Musiikkia, runoja ja joulukortteja Klassikanpäivänä

Karaokepajassa rento tunnelma

Ki­ta­ran rif­fit ja ryt­mik­käät rum­pu­kom­pit ter­veh­ti­vät mi­nua jo ovel­ta, kun me­nin aa­mul­la en­sim­mäi­se­nä ka­ra­o­ken lau­lan­taan. Mei­tä oli ko­koon­tu­nut alus­sa pai­kal­le noin 15 ih­mis­tä. Suu­ri osa heis­tä oli poi­kia, mikä oli mu­ka­va yl­lä­tys. Tun­nel­ma oli alus­ta al­ka­en to­del­la ko­toi­sa ja mu­ka­va.

Alku­läm­mit­te­lyk­si ve­täi­sim­me iki­vih­re­än klas­si­kon, Din­gon au­ti­o­ta­lon, jon­ka taus­ta­vi­de­on haus­kat hah­mot hu­vit­ti­vat mei­tä. Jot­ta ääni oli­si oi­kein kun­nol­la auki en­nen var­si­nai­sia suo­ri­tuk­sia, lau­loim­me yh­tei­ses­ti vie­lä Ep­pu­jen ”Ki­ta­ra, tai­vas ja täh­det”. Pik­ku hil­jaa tun­nel­ma ren­tou­tui ja esiin­ty­mis­jän­ni­tys laan­tui. Pii­pah­ti mu­ka­na jam­mai­le­mas­sa myös muu­ta­ma opet­ta­ja­kin.

Lau­lu­re­per­tu­aa­ri ryh­mäs­sä oli spek­taak­ke­li­mai­sen laa­ja. Saim­me kuul­la her­kän tul­kin­nan Rob­bie Wil­li­am­sin ”Feel”- kap­pa­lees­ta, ja ryt­mi­käs ”Hall of Fame” sai kaik­ki ta­put­ta­maan mu­ka­na. Oli hie­noa kuul­la iki­vih­rei­den ar­tis­tien, ku­ten esi­mer­kik­si Lee­vi and The Lee­ving­sin, tai­pu­van uu­teen us­koon näi­den lau­la­jien kä­sit­te­lys­sä. Kuu­lim­me myös tuo­reem­paa tuo­tan­toa, ku­ten Black Eyed Pe­a­sia, Skrip­tiä ja Ade­lea. Bii­si­röö­riin tuo­tiin mu­kaan ai­van tuo­re uu­tuus, jon­ka myö­tä muis­tim­me, ett­ei kii­tos ole kiro­sana. Kap­pa­lei­siin mah­tui niin ryt­miä, huu­mo­ria, hie­no­ja me­lo­di­oi­ta kuin bal­la­di­mais­ta hai­keut­ta­kin. Myös­kään kyy­ne­leil­tä ei väl­tyt­ty.

Pa­ras­ta pa­jas­sa oli, että hom­ma ei ol­lut lii­an va­ka­vaa ja että kaik­ki pää­si­vät saa­maan kos­ke­tuk­sen mu­sii­kin maa­il­maan tasa­puo­li­ses­ti. Mo­nen mie­les­tä aika ku­lui lii­an no­pe­as­ti, ja roh­ke­at täh­det jäi­vät in­nol­la po­vaa­maan uut­ta ka­ra­o­ke­ilta­päi­vää.

Klassikan henki runoviestissä

Eh­din pii­pah­ta­maan myös runo­vies­ti­pa­jas­sa. Siel­lä nuo­ret sai­vat ti­lai­suu­den ava­ta sa­nai­sen ark­kuun­sa ja vuo­dat­taa luo­vuu­ten­sa pa­pe­ril­le. Jos runo­suo­ni ei läh­te­nyt pulp­pu­a­maan, sai et­siä esi­merk­ke­jä ja apu­ja eri­lai­sis­ta läh­teis­tä. Ai­hei­na oli niin esiin­ty­mis­jän­ni­tys, Mol­la Mai­jan ta­ri­na, kuin kuu­lui­sa Klas­si­kan hen­ki­kin. Myös opet­ta­jat oli­vat lait­ta­neet op­pi­lail­le haas­teen mie­li­pide­kir­joi­tuk­sen muo­dos­sa.

Joulutunnelmaan korttipajassa

Jou­lu­kort­ti­pa­jas­sa kävi täy­si to­hi­na. Pöy­dät oli­vat niin pal­jon täyn­nä eri­lai­sia ma­te­ri­aa­le­ja, ett­ei se­kaan mei­nan­nut so­pia! Il­mas­sa lei­jui mu­ka­va yh­tei­söl­li­syy­den tun­ne, kun opis­ke­li­jat aut­toi­vat toi­si­aan ja jut­te­li­vat kai­kes­ta maan ja tai­vaan vä­lil­tä.

Op­pi­laat pää­si­vät täy­sin va­paas­ti to­teut­ta­maan luo­vuut­taan vä­ker­tä­es­sään kort­tei­hin jos jon­kin­moi­sia ku­vi­oi­ta, ku­ten po­ro­ja, jou­lu­pal­lo­ja, lah­ja­pa­ket­te­ja, tont­tu­ja ja miel­tä läm­mit­tä­viä jou­lu­ter­veh­dyk­siä. Mah­tui mu­kaan myös muu­ta­ma isän­päi­vä­kort­ti­kin.

Ai­kai­ses­ta val­mis­te­lus­ta huo­li­mat­ta jou­lu­mie­li al­koi sel­väs­ti tart­tua ih­mi­siin, ja kaik­ki oli­vat erit­täin hy­vin mu­ka­na tou­hus­sa. Suu­res­ta työ­sar­kas­ta ja -in­nos­ta vies­ti eri­tyi­ses­ti jäl­jil­täm­me jää­nyt mas­sii­vi­nen sii­vo… ton­tut, ol­kaa va­ruil­lan­ne!

Ju­lia Pa­ka­ri­nen

Non So­lumLoka­kuu 201419.9.2014