Somevaikuttajia ei saa vähätellä

Avaan Instagramin ja eteeni lävähtää taas tarkkaan harkittuja asukuvia, viimeisen päälle viimeisteltyjä lyhyitä tai pitkiä mielipidetekstejä ja meemejä samaistuttavista asioista. Algoritmi on luonut minulle somekuplan, jossa minun on helppo olla ja samaistua, tykkäillä kuvista ja inspiroitua uusista ajatuksista. Silti monen korvaan edelleen särähtää, kun joku sanoo olevansa ammatikseen somevaikuttaja. Voisimmeko vihdoin myöntää sosiaalisen median todellisen merkityksen? 

Vaikuttaminen on muuttunut, eli digitalisoitunut, kuten kaikelle tuntuu nyky-yhteiskunnassamme tapahtuvan. Helsingin kaupungin teettämä tutkimus aiheesta yhteiskunnallinen vaikuttaminen (nuortenhyvinvointikertomus.fi, 2015) kertoo suurpiirteisesti, kuinka paljon ja missä tilanteissa nuoret kokevat voivansa vaikuttaa yhteiskuntaan. Tutkimustuloksissa loisti kirkkaana juuri sosiaalinen media ja porukalla jonkin asian puolesta toimiminen. Nuoret pitävät vaikutusalustoista, jotka ovat helposti lähestyttäviä. Tuloksissa alhaiseksi jäänyt vaaleissa äänestäneiden prosentti voisi nousta, jos tietoa ehdokkaista olisi vielä useammin somessa. Ei kukaan nuori lue virallisia eduskunnan sivuja tai Facebookia. Vakuuttavin vaikuttaja on samaa ikäluokkaa vaikutettavien kanssa ja tuottaa nuoria kiinnostavaa sisältöä tililleen.  

Sosiaalinen media on myös toisinaan ahdistava, pelottava ja epäreilu alusta. Vuosien saatossa sen voima on huomattu ja sitä on alettu käyttää yhä rohkeammin hyväksi. Maiden korkeimmissa asemissa olevat ihmiset kinastelevat Twitterissä ja eduskuntaan pyrkivät levittävät kilpailijoistaan päättömiä juoruja. 3,6 miljardia ihmistä käyttää sosiaalista mediaa päivittäin. Ei ole olemassa muuta keinoa saada yhteyttä niin moneen ihmiseen. TikTok-sovelluksessa voi saada yhden nerokkaan videon avulla hetkessä kymmeniä tuhansia seuraajia. Tiedän monta oppilasta myös omasta koulustani, joita voisi seuraajamäärien perusteella kutsua somevaikuttajiksi. Lataamalla yhden kantaaottavan videon TikTokiin voi saada asialleen monta kertaa enemmän näkyvyyttä, kuin vaikkapa eduskunnan jäsen omilla nettisivuillaan. 

Becky Albertallin kirjassa Minä, Simon, Homo Sapiens (Otava, 2015) teinipoika kamppailee homouteensa kohdistuvien ennakkoluulojen ja paineiden kanssa. Hän piilottelee homouttaan viimeiseen asti kaikilta muilta, paitsi anonyymisti esiintyvältä Bluelta, jonka kanssa hän keskustelee sähköpostitse. Hänen katkera teatteriystävänsä saa kuitenkin tietää Simonin salaisuuden ja laittaa asian koko koulun tietoisuuteen koulun juorupalstalle. Usein someen voi todellakin joutua jotakin todella haitallista, mitä ei saa koskaan takaisin. Niin käy toisaalta myös puhuessa ja muussakin elämässä, joten sen takia ei kannata jättää somea käyttämättä. 

Somevaikuttajien yhteistöiden kautta saadut kalliit autot ja suuret palkkiot raivostuttavat, sillä ihmiset eivät näe kaikkea sitä työtä ja painetta, mikä hienojen kuvien ja videoiden taakse jää. Vaikuttajat puhuvat tästä aiheesta koko ajan enemmän ja koettavat saada ihmiset tajuamaan, että työ on yksi muiden joukossa. Jos perinteisiä somevaikuttajia aliarvostetaan, anonyymit meemiaktivistit ja muut aihetilit ovat kastijärjestyksessä varmasti vielä sitäkin alempana. Venla Kuokkasen reportaasi ”Meemiaktivismia” (HS, 15.7.2021) kertoo, kuinka suuri vaikutus näillä naurattavilla ja samaistuttavilla tekstillä koristetuilla kuvilla voi parhaimmillaan olla. Meemejä on ollut somessa aina, mutta niiden lisääntyessä myös niiden aiheet ovat laajentuneet ja siirtyneet myös esimerkiksi yhteiskunnallisten ongelmien ja politiikan puolelle. Jutussa haastateltiin mediatutkija Eliisa Vainikkaa. Hänen mukaansa meemit voivat toimia poliittisen viestinnän keinoina samoin kuin mielenosoitukset, marssit tai julisteen tekeminen. Myös meemiaktivisti Riku Junttanen kertoo avoimesti, kuinka hänen meemeillään on vahva poliittinen tavoite. Hänen tililleen onkin löytynyt 5700 seuraajaa, eli tässä tilanteessa myös niin sanottua poliittista kannattajaa.  

Seuraavan kerran somea selatessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kuinka moni idea, ajatus tai samaistumisen kokemus syntyykään juuri somevaikuttajien ansiosta. Itselleen mieluisia arvoja omaavien vaikuttajien työtä kannattaa tukea samalla periaatteella kuin tukisi lempipuoluettaan. Tunnetun henkilön kautta tulevat näkyviin kaikki hänen kannattamansa ajatuksetkin. Tykkäyksien antaminen, tempauksiin osallistuminen ja kommentointi voivat siis parhaimmillaan muuttaa maailmaa.