Pyyhkäisemällä parisuhteeseen

Millaista nykyajan deittailu on? Miten ihmiset löytävät toisensa ja ehkä jopa päätyvät suhteeseen tai edes näkevät toisensa kasvotusten? Nykyaikana ihastuksen näkeminen tai ihastuksen kanssa puhuminenkaan eivät ole itsestäänselvyyksiä. 

Mikäli ihastus on bongattu koulusta tai muusta yhteisöllisestä ympäristöstä ensimmäinen vaihe on kohteen nimen metsästys. Joskus ihastuminen tyssää tähän vaiheeseen. Nimeä ei löytynyt, peli on menetetty. 

Nimen löytyessä alkaa vaihe kaksi. Toisessa vaiheessa etsitään ihastuksen Instagram-tili, jonka jälkeen ollaan lähtöpisteessä tai tietoisia kohteen koko elämänkaaresta: syntymäpäivistä, koulusta, ystävistä, harrastuksista ja suhdestatuksesta. 

Mikäli kohde pääsee hyväksytysti läpi toisesta vaiheesta alkaa kolmas vaihe nimeltä pohdinta. Mikäli kohteen Snapchat-käyttäjä näkyy Instagramin biossa, pohditaan lisätäkö käyttäjä ”snäpissä” vaiko eikö. Siinäpä vasta pulma.

Mikäli lisääminen Snapchatissä saadaan aikaiseksi, odotetaan kiihkeästi takaisin lisäystä. Jos se tapahtuu on rakkaustarina saanut alkunsa.  

Henriikka Rönkkösen teos ”Bikinirajatapaus ja muita sinkkuelämän iloja” (Atena 2018) kertoo sinkkunaisen parisuhdekommelluksista. On pitkää ja lyhyttä sekä hyvää ja huonoa. Rönkkösen teoksen minäkertoja on helposti samaistutava nainen, jonka parisuhdeyrityksiä on hauska seurata läpi teoksen. Häikäilemättömästä kerronnasta johtuen päähenkilöstä tulee kuin ystävä, joka kertoo viimeisimmästä yhdenyönjutustaan, yksityiskohtaisesti ja mitään unohtamatta. Teoksen teemana ovat nykyajan parisuhteet ja erityisesti niiden  muodostamisen vaikeus. Rönkkönen käsittelee teoksessaan myös sinkkuuteen liittyviä negatiivisia oletuksia ja nyky-yhteiskunnan suhtautumista sinkkuihin ja pariutuneisiin.  

Sosiaalinen media on muuttanut peruuttamattomasti deittailua. Nykyään ennen kuin henkilöt päätyvät edes laittamaan toisilleen viestiä, käydään vähintäänkin somet läpi. Itkeäkö vaiko nauraa, mutta fakta on, että 2000-luvulla syntyneet eli nykynuoret eivät ole edes eläneet ajalla ennen somedeittailua. Kuinka ihmiseen tutustuttiinkin niin, ettei jo tietäisi vastauksia etukäteen somen perusteella? Lähettäessäsi viestiä uudelle tuttavalle tiedät jo tämän harrastukset ja mahdollisesti viimeviikkoisesta koiran kuolemasta. Mutta voiko siitä kysyä, vai saako silloin jo stalkkerin statuksen?  Sosiaalinen media mutkistaa monia asioita. Toki se varmasti myös suoristaa, mutta en osaa edes kuvitella aikaa, jolloin puhelinnumero annettiin paperilapulla tai jopa kysyttäisiin suoraan, hui kauhistus. Nykyään puhelinnumeronkin saa selville, kun hieman tutkii.  

Oman kappaleensa ansaitsee ystävämme Tinder. Näet kuvan ja pyyhkäiset oikealle tai vasemmalle. Siinäpä vasta rakkaustarinan alku, niin siis mikäli toinenkin pyyhkäisee sinut oikealle. Rönkkösen teoksessa Tinder-sovellus kulkee läpi tarinan. Päähenkilö löytää niin hyviä kuin huonojakin ehdokkaita Tinderin pyyhkäisyistä ja välillä jopa suhteen poikanen on kehittymässä. 

Mitä Tinder kertookaan yhteiskunnastamme? Pyyhkäise oikealle kiinnostavat yksilöt muutaman kuvan ja parin lauseen perusteella. Ehdokkaita on mistä valita, ihan kuin Prisman irtokarkkihylly. Toiset karkit näyttävät paremmilta kuin toiset. Valitse siis ne. Toisaalta irtokarkkihyllyltä voi napata muutaman niitäkin, joita ei uskonut hyvänmakuisiksi. Tinder voikin siis olla hyvä alusta kohdata ja keskustella erilaisten ihmisten kanssa.  

Rönkkösen päähenkilö pohtii monille ainakin jossain kohti elämää oleellista asiaa. Miksi olen sinkku ja olenko jotenkin huonompi kuin muut? Mistä ylipäätänsä tulee ajatus, että sinkkuus olisi huono asia ja parisuhde automaattisesti hyvä. Monissa sarjoissa ja elokuvissa sinkkuus liitetään yksinoloon ja kurjuuteen. Perinteisesti päähenkilö on yksinäinen ja voi huonosti, kunnes hän rakastuu ja kaikki on hyvin ja kultaisesti parisuhteessa. Kuten Rönkkösenkin päähenkilö toteaa, todellisuus ei kuitenkaan aina mene näin. On mahdollista nauttia sinkkuudesta ja vapaudesta ja toisaalta voida huonosti suhteessa.

Nähtäväksi jää, millaisia uusia ulottuvuuksia deittailuun tulee tulevaisuudessa. Onko tulevaisuudessa kenties jokin merkki tai vaikkapa erilainen rannenauha sinkuille ja varatuille? Se nopeuttaisi seurustelun pelikenttää huomattavasti. Vai onko Tinder kenties tullut jäädäkseen.

Tätä kehitystä seuratessa voikin siirtyä rakkaustarinan neljänteen vaiheeseen, viestittelyyn. Viides, kuudes ja seitsemäs vaihe jätetäänkin tässä oppaassa kertomatta, jokainen voi päätellä ne itse. Mikäli neljännestä vaiheesta edetään näkemiseen kasvotusten on se jo erävoitto, jota kannattaa juhlistaa. Mikäli ei erävoittoa tule, niin ei kun vaan pyyhkäisemään kohti uutta parisuhdetta.

Toisaalta, jos ei mitään asian eteen itse tee, niin ei myöskään mitään saa, paitsi Prismasta irtokarkkeja.