Taide on yhteiskuntamme tärkein ja voimakkain vaikuttaja

Onnistunut vaikuttaminen vaatii tunteiden herättämistä. Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että teatteri ja elokuvat saavat aikaan tunnereaktioita, joita ei saa mistään muualta. Vaikka poliitikot olisivat taitavia ja kuulijat omalle puolelleen saavia puhujia, eivät heidän puheenvuoronsa ilmastokatastrofista, parisuhdeväkivallasta tai kannabiksen laillistamisesta kerro samanlaista tarinaa kuin aiheesta tehty näytelmä tai kolmen minuutin mittainen kappale.

Me rakastamme tarinoita. Niin kuin kaikki tiedämme, pitkään ennen paneelikeskustelujen syntyä ihmiset ovat kertoneet tarinoita sukupolvelta toiselle ja esittäneet näytelmiä huomauttaakseen muita ihmisiä yhteiskunnan epäkohdista. Haemme perustelua toisen ihmisen käytökselle, etsimme menneisyydestä tätä hetkeä selittäviä yksityiskohtia. Olemme uteliaita ja haluamme saada selville, mitä alkoholisoituneen päähenkilön lapsuudessa on tapahtunut. Ja kun saamme vihdoin selville taustat, sisällämme syntyy kenties empatiaa tai halveksuntaa henkilöä kohtaan.

Aleksanteri Hakaniemen kappale Bonsaipuu kertoo siitä, kuinka pieni poika ei saa olla oma itsensä isänsä jyrkkyyden vuoksi. Uutisissa kerrottaisiin: ”Valkoisen heteromiehen ongelma, miehen muottiin sopiminen, periytyy tutkimuksien mukaan vahingollisesti isältä pojalle.” Hakaniemen kappale vetoaa vahvasti tunteisiin. Ensimmäisessä säkeistössä kerrotaan sisarusten keskinäisistä leikeistä ja mainitaan siihen liittyvä luomiväri pojan silmissä. Heti kun isä tulee kotiin, leikki loppuu ja väri pyyhitään pois. Vertauskuvana pojan varttumisesta käytetään bonsaipuuta, jonka kasvaminen estetään karsimalla oksat pois vuodesta toiseen. Kumpi ilmaisutapa herättää sinussa enemmän myötätuntoa lasta kohtaan?

Sally Rooneyn vuonna 2018 julkaistu teos Normaaleja ihmisiä käsittelee paljon ihmissuhteita ja opiskelua. Vaikka seksuaalisuus ei tullutkaan yhtä paljon esille, se oli mielestäni tärkeä teema. Vertaan taas uutisointia ja taidetta toisiinsa, aiheena juurikin seksuaalinen ahdistelu. Kyseisestä kirjasta mieleen jäi katkelma: ”Pitkä mies, Marianne huomaa. Pitempi kuin Connell. Miehen sormet sivelevät Mariannen paljasta ihoa. Hän yrittää ravistaa käden pois, mutta mies ei päästä irti. Joku kaveruksista naurahtaa – – Mies siirtää kätensä yhdellä liikkeellä alas hänen olaltaan ja puristaa oikeaa rintaa kaikkien nähden. – – Silmiä kirvelee, ja siinä, mistä mies puristi, tuntuu kipua. – – Hän tärisee kauttaaltaan.” Tilanne on kerrottu kaunistelematta ja yksityiskohtaisesti niin, että lukijat ymmärtävät tapahtuneen paremmin. Kuvaillaan naisen tunnetilaa tapahtuneen jälkeen. Kun uutisissa kerrotaan ahdistelusta, tilanne, uhrin tunteet ja muu konkretia jää saavuttamatta, vaikka tapahtuma olisikin yhtä surullinen ja epäoikeudenmukainen. Tällöin vaikka kyse onkin fiktiosta, jälleen kerran taiteella saadaan aikaan suurempi tunnekuohu.

Taiteen valttikortti faktateksteihin verrattuna on se, että taiteilija saa itse päättää, mitä haluaa tuoda esille teoksessaan. Kävin hiljattain katsomassa parin ystäväni kanssa musikaalin nimeltä Waitress Lahden kaupunginteatterissa, ja jakaessamme ajatuksia näytöksestä sen loputtua me kaikki kolme harmittelimme, kuinka taas kerran tarinan pahiksen taustat jätettiin kertomatta. Onko tuo resuinen mies ollut syntymästään lähtien väkivaltainen ja itsekäs? Taiteilija saa kasvatettua esimerkiksi inhoa ja vihaa jättämällä asioita pimentoon tai päinvastoin, kertomalla niistä. Jotta vaikuttaminen onnistuu, näkökulman valitseminen oikein ja oikeiden asioiden korostaminen ovat tärkeitä seikkoja. Välillä ei välttämättä tunnu eettisesti oikealta jättää rakastetun päähenkilön huonot puolet kertomatta tai pitää jotakuta henkilöistä läpeensä pahana, mutta se on paras tapa saada vaikuttaminen onnistumaan. Välillä tarkoitus pyhittää keinot.

Tarvitsemme yhteiskuntaamme lisää näkyvyyttä vaikuttamaan pyrkivälle taiteelle. Media kertoo jatkuvalla syötöllä terroriteoista sekä koronan aiheuttamista kuolemista. Mitä jos kuulisimme toimittajien äänten sijaan yksityiskohtaisen tarinan?  Uskon, että lähes kaikki me 2000-luvun lapset olemme katsoneet ala-asteelta lähtien pari kertaa lukuvuodessa videon laihoista lapsista, jotka kantavat puhdasta vettä kotiinsa monen kilometrin etäisyydeltä. Vaikka ongelma onkin aito, nuo videot eivät valitettavasti tehoa enää parin katselukerran kuluttua niin tehokkaasti, kuin olisi tarve. Nimenomaan taiteen näkyvyyttä täytyy parantaa. Jos halutaan löytää uusi voima vaikkapa koronatestauksen markkinointiin rahalla lahjomisen sijaan, täytyy aiheeseen liittyvää taidetta luoda ja tuoda kaikkialle, missä on ihmisiä. Taiteen avulla voitaisiin ehkä viimeinkin saada valtaosa ihmisistä ymmärtämään, että koronatestissä käyminen, jätteiden kierrättäminen ja lasten kasvatus on oikeasti tärkeää.