Jonathan Strange ja herra Norrell -fantasiateos genrerajojen välissä

Jonathan Strange ja herra Norrell on erikoisesti nimetty fantasiakirja, joka takertuu tällaiseen erikoisuuteen. Kirjailija Susanna Clarke on kuvaillut kirjansa olevan genrerajojen välissä, ja teoksessa yhdistyväy kiinnostavalla tavalla historiallinen fiktio, fantasiakirjallisuus ja tietokirjamaiset alaviitteet. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Napoleonin sotien aikaan ja se seuraa kahden englantilaisen maagikon, Jonathan Strangen ja herra Norrelin, vaikutuksia sotaan ja Englannin yhteiskuntaan. Teoksen teemoja on esimerkiksi vallankäyttö, menetys ja yhteiskunnallinen epätasa-arvo.  

Nykykirjallisuuden tavoin teos rikkoo genrerajoja, ja vaikka se on kirjoitettu vuonna 2005, kerronnan tyyli muistuttaa 1800-luvun romantiikkaa. Sanat ja lauserakenteet ovat ajoittain hyvin vanhanaikaisia, ja teos esittelee viktoriaanisen englannin arvoja normaaleina. Suosittelen teosta fantasiagenren ystäville, jotka haluavat haastaa itseään. Ensinnäkin teos on yli 700 sivua pitkä. Kirjan proosa on tarkoituksenmukaisesti vanhanaikaista, sen juoni koostuu pitkään erillisistä tarinoista ja juoni etenee ajoittain todella hitaasti. Nämä tekijät yhteensä tekivät omasta lukukokemuksestani katkonaisen, ja ajoittain yksitoikkoisen.  

Siitä huolimatta, kun teos pääsee vauhtiin, se paljastaa sisältään monenlaisia kirjallisia kultakimpaleita. Esimerkiksi taikuuden kuvaus on mestarillisesti tehty, kirjan antagonisti on todella viihdyttävä ja kirja tuntuu tapahtuvan maailmassa, jolla on oma pitkä historia. Kun alkuun puiseen proosaan tottuu, vanhanaikainen kerronnan tyyli tuo tapahtumiin vääjäämättömyyden tunteen. Jonathan Strange ja herra Norrellista, kuten kyseisistä henkilöhahmoista, ei ole aina helppoa pitää, mutta löytyy kuitenkin jotain erityistä. Se on kuin taikuutta.