Saturnalia-juhlassa latinistit askartelivat keke-hengessä

Saturnalia-juhlan askartelupaja!

Torstaina 9.12. latinan LAB2 5 ja 8 kurssilaiset ottivat varaslähdön saturnalia-juhlaan oppitunnillaan. Aivan perinteiseen tyyliin juhlinta ei kuitenkaan toteutunut. Latinanopiskelijoiden juhlinnassa tarjolla oli herkkuja ja aktiviteettina askartelua.

Lue alta vinkit sanakirja-askarteluun, ja sen alapuolelta infopläjäys saturnaliasta!

Mikä olisi parempi tapa tehdä joulukoristeita klassilliseen lukioon, kuin tehdä ne vanhoista suomi-latina-suomi -sanakirjoista?

Sanakirjasta syntymässä säilytysrasia

Klassikan LAB2 5 ja 8 -ryhmät tarttuivat tuumasta toimeen ja hyödynsivät käytöstä poistetut sanakirjat joulukoristeluissa. Samalla vietettiin ryhmän pikkujouluja antiikin roomalaisten Saturnalia-juhlan, meidän joulumme eräänlaisen edeltäjän, hengessä.

Sanakirjan sivuista syntyi niin lumihiutaleita kuin origamejakin. Lisäksi toteutettiin varsin kunnianhimoinen tavoite yhdelle tunnille, kun päätettiin askarrella yhdestä sanakirjasta säilytysrasia. Sivut liimattiin yhteen ja kaiverrettiin keskelle kolo, johon voisi piilottaa vaikkapa jonkin jouluisen yllätyksen. Valmis ”kirjarasia” pääsi jouluisine terveisiin ilahduttamaan klassikkalaisia Forum Classicumin pöydälle. Ohje löydettiin seuraavalta nettisivulta: https://suomenkirjastoseura.fi/kirjastolehti/kirjasta-rasia/ 

Origameja sanakirjojen sivuista

Bona natalia et felicem annum novum 2022! Exoptant Latinistae!

Hieman taustaa saturnaliasta eli “Saturnuksen juhlasta” tässä: 

Antiikin Roomassa 17.–25.12. vietettyä saturnaliaa kutsutaan monesti antiikin vastineeksi joululle, joulun korvatessa ajan myötä sen roolin keskitalven juhlana. Maanviljelyn ja sadonkorjuun jumalan Saturnuksen kunniaksi toimitettuun juhlaan sisältyi joulun tapaan niin ruokaa kuin lahjojakin, maan päällä vallitsi rauha ja hyvä tahto, sekä ihmiset olivat vapaita. 

Jos tietoutesi antiikista perustuu pitkälti Percy Jacksoneihin (Ai etkö ole vielä lukenut niitä? Siitä kirjavinkki joululomaksi!), saatat erheellisesti luulla Kronoksen, eli Saturnuksen kreikkalaisen vastineen, valtakauden olleen kurjuutta ja kärsimystä. Tässä sivistävä brieffi antiikin aikakausiin: 

“Antiikissa oli tapana kertoa, että ihmissuku käy läpi neljä aikakautta (ks. esim. Ovidiuksen Muodonmuutoksia). Kulta-aika oli ihmiskunnan parasta aikaa: se oli jonkinlainen paratiisitila, jossa vallitsi vapaus, rauha ja tasavertaisuus, ei ollut sotia, ei vaivoja eikä ruoasta pulaa. Tuota aikakautta hallitsi Kronos eli Saturnus. Kun Zeus anasti isältään Kronokselta vallan, alkoi hopea-aika, jolloin ihmiskunnan tavat rappeutuivat ja jumalten kunnioitus hävisi. Pronssiaikana ihmiskunta alkoi säätää lakeja, vetää rajoja ja käydä sotia. Neljäs ja viimeinen aikakausi, Rauta-aika, oli turmeltunein kaikista. Rauta-aika oli aikaa, jota antiikin ihmiset itse ajattelivat elävänsä. Tämä viimeinen aikakausi oli päättyvä tuhoon ja uuteen alkuun, jolloin Kronoksen/Saturnuksen kulta-aika olisi taas koittava maan päälle.” (lainaus Arto Kivimäen teoksesta “Roomalainen kalenteri”) 

Saturnaliassa kulta-ajan paratiisimainen tila vallitsi. Antiikissa juhlien viettoon kuului vuosittain Forumin luoteispäädyssä sijaitsevan Saturnuksen temppelin luona järjestettävät suuret uhritoimitukset, jotka toimitettiin roomalaisen tavan sijaan kreikkalaisittain.

Uhrauksen ohessa järjestettiin pidot, joihin pääsy oli kaikille vapaa. Pitoihin pukeuduttiin perinteisen togan sijaan lierettömään vapaushattuun, joka muistutti merkittävästi tonttulakkeja.

Saturnalia juhliin sisältyi myös rentoa yhdessäoloa ja tiettyä nurinkurisuutta, kun isännät tarjoilivat orjille aterian ja kansan keskuudesta valittiin ”Saturnalicius prinveps”, väärä kuningas. Monet näistä perinteistä ovat siirtyneet myöhempinä aikoina paitsi joulun, myös karnevaalien viettotapoihin.

Io Saturnalia! Eläköön Saturnalia!