Tavataan taas ensi viikolla

Pekka – tuo keski-iän ylittänyt rehellinen suomalainen mies toimii rakennusfirmansa johtajana. Pekka on melko suurikokoinen ja hänellä on vaaleat hiukset. Pekan perheeseen kuuluu vaimo ja kolme lasta. Pekka on luonteeltaan todella rauhallinen, mutta joskus hänelläkin on huonoja päiviä, jolloin saattaa hermostua. Pekka saa keskiverto palkkaa ja elää tyytyväisenä elämäänsä. 

Pekka lähtee kotiinsa väsyneenä rankan työpäivän jälkeen. Matka kotiin on pitkä, joten Pekka päättää poiketa kuorma-autollaan huoltoasemalle ostamaan nakkisämpylän. Huoltoaseman pihalla Pekka näkee nuorisoporukoita, sekä vanhoja tuttuja ystäviään. Kun bensaakin on tankattu riittävästi on aika jatkaa matkaa. Lähellä kotiaan Pekka oli törmätä tietä ylittävään jänikseen, mutta pystyi väistämään sen viime hetkellä. Lopulta hän kurvaa kuorma-autollaan kotipihaansa.  

Pekan poika Jouni odottaa tällä kertaa isäänsä kotona. Kun Jouni näkee Pekan kuorma-auton lähestyvän, hän tietenkin ilahtuu. Jouni pohtii isänsä jaksamista, sillä Pekka oli lähtenyt töihin aikaisin aamulla ja nyt kello on jo yli seitsemän iltapäivällä. Pekan noustessa autosta Jouni huomaa kuinka likaiset Pekan työvaatteet todella ovat. Pekka kävelee lähemmäs Jounia ja samalla Jouni on entistä huolestuneempi isästään. Pekka näyttää väsyneeltä ja haisee todella hikiselle.  

“Noni, pääsit sinäkin sitten vihdoin kottiin. Mitenkäs se työpäivä sujui?” kyseli Jouni. 

“No siinähän se hommia paiskiessa meni”, mutisi Pekka. 

“Sää näytät kyllä melko väsyneeltä”, Jouni huomautti. 

“No kait se ihminen nyt töiden jälkeen on väsynyt. Onko jääkaapissa mittään ruokaa?” Pekka kyseli ja alkoi samalla pohtia elämäänsä. 

Alan tuntea itseni jo melko vanhaksi. Lapset olivat vasta ihan pieniä, mutta nyt meidän nuorimmainen – Jouni, on jo päälle parikymppinen. Elämä oli ehkä onnellisempaa vielä silloin kun työskentelin toimistossa. Päivät olivat säännöllisiä ja illalla jäi aikaa lapsille.  

Pekan kotona vallitsi omituinen tunnelma. Isä ja poika istuivat talossa kahdestaan – Pekka ruokapöydässä ja Jouni olohuoneessa. Välillä he katselivat televisiota ja välillä taas toisiaan. 

Jouni olisi halunnut jutella kuulumisista, mutta hänkään ei halunnut avata suutaan ja rikkoa hiljaisuutta. Tunti kului todella nopeasti istuskellessa ja lopulta Jounin oli aika lähteä kotiin. Jouni tunsi itsensä hieman voimattomaksi, mutta hän tiesi, että tulee vierailemaan isänsä luona taas ensiviikolla.