Uuden ylioppilaan puhe

Kevään ylioppilas Lukas Parviainen

Arvoisa juhlaväki. Rehtori, opettajat, vanhemmat, ystävät ja etenkin te uudet ylioppilaat. Minulle on suotu suuri kunnia, että saan edustaa koulumme opiskelijayhteisöä vielä viimeisen kerran. 

Tänä päivänä olemme saattaneet loppuun kaiken sen, minkä aloitimme kolme vuotta sitten. Tänä päivänä meistä on tullut ylioppilaita. Odotettu palkinnon hetki. Mutta, kuten sanotaan: tärkeää ei ole vain määränpää, vaan myös itse matkanteko. Sanonta pitää sisällään totuutta. Takana oleva kolmen vuoden taival jää kenties kokonaisuudessaan paremmin mieleemme kuin tämä yksi lakkiaispäivä. Matka eikä määränpää ole kuitenkaan yksinään tehnyt aikaani lukiossa korvaamattomaksi. Näiden lisäksi kolmivuotisen opiskelumatkani unohtumattomaksi olette tehneet te, rakkaat ylioppilaat. Olen saanut viettää nämä vuodet osana Kuopion parhaimmistoa. Osana ahkeria, nerokkaita ja periksiantamattomia yksilöitä. Parempaa joukkuetta saa hakea.  

Olemme kulkeneet tämän polun yhdessä, Klassikan hengessä. Nyt olemme viimeisessä risteyksessä, josta tiemme erkanevat eri suuntiin. Osa siirtyy yliopistoihin ja korkeakouluihin, osa välivuodelle ja osa suorittamaan asevelvollisuutta. Mutta vaikka lähdemme Klassikasta, Klassikka ei varmasti lähde meistä. Lukiomme jää meihin unohtumattomina muistoina ajasta, jolloin olemme ottaneet merkittäviä askeleita nuoruudesta aikuisuuteen. Itsenäinen opiskelu ja tehtävien palautusajat ovat opettaneet oma-aloitteisuutta ja vastuunkantoa. Olemme harjaantuneet ajattelemaan kriittisesti omilla aivoillamme, kun minkä tahansa nettisivun tiedoilla ei ole enää pärjännyt kokeissa. Olemme myös huomanneet, ettemme mekään ole aina oikeassa. Kaikki nämä ovat tärkeitä opetuksia, joita tarvitsemme aikuisuudessa. 

On lukio pitänyt sisällään muutakin kuin opiskelua ja velvollisuuksia. Näinä vuosina olemme solmineet uusia lujia ystävyyssuhteita. Yhteisissä tapahtumissa kuten vanhojen tansseissa olemme voineet nauttia lukiomme hyvästä yhteishengestä. Valitettavaa tietysti on, että koronatilanteen vuoksi emme esimerkiksi voineet pitää penkkareita samanlaisena hulinana kuin aikaisemmin. Kuitenkin se mitä olemme saaneet ja kokeneet on itselleni jäänyt niin vahvaksi muistoihin, etteivät menetetyt tilaisuudet jää niinkään haittaamaan. Tänä päivänä ylioppilaslakki päässämme todistamme, että maailmanlaajuista pandemiasta huolimatta, me pystyimme siihen.  

Nyt haluan myös kiittää koko koulumme henkilökuntaa, ketään unohtamatta, että tarjoatte oppimisellemme tarvittavat rakenteet. Opetatte, valmennatte, ruokitte, inspiroitte uuden sukupolven aina uudelleen ja uudelleen. Ette tekään antaneet koronatilanteen haitata, vaan teitte työnne häikäisevästi. Kiitos, että olemme saaneet olla opetuksessanne. Työnne on suomalaiselle yhteiskunnalle elintärkeää. 

Onni suosii vain onnenetsijää. Jo ensi hetkestäni lähtien tässä koulussa olen nähnyt ryhmässämme halua oppia, halua kehittää itseään ja halua luoda uutta. Halua etsiä onneaan. Sitä etsiessämme olemme laittaneet itsemme likoon ja näyttäneet sitkeytemme. Onni meitä sen etsijöitä suosii nyt, kun painamme lakin päähämme. Tämä päivä on ansaitusti meidän ja nauttikaamme nyt siitä. Ja muistakaamme juhlinnan jälkeen se kaikki, mitä olemme oppineet. Ilon voimin jaksamme uusien velvollisuuksien, uusien vastuiden, uusien esteiden ilmaantuessa, hoitaa ne kunnialla ja tunnollisesti. Sitä myös koko maailmamme tällä hetkellä tarvitsee.  

Ja vaikka tämä risteys vääjäämättä viekin monet meistä eri teille, aika sen näyttää, kohtaako polkumme vielä uudestaan. Olen meistä ylpeä ja olen kiitollinen, että olen saanut valmistua juuri teidän kanssanne. Ja toivotan meille kaikille ihanaa juhlapäivää, leppoisaa kesälomaa ja valoisaa tulevaisuutta! 

Kiitos.