Vaikuttaminen täytyy tiedostaa!

Viime keväänä silmiini osui Lasten ja nuorten säätiön ilmoitus, jossa haettiin 16–19-vuotiaita nuoria signaalitiedustelijoiksi osana Toivoa tulevaisuudesta -hanketta. Ilmoituksessa kerrottiin, että signaalitiedustelijoiden tehtävään kuuluu työpajojen vetäminen kotikaupungin yläkouluissa syksyn 2021 aikana. Työpajat toteutettaisiin pareittain ja niiden aiheena tulisi olemaan tulevaisuuden positiivisten signaalien tunnistaminen. Ilmoitus vaikutti mielenkiintoiselta, ja päätin hakea mukaan. Pääsin ryhmähaastatteluun, jonka jälkeen sain tietää, että minut on valittu mukaan. Sen jälkeen olen osallistunut koulutuspäiviin ja nyt odotankin jo innolla, että pääsen vaikuttamaan toisten kuopiolaisten nuorten ajatuksiin tulevaisuudesta. 

Monella nuorella saattaa olla mielikuva, että pystyäkseen vaikuttamaan täytyy kuulua johonkin puolueeseen tai että vaikuttamisen tulee liittyä koko yhteiskuntaa koskettaviin kysymyksiin. Vaikuttamiseen on kuitenkin paljon muitakin keinoja monessa eri mittakaavassa. Helsingin kaupungin tekemän Nuorisobarometritutkimuksen (https://www.nuortenhyvinvointikertomus.fi, 2015) mukaan nuorten yleisin vaikuttamiskeino on ostopäätöksellä vaikuttaminen. Toinen yleinen vaikuttamiskeino on sisällön tuottaminen verkkoon. Järjestössä toimiminen oli vasta sijalla kahdeksan. Vain alle 30 prosenttia nuorista kertoi toimineensa jossakin järjestössä. 

Mielestäni nuorten tulisi pyrkiä vaikuttamaan enemmän tietoisesti. Tutkimuksen mukaan alle puolet nuorista on vaikuttanut jollakin muulla tavalla kuin ostopäätöksellä. Se on toki hienoa, että nuoret ajattelevat, mitä ostavat, mutta olen sitä mieltä, että se ei riitä. Kaikenlaisen vaikuttamisen pitäisi olla tietoista. Uskon, että osa tutkimukseen vastanneista nuorista ei osannut nimetä käyttämiään vaikuttamiskeinoja, koska ei tekohetkellä ajatellut toimintansa olevan vaikuttamista. Tämä on juuri se ongelma, johon haluaisin muutosta. 

Vaikuttamista pitäisi opettaa enemmän peruskouluissa, esimerkiksi äidinkielen oppitunneilla. Myös yhteiskuntaopin oppitunneilla voitaisiin kertoa enemmän monenlaisista vaikuttamisen mahdollisuuksista. Olisi myös tärkeää, että oppilaskunnalla olisi hyvät mahdollisuudet konkreettiseen vaikuttamiseen. Jos oppilaskunnalle ei anneta mahdollisuutta vaikuttaa, voi nuorille syntyä sellainen mielikuva, että he eivät pysty vaikuttamaan myöskään koulun ulkopuolella. 

Vaikuttaa voi siis monin eri tavoin. William Goldingin romaanissa Kärpästen herra (1954, Otava) nuoret vaikuttavat yhteisöönsä kukin omalla tavallaan. Kirjassa joukko englantilaisia koulupoikia joutuu lentokoneonnettomuuden seurauksena autiolle saarelle, jossa he joutuvat selviytymään ilman aikuisia. Kirjan päähenkilö Ralph ottaa heti kirjan alussa johtajan roolin ja alkaa luomaan demokraattisia tapoja uuteen yhteisöön. Ralph ehdottaa, että he pitäisivät koko ajan yllä merkkitulta, joka kiinnittäisi ennen pitkää jonkin laivan huomion. Ehdotus saa kannatusta, mutta pojat eivät kuitenkaan jaksa keskittyä tulen ylläpitämiseen. Koko kirjan ajan Ralph pyrkii vaikuttamaan muihin poikiin, jotta he pitäisivät tulta yllä. Hän yrittää vakuuttaa muut pojat siitä, että tuli on heidän ainoa keinonsa pelastua. Toisenlaista vaikuttamista teoksessa edustaa Jack, joka valitaan tarinan alussa vastaamaan metsästyksestä. Hänellä on johdettavanaan joukko metsästäjiä, jotka kuuluivat ennen saarelle joutumista Jackin johtamaan kuoroon. Kirjan edetessä Jack houkuttelee tietoisesti muut pojat puolellensa tarjoamalla heille ruokaa. Hän alkaa johtamaan poikia diktaattorimaisesti ja suuntaa kaikki resurssit ruoan metsästämiseen. 

Teoksessa Ralph ja Jack harrastavat tietoista vaikuttamista vaihtelevalla menestyksellä. Vaikka he eivät aina saisikaan muita puolellensa, he pysyvät silti kannassaan ja seisovat omien mielipiteidensä takana. Mielestäni on tärkeää, että luottaa itse omiin mielipiteisiinsä silloin, kun haluaa vaikuttaa muiden ihmisten ajatteluun. On vaikeaa uskoa sellaiseen henkilöön, joka ei edes itse usko itseensä. Tämä on mielestäni sellainen taito, jota kaikkien ihmisten kannattaisi kehittää. Omiin mielipiteisiin uskominen vaatii sen, että on ensin pohtinut omia kantojaan syvällisesti. Jos haluaa vaikuttaa muihin, kannattaa ensin ajatella mahdollisimman syvästi, mitä mieltä itse oikeasti on. 

Rohkaisenkin siis kaikkia nuoria kokeilemaan tietoista vaikuttamista jollakin tavalla. Se voi olla jokin yksittäinen teko, kuten jonkin tuotteen ostamatta jättäminen, tai sitten jokin pidempi prosessi, esimerkiksi oma tehtäväni signaalitiedustelijana. Kaikilla teoilla on merkitystä, olivatpa ne sitten suuria tai pieniä. Tärkeintä on, että tiedostaa vaikuttavansa.