Kerttu sydän Roope

Kerttu istuu sängynreunalla, vaaleanruskeat hiukset olalla ja ripsivärit poskille valuneena kyynelten mukana. Hän oli juuri tullut kotiin erottuaan poikaystävästään Roopesta koulupäivän aikana. Tai ei Roope hänen poikaystävänsä ollut, mutta Kerttu aina sanoi, että jotain sinnepäin. Matkan koulusta kotiin Kerttu eli pelkässä sumussa, eikä Kerttu matkasta muista muuta kuin huolestuneet katseet vastaantulijoiden kasvoilla. Kotona Kerttua odotti 4 vuotta vanhempi isosisko, jonka tiukkaan otteeseen Kerttu kaatui heti astuttuaan kotiin. Hän murtui täysiin kyyneliin ja sisko yritti häntä mahdollisimman hyvin lohduttaa.  

En ollut koskaan nähnyt Kerttua yhtä maassa, kun hän oli nyt, en tiennyt kuinka lohduttaa, vaikka olinhan itse nuorempana käynyt saman homman läpi. Oli hirveää katsoa siskoni sattuvan niin paljon, vaikka tiedän, että se kipu ja kaipuu ajan kanssa helpottaa. Mutta en voi valehdella, pitkään se pahalta tuntuu eikä mikään tunnu auttavan. Kysyin Kertulta “mitä tapahtui?”, Kerttu vastasi “en itsekkään tiedä miten kaikki päättyi näin, vastahan meillä oli kaikki hyvin.” 

Muistan, kuinka tapasimme Roopen kanssa ensimmäisen kerran, olin töissä ja kävin tauolla tapaamassa ystävääni, joka oli tullut minua moikkaamaan, hänellä oli mukana kaveri, johon iskin heti silmäni. Muistan kuinka pitkä ja komea tuo poika oli ja hänellä oli mukanaan kainalosauvat, hän oli loukkaantunut pelissä, mutta pystyi nyt kuitenkin kävelemään. Hän siis pelasi jääkiekkoa, kun kysyin, mitä oli tapahtunut. Poika esitteli itsensä Roopeksi. Muistan kuinka toivoin, että Roope ottaisi minuun yhteyttä ja niinhän hän ottikin. Seuraavana päivänä kaverini tuli taas yhdessä Roopen kanssa työpaikalleni ja tarjosin heille kahvit. Autoin Roopea kantamalla hänen kahvinsa alas portaissa, koska hänellä oli edelleen ne sauvat. Tämä on edelleen yksi parhaimmasta päivästäni.  

Muisteltuaan päivää, jolloin Kerttu tapasi Roopen hän istuu sängyn päädyssä ja tuijottaa ulos ikkunasta. Myös taivas itkee vesisateen muodossa Kertun ja Roopen erosta. Ulkona on harmaata, mutta kuitenkin lämmin kesäilta.  Kerttu katsoo ulos, mutta hänen verkkokalvollaan näkyy vain hänen ja Roopen yhteisiä hyviä hetkiä. 

Vielä joskus Kerttu tulee taas tuntemaan lämpimän kesäillan ihollaan ja itsensä iloiseksi ja vapaaksi ilman huolia ja kaipuuta Roopea kohtaan. Tätä aikaa ei voi ennustaa, mutta sen tiedän, että se päivä vielä joskus tulee