Kalastusta ja kuntoilua

Harrastus antaa parhaimmillaan mielenrauhaa ja lisää energiaa.

Kun tulee vanhemmaksi, täytyy usein priorisoida asioita uudelleen. Koulukiireet voivat viedä aikaa harrastuksilta. Toisaalta myös suurimmassa osassa harrastuksista vaatimustaso nousee iän myötä. Harrastus voi saada uusia muotoja, kuten muiden ohjaamisen harrastuksen parissa.

Eikä koskaan liene liian myöhäistä aloittaa vaikka kokonaan uutta harrastusta.

Tiia pitää omatoimisen harrastuksen tuomasta vapaudesta – kun harrastus muuttuu ohjatusta omatoimiseksi

Tiia Savolainen, kuntosali ja juoksu

Mikä sai sinut siirtymään ohjatusta harrastuksesta omatoimisempaan suuntaan?

”Harrastus on helpompi sovittaa muihin aikatauluihin, kun kukaan ei määrää milloin pitää treenata. Ei tarvitse suunnitella muuta elämää harkkojen ympärille vaan toisin päin: saan tehdä mitä huvittaa ja milloin huvittaa.”

Liittyykö omatoiminen harrastamisesi jotenkin edelliseen, ohjattuun harrastukseen vai oletko kokeillut jotain ihan uutta?

”Olen aiemmin käynyt salilla ja juossut jossain määrin muiden harrastusten ohella. Kun lopetin muut lajit, edellä mainituista tuli päätoimisempia.”

Oletko pystynyt hyödyntämään treeniesi suunnittelussa oppeja aikaisemmista lajeista?

”Entisten valmentajien vinkeistä on ollut paljon hyötyä omissa treeneissä.”

Mitä etuja olet kokenut saavasi monipuolisista harrastuksistasi?

”Eri lajit ovat kehittäneet eri tavoin, sekä fyysisesti että henkisesti. Kaikista harrastuksista olen saanut paljon kavereita.”

Emma ja Zagille-hevonen.

Henni ja Tiia haluavat tarjota iloa harrastuksestaan myös muille – harrastajasta ohjaajaksi

Miten onnistuit saamaan mahdollisuuden ohjata muitakin harrastuksen parissa?

Henni Vuori, ratsastus: ”Harrastukseni on ratsastus. Siihen kuuluu paljon muutakin kuin selässä istuminen, kuten hoitaminen jne. Tallimme pomo kysyi, haluaisinko alkaa maksamaan osan ratsastuksistani tekemällä tallitöitä kuullessaan, että meillä meinaa olla tiukkaa maksaa molempien lasten harrastukset. Aloitin 14- vuotiaana tekemällä kerran viikossa helppoa kolmen tunnin vuoroa. Tämän jälkeen olen saanut lisää erilaisia vuoroja eri päivinä.”

Tiia Savolainen, partio: ”Partiossa tulee tietyn ikäisenä jo automaattisesti aika paljon johtamisharjoittelua. Silloin aletaan ottaa vastuutehtäviä, jos ollaan aktiivisesti viikkotoiminnassa mukana. Monet lippukunnat tukevat vahvasti sitä, jos joku haluaa osallistua esimerkiksi ryhmänohjaajakoulutuksiin.”

Mitä erityisesti haluaisit tarjota muille omasta harrastuksestasi?

Henni Vuori, ratsastus: ”Haluaisin tarjota työntekijänä asiakkaille turvallisen ilmapiirin, jossa saa kysellä ja pyytää apua. On mukavaa, kun saa opettaa uusia taitoja niin aikuisille kuin lapsillekin. Varsinkin aloittelijoille on mukava tarjota uusia kokemuksia hevosten kanssa ja samalla neuvoa, kuinka hevosten kanssa käyttäydytään.”

Tiia Savolainen, partio: ”Tämän harrastuksen kautta kohtaa niin erilaisia asioita ja tilanteita, että se ehkä lisää itsevarmuutta tarttua harrastuksen ulkopuolellakin vähän erilaisiin ja itselle uusiin asioihin.”

Kumpi on nykyään keskeisemmässä roolissa: ohjaus vai oma harrastus?

Henni Vuori, ratsastus: ”Työt ja harrastus ovat molemmat yhtä tärkeitä, mutta tiukan paikan tullen sitä priorisoi tietysti työn edelle. Siitä maksetaan ja oletetaan tietysti, että sen hoitaa hyvin. Huomaan pitäväni paljon niistä tallireissuista, kun saa vain mennä ratsastamaan, koska silloin voi olla paljon rennommin. Pyrin tasapainottamaan molemmat yhtä keskeiseksi osaksi tallilla käymistä.”

Tiia Savolainen, partio: ”Ei niitä oikein voi erottaa toisistaan. Nuoremmille partion kuuluisi olla viikkotoimintaa ohjattavana; minun ikäisilleni partion on tarkoitus tarjota vastuutehtäviä, esimerkiksi juuri ryhmänohjaamista. Minä siis suoritan omalle ikäkaudelle ominaista ohjelmaa, jota on olla ryhmänohjaaja. Näen ehkä itseni silti vähän enemmän ohjaajana kuin harrastajana!”

Ilarin saalis 9.10. lauantailta: 98 senttimetriä pitkä hauki. Ilari kertoo, että kalastusharrastuksessa tapana on punnita vain mahdolliset ennätyshauet, joten tätä silmämääräisesti noin kuuden kilon painoista haukea ei tarkasti punnittu.

Aleksin, Ilarin ja Sannin harrastuksiin kuuluvat kilpailut ja tavoitteet – kun harrastus muuttuu tavoitteellisemmaksi

Mikä on vaikuttanut eniten siihen, että harrastuksesi on nykyään kilpailullisempaa (esim. valmennus, joukkue, oma kehitys tai ikä)?

Aleksi Hyvönen, karate ja lentopallo: ”Tämän päivän urheilu on muuttunut niin voittokeskeiseksi, ettei ilman selvää tavoitteellisuutta ja siten kisanäyttöjä pääse lajissa eteenpäin. Omassa kisalajissa karatessa ei esimerkiksi hopea- tai pronssisijoilla tee mitään, koska ainoastaan kullan voittanut saa maajoukkueessa valmentajien katseen ja siten myös lipun isompiin kisoihin. On siis pakko tehdä lajista entistä tavoitteellisempaa, koska niin tekevät kaikki muutkin.”

Ilari Tervonen, kalastus: ”Omassa harrastuksessa ei oikeastaan ikinä ole mitään ohjattua valmennusta, mikä sinänsä on minulle hyvä juttu, koska tykkään sen tuomasta vapaudesta. Ei esimerkiksi ole mitään viikoittaisia harjoituksia tai vastaavaa. Kilpailullisuus on kalastuksesta puhuttaessa aika vahva sana, sillä kilpailullisuus mitä tarkoitan, on enemmänkin sellaista leikkimielistä vertailua. Joku voisi ehkä kutsua tätä lapselliseksi. Leikkimielisessä kilpailussa voidaan esimerkiksi verrata sitä, kenellä on suurin ennätyskala missäkin lajissa tai kuka saa eniten kaloja. Tavoitteellisuus liittyykin itsellä oikeastaan aina suuremman ennätyskalan saamiseen. Lisäksi jokaisella kalareissulla voi olla oma tavoite, esimerkiksi saada muutama ruokakala. Kilpailuitakin lajissani kuitenkin on: pari kertaa on tullut osallistuttua sellaiseen hk-open kilpailuun, missä menestys on tosin ollut vaihtelevaa. Kyseisessä kilpailussa osallistujat pyrkivät pyytämään tiettynä viikonloppuna viisi haukea, joiden yhteenlaskettu pituus on mahdollisimman suuri.”

Sanni Hartikainen, kuntosali: ”Uskon tavoitteellisuuden tulevan puhtaasti siitä, että nautin siitä mitä teen ja sen vuoksi haluan myös taata, että kehityn. Tietysti tavoitteellisuutta tukee tulosten ja kehityksen näkeminen. Iän myötä urheilusta on tullut prioriteettina yksi tärkeimmistä omassa elämässä.”

Mikä on tämänhetkinen tavoitteesi omassa harrastuksessasi?

Aleksi Hyvönen, karate ja lentopallo: ”Tällä hetkellä olen koronan vuoksi treenien puolesta hieman pidemmällä tauolla eikä tällä hetkellä selvää suunnitelmaa tavoitteiden suhteen ole.”

Ilari Tervonen, kalastus: ”Tällä hetkellä suurimpana tavoitteena on joskus saada legendaarisen 10 kilon rajan ylittävä hauki. Viime talvena päästiin melko lähelle, kun jään päällä käytettiin 9,7 kilon yksilö. Omassa harrastuksessa suositaan siis valikoivaa menetelmää, missä suuria yksilöitä ei tapeta, vaan pyritään palauttamaan takaisin vesistöön, mikäli kala ei vaurioidu pyynnissä. Ruokakalat valikoidaan sitten keskikokoisista yksilöistä, joiden poistamisella vesistöistä ei ole niin suurta merkitystä.”

Sanni Hartikainen, kuntosali: ”Tiettyä tavoitetta on vaikea määritellä, koska tavoitteita on eri aikaväleillä erilaisia. Tällä hetkellä kuitenkin pyrin kehittämään voimatasoja ja samalla kasvattaa lihasmassaa.”

Miten yhdistät lisääntyvät koulukiireet kilpailullisen harrastuksen kiireisiin?

Aleksi Hyvönen, karate ja lentopallo: ”Yksi ainoista koulua ja urheilua yhdistävistä tekijöistä on urlu (urheilulinja lukiossa). Muuten koulun ja kotona opiskelun väliin tulee vain treenit ja treenien väliin opiskelu. Hyvällä treenit ja opiskelut kattavalla suunnitelmalla pääsee jo pitkälle. Esimerkiksi valmentajan kanssa on hyvä sopia ja suunnitella elävää aikataulua etukäteen, jottei siitä tarvitse päivittäin kiirehtiä ja huolehtia. Menee vain ohjelman mukaan.”

Ilari Tervonen, kalastus: Koulu ja oma harrastus ei oikeastaan mene paljoakaan päällekkäin, sillä kalastus on todella joustava harrastus. Jos koulun kanssa on kiireitä, esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten takia, voi harrastamisen jättää vähemmälle, vaikkakin ”poltteen” iskiessä se on välillä hankalaa. Yleensä harrastaminen sijoittuukin viikonlopuille tai lomille. Esimerkiksi kesäisin tulee monesti tehtyä pidempiä kalastusreissuja pohjoiseen.

Sanni Hartikainen, kuntosali: ”Salilla käyminen on korkeammalla omassa arvojärjestyksessä, kuin koulu. Koulussa käyn pakolliset tunnit istumassa, jonka jälkeen yleensä käyn kotona hetken hengähtämässä ja lähden siitä salille. Salilta tulen myöhään kotiin ja jos on pakollisia tehtäviä niin teen ne yleensä yöllä. Koeviikollakin vaikka olisi miten kiireistä niin päivään johonkin salilla käymisen mahdutan. Toistaiseksi tämä menettely on toiminut ihan suhteellisen hyvin.”

Anni ja Emma ovat löytäneet oman jutun jo varhain

Mikä on saanut sinut pysyttäytymään aina samassa lajissa?

Anni Pihlajaniemi, muodostelmaluistelu: ”Olen harrastanut luistelua jo yhdeksän vuotta. Pienempänä tykkäsin niin paljon luistella, että jatkoin sitä. Nykyään jäähallista on tullut vähän niin kuin toinen koti ja luistelu edelleen tuntuu omalta jutulta.”

Emma Hartikainen, ratsastus: ”Olen pysynyt ratsastuksen parissa jo kymmenen vuotta, koska olen aina pitänyt hevosista ja niiden kanssa työskentelystä. Ratsastus on myös sellainen ”aivot narikkaan” -laji, joka on todella iso hyvä puoli. Aina kun ratsastan, keskityn vain siihen tekemiseen, eikä silloin edes tule mieleen mitään mitä on arjessa meneillään. Myös tallilla oleva oma pieni yhteisö ja mahtavat valmentajat saavat aina hyvälle mielelle.”

Onko sinulla ollut rinnalla muita lajeja?

Anni Pihlajaniemi, muodostelmaluistelu: ”Treenimäärät kasvoi niin suureksi tosi nopeasti, että muille lajeille ei jäänyt aikaa. Muodostelmaluistelu on lajina tosi sitova. Muutenkin olen sellainen tyyppi, että tykkään panostaa kaikkeen mitä teen täysiä: siksi en ole kokenut kannattavaksi aloittaa jotain toista lajia tähän lisäksi.”

Emma Hartikainen, ratsastus: ”Olen pariin otteeseen etenkin ala-asteella kokeillut muitakin lajeja ratsastuksen ohelle, mutta ne ovat loppuneet aina aika lyhyeen. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi jalkapallo ja amerikkalainen jalkapallo, joita harrastin molempia vajaan vuoden. Ne eivät kuitenkaan oikein koskaan innostanut minua tarpeeksi. Loppua kohden harjoituksiin meneminen oli enemmän pakollista kuin mieluista, joten päädyin lopettamaan molemmat lajit. Amerikkalainen jalkapallo vei myös aika paljon aikaa ratsastukselta, koska treenejä oli useasti viikossa. Sekin oli yksi syy lopettamiselle, koska ratsastus on aina ollut minulle ykkösprioriteetti.”

Oletko koskaan ollut lähellä lopettaa pitkäaikaista harrastustasi?

Anni Pihlajaniemi, muodostelmaluistelu: ”Minulla on ollut joskus huonompia jaksoja luistelun kanssa, jolloin treenit eivät ole menneet hyvin tai treenaaminen on tuntunut tosi raskaalle. Silloin on käynyt mielessä, että onko tässä mitään järkeä. Pienempänä polveni kipeytyivät yhtäkkiä ja minulle sanottiin, että saatan joutua lopettamaan luistelun ainakin hetkeksi. Sain onneksi ne kuntoon, eikä minun tarvinnut lopettaa. Myös korona on vaikuttanut motivaatioon: kun treenejä ja kisoja sen takia peruuntui, alkoi tuntua ”turhalle” maksaa kalliita kuukausimaksuja ja treenata yksin kotona. Luistelu on niin pitkään ollut osa minua, että pidemmänkään huonon jakson jälkeen en kuitenkaan ole realistisesti ajatellut lopettaa.”

Emma Hartikainen, ratsastus: ”Vaikka ratsastus onkin aina ollut minulle sellainen ihana terapeuttinen hetki viikosta, niin on siinäkin joskus ollut huonompia jaksoja. Etenkin talvella pimeällä loskasateella tallille lähteminen vaatii aina paljon enemmän motivaatiota kuin kesällä. Yleensä kuitenkin olen aina löytänyt motivaation lähteä tallille. Suurin motivaation puute minulla oli seiskaluokalla, jolloin pidin ratsastuksesta noin puolen vuoden tauon. Sen jälkeen olen kuitenkin jatkanut harrastusta entistäkin suuremmalla motivaatiolla.”

Anni luistelukisoissa muutama vuosi sitten.

Iina, Juho ja Nooa ovat aloittaneet uuden lajin vanhemmalla iällä

Mikä innosti sinua uuden lajin pariin vähän vanhemmalla iällä?

Iina Aivio, nyrkkeily: ”Minulta löytyi muutama vuosi sitten selästä pieni vamma, jonka takia minun täytyi lopettaa senhetkinen harrastukseni ratsastus. Kun selkä oli parantunut, mutta oireili silti, halusin kokeilla jatkotoipumisen ajan jotakin uutta lajia. Sitten isäni ehdotti nyrkkeilyn aloittamista samalla salilla, jossa hänkin oli aikanaan treenannut. Lähdin sitten testaamaan tätä lajia ja tällä tiellä olen ollut nyt muistaakseni noin 2 vuotta.”

Juho Eronen, metsästys: ”Tutustuin lajiin sukulaisten ja tuttavien kautta ja kävin heidän kanssaan metsällä.”

Nooa Turunen, crossfit (ohella voimannosto ja painonnosto): ”Iskä oli käynyt kyseisellä salilla 5–6 vuotta ja hän houkutteli minut sinne. Sitten ilmoittauduin alkeiskurssille. Olin samana vuonna lopettanut jääkiekon.”

Mitä etua koet olevan siitä, että olet aloittanut harrastuksen vasta myöhemmin? Entä vaikeutta?

Iina Aivio, nyrkkeily: ”Etuina koen sen, että vanhempana kuuntelen enemmän kehoani, tiedän jo paremmin mm. miten kehoni toimii parhaiten urheilussa ja palautuu treeneistä. Näin en voi urheillessa rikkoa itseäni. Vaikeutena en koe varsinaisesti mitään. Ehkä se, että nuorempana aloittaessani minulla olisi ollut enemmän aikaa kehittyä lajin parissa. Nykyään lukio-opinnot ja etenkin koeviikot vievät aikaa treeneistä.”

Juho Eronen, metsästys: ”Vanhempana olen saanut luvat metsästää ja käsitellä aseita.”

Nooa Turunen, crossfit (ohella voimannosto ja painonnosto): ”Etuja ovat säännöllinen ja todella monipuolinen liikunta kuten punttitreeni, kardio, palauttavat treenit jne. Harrastus ei vaikeuta oikeastaan mitään. Aina sitä vähän kehittyy, kun tekee.”

Liittyykö laji jotenkin entisiin harrastuksiisi?

Iina Aivio, nyrkkeily: ”Nyrkkeily ei liity mitenkään entisiin harrastuksiini, vaikka olen harrastanut sitä sun toista. Ainut yhdistävä tekijä harrastusteni välillä on se, että lähes kaikki niistä ovat liittyneet tavalla tai toisella urheiluun.”

Juho Eronen, metsästys: ”Aloitin metsästyksen isän kanssa, kuten laitesukelluksenkin.”

Nooa Turunen, crossfit (ohella voimannosto ja painonnosto): ”Harrastus ei oikeastaan liity entiseen harrastukseen. Nykyinen harrastus on paljon monipuolisempaa ja on isompi päätösvalta, kuinka usein ja millä tavalla harjoittelee.”

Kiitos kaikille haastatelluille!

Juho ja saaliiksi saatu lintu.