen vapauttavampi kokemus. Sillä sarja ei pakota katsomaan sinua katsomaan sitä yhdessä järjestyksessä ja kaikkea putkeen. Rakastan kyllä myös Breaking Badin tai Ozarkin kaltaisia perinteisempiä sarjoja. Mutta haluaisin maailmaan lisää Black Mirroreita tai American Horror Storyja.