Vanhojen tanssit - kuinka mestaritulos luotiin?

Kuva: Lotta Harjunen

Vanhojen perinne sijoittuu niinkin pitkälle kuin 1920–30 lukujen aikaan. Tapahtuma on modernisoitunut ajansaatossa ja saimme tänäkin vuonna nauttia upeasta pukuloistosta, säihkyvästä koristeluista ja vauhdikkaasta revittelystä. Pääsemme kurkistamaan nyt vanhojen suunnitteluprosessiin haastattelemalla revittelyjä kehitelleisiin tanssijoihin, sekä upeasta koristelusta vastanneisiin tiimiläisiin.

Revittelyryhmästä haastateltavina Jenny Forsell ja Siiri Väisänen

1. Kuinka paljon aikaa meni revittelyiden keksimiseen?

Jenny: Todella vaikeaa määritellä kauanko lopulliseen kokonaisuuteen käytettiin aikaa. Muuteltiin koreografioita, vaihdeltiin järjestyksiä ja keksittiin muodostelma. Aloimme myös opettamaan ensimmäisiä tansseja ennen kuin koko homma oli lähelläkään loppua. Työstimme tansseja yleensä koulun jälkeen salissa. Näimme alussa melko tiheästi, kun luulime, että vanhat olisivat helmikuussa, mutta tahti muuttui, kun saimme lisää peliaikaa.

Siiri: Revittelyjä tehtiin noin tunnin pätkissä, yleensä koulun jälkeen, aika pitkällä aikavälillä. Joskus oli vaikeaa sovittaa aikatauluja näin isolle porukalle yhteen, eikä ollut kiire saada valmiiksi vanhojen siirrosta johtuen. Kuitenkin näiden tuntien aikana saatiin hyvin aikaiseksi ja silloin kehittyy aina noin yksi tanssi lisää.

2. Oliko yhteistyö helppoa vai jouduitteko tekemään kompromisseja?

Jenny: Meillä oli huippu työryhmä, jonka kanssa oli uskomatonta työskennellä. Ollaan kaikki tyttöjä, joilla on runsaasti ideoita ja halu saada oma mielipide ilmaistua. Intensiivistä siis oli ja kompromissit olivat lähes aina paras ratkaisu. Harvoin tuli ideaa, josta kaikki olisivat olleet yhtä mieltä heti alussa. Rikkaus oli siinä, miten ideat kehittyivät, kun niihin saatiin lisää näkökulmia.

Siiri: Yhteistyö oli minusta helppoa, meillä ei varmaan ikinä tullut kummempia erimielisyyksiä! Kaikki toivat rohkeasti näkökulmiaan esille ja niitä sovellettiin tansseihin.

Siiri Väisänen

3. Mistä saitte ideoita tai inspiraatiota liikkeisiin?

Jenny: Hyvä kysymys, koska revittelyllähän ei tarinaa ollut. Haluaisin sanoa, että Klassikan oma tanssi oli tänä vuonna meidän mielikuvituksemme ja järjettömien päähänpistojen summa. Inspiraatio esimerkiksi taistelukohtaukseen tuli hetken mielijohteesta ja lähdettiin sitä intuitiivisesti viemään eteenpäin. Ideoitamme ehkä kannatteli oma luovuus ja into onnistua tekemään hieno ja toimiva tuotos.

Siiri: Ideat syntyivät ihan kokeilemalla ja improvisoimalla musiikin tahtiin! Myös musiikin sanat auttoivat keksimään liikkeitä.

4. Olivatko liikkeet helppoja opettaa ryhmälle?

Jenny: Liikkeiden opettamisessa ei ollut mielestäni mitään ongelmaa ja nautin kyllä tanssin opettamisesta. Ongelma olivat olosuhteet. joissa jouduimme opettamaan. Käytössä alkoi olemaan vain Instagramin videot ja aina silloin tällöin pitkät välitunnit. Oli siis vaikeaa saada kaikki nopeasti saliin ja musiikki pauhaamaan. Myös mikrofonit olivat melkoista säätämistä ja monesti jouduinkin turvautumaan omaan äänenkäyttöön. Olen ylpeä tanssijoista, koska monet olivat harjoitelleet tansseja selkeästi etukäteen, mikä helpotti urakkaa. Myös tanssijoiden oma asenne ja läsnäolo oli erittäin kehuttavaa. Kiitos siitä.

Siiri: Oli, vaikka meitä oli tosi paljon. Täytyi vain yrittää pitää homma mahdollisimman loogisena ja käydä liikkeet vaikka uudestaan läpi, jos vaikutti, että ne vaativat lisää kertaamista.

Jenny Forsell

5. Mikä oli kivointa revittelyitä suunnitellessa?

Jenny: Suunnitteluvaiheessa parasta oli ehdottomasti se, kun kokonaisuus alkoi hahmottumaan. Irtonaiset palaset ikään kuin loksahtivat paikoilleen. Parasta oli kuitenkin nähdä kuinka revittely toimi käytännössä, kun se tanssittiin koko porukan voimin. Uskomaton fiilis.

Siiri: Kivointa oli yhdessä tekeminen ja tanssitaustan omaavana oli kiva päästä taas itse asiaan pitkästä aikaa!

Koristeluryhmästä haastateltavina Lotta Harjunen ja Iiris Hakala

Lotta Harjunen (vas.) ja Iiris Hakala (oik.)

1. Oliko koristelut helppo toteuttaa yhdessä muiden kanssa?

Lotta: Meillä oli tosi hyvä koristelutiimi ja kaikki osallistuivat mahtavasti suunnitteluun sekä toteutukseen. Yhdessä oli kiva tehdä koristeluja!

Iiris: Koristelut oli helppo toteuttaa, koska meillä oli niin reipas tiimi?

2. Kuinka paljon aikaa käytitte suunnitteluun ja valmisteluun?

Lotta: Suunnittelu tapahtui aika nopeasti, kun saimme heti selkeän vision koristeluiden tyylistä. Valmisteluun kului jonkin verran aikaa ja varsinkin paperikukkien tekemisessä oli hommaa. Torstaina Sali ja aula saatiin kuitenkin valmiiksi usean tunnin työn ja lisäkäsien avuin.

Iiris: Meillä oli koristeluun aikaa noin viikko. Aikaa meni kaupassa käynteihin, kukkien askarteluun ja koristelupäivänä torstaina ilmapallokaareen, harsoihin ja muihin koristeisiin. Kukissa ja ilmapalloissa meni aikaa luultavasti eniten. Kukkia tehtiin parina päivinä välitunneilla ja sitten myös kotona, eli luultavasti meni muutama tunti. Onneksi oli paljon tekijöitä. Ilmapallokaaressa meillä meni myös pari tuntia ja salia koristeltiin torstaina noin kello 13–17.30.

Kuva: Iiris Hakala

3. Mikä oli kivointa koristelussa ja sen suunnittelussa?

Lotta: Oli ihanaa suunnitella sellaiset koristelut, jotka kruunasivat vanhojen päivän. Lopputuloksesta tuli upea!

Iiris: Minusta kivaa oli se, että koristeluporukkaan tuli tarpeeksi ihmisiä ja ideointi oli nopeaa. Varsinkin se, kuinka jokainen teki oman osansa hyvin ja kaikki osallistuivat tekoon. Heti tehtävän tullessa tuli jo visio siitä, mitä haluamme ruveta tekemään. Tietenkin matkalla tuli myös lisää ideoita. Oli myös kivaa saada ideat käytäntöön sekä vihdoin saada sali valmiiksi ja näyttämään niin upealta. Meillä oli mahtava ja tehokas tiimi, joka mahdollisti meille näin hyvät koristelut.

Kuva: Iiris Hakala

4. Millainen budjetti teille annettiin?

Lotta: Budjetiksi saimme 500 €, mutta tehokkaan suunnittelun takia rahaa jäi jäljelle.

Iiris: Meillä oli noin 500 € budjetti, mutta se taisi alittua melkein sadalla eurolla.