Joulupukki vetoaa: Tulkaa Korvatunturille lahjatalkoisiin!

Joulupukkikin uupuu työtaakan alle. (HK)

Kohta on taas se aika vuodesta, kun miljoonat lapsukaiset odottavat minun tuovan heille kaikki toivomansa tärkeät lahjapaketit. Kakarat pommittavat minua loputtomilla lahjatoivelistoilla, jotka ovat täynnä liioiteltuja turhanpäiväisyyksiä.

Mistä minä muka yksisarvisen hankin? Joulun onnistuminen tuntuu olevan joulupukin harteilla. Tuoko valkopartainen ukko joulumielen, rauhan ja vielä lahjatkin? Joulu on monelle rauhoittumisen ja yhdessäolon aikaa, mutta minulle se on kaikkea muuta.

Joulu tuo minulle älytöntä stressiä. Stressi taas kuormittaa kehoa ja mieltä. Kuten Katarina Pimiän artikkelissa “Stressi voi aiheuttaa yli 20 erilaista fyysistä oiretta” (Ilta Sanomat 23.12.2020) kerrotaan, sopeutumiseen käytettävät voimavarat ylittyvät liian isoista vaatimuksista. Kuulostaako sinusta avaruusaluksen hankkiminen sellaiselta? Jokainen joulu aiheuttaa minulle Pimiän listaamia oireita, joista pahimpana niistä koen väsymyksen ja voimattomuuden.

Joulumuori on myös sanonut huomaavansa muutoksia minun käyttäytymisessäni. En ole ollut enää oma jouluinen itseni vuosiin, vaan sen sijaan olen ollut todella väsynyt ja tuskastumiseen asti alakuloinen. ”Haitalliseen stressiin liitetään usein etenkin psyykkiset oireet, joista tyypillisimpiä ovat ärtymys, levottomuus, ahdistuneisuus, muistiongelmat ja unen häiriöt”, Pimiä mainitsee artikkelissaan. Nämä oireet ovat esimerkiksitulleet hyvinkin tutuiksi minulle, ja nyt vaadin muutosta tälle. En enää pärjää ilman ammattilaisten apua.

Vitsissäkin sanotaan: ”Miksi joulupukki meni psykiatrille? –koska hän ei enää uskonut itseensä.” Nuorempana siedin joulun aiheuttaman stressin ja siitä aiheutuvat fyysiset oireet, mutta nyt ikääntyessäni huomaan, että kuorma alkaa käydä sietämättömäksi. Jopa pienimpienkin toiveiden täyttäminen tuntuu mahdottomalta.

Ei auta mindfulness eikä jooga, pohtii joulupukki.

Viimeisimpien joulujen aikana olen alkanut voida huonommin ja oireeni ovat pahentuneet. Hengenahdistuksesta ja rintakivusta on tullut joulun ajan arkinen vaiva. Syke nousee liiallisuuksiin jo pelkästä ajatuksesta, saati sitten kovasta työstä .Pelkään, että pian sydämeni ei enää jaksa.

Olen jo koettanut mm. artikkelissa mainittuja stressinhallintakeinoja, kuten itsensä hemmottelua, kehonhuoltoa sekä mindfulness-harjoituksia, mutta nämä eivät enää tunnu auttavan. Nyt on viimein aika alkaa kunnioittamaan kehon viestiä liiallisesta rasituksesta ja ryhdyttävä hidastamaan tahtia.

Tehtäväni on kuitenkin yhdessä tonttujen ja joulumuorin kanssa varmistaa, että joulu on joka vuosi mitä mahtavin. Siksi minulla ei ole varaa jättäytyä tehtävistäni kokonaan, koska myös apureideni jaksaminen alkaa olla kortilla. Minun vastuullani kuitenkin on, että minunkin tehtäväni tulevat hoidettua.

Tarvitsen kuitenkin lisää työvoima, jotta oma jaksamiseni pysyy siedettävänä vielä monet tulevat joulut.

Pyydänkin siis perheitä, jotka haluavat varmistaa lapsilleen ikimuistoisen joulun ja haluavat joulupukin kiertävän kodeissa jatkossakin jakamassa lahjoja, ottamaan enemmän vastuuta joulun kulusta. Lahjoja voi tulla myös itse väsäämään Korvatunturille ja lasten toivelistoja voisi hieman suodattaa, ettei lapset sentään odota minulta mahdottomuuksia.

Jos siis toivotte jouluperinteiden saavan jatkoa, pukki tarvitsee kiireisesti apua.