Viimeinen lehti elämääni

Olen jo ajan haa­lis­ta­ma,

vii­mei­set het­ket ovat kä­sil­lä,

nyt kun taak­se kat­soo:

tämä oli hyvä elä­mä.

Olen teh­nyt töi­tä pal­jon,

syn­ty­mäs­tä olen aut­ta­nut äi­tiä,

minä ja tu­han­net si­sa­re­ni.

Pie­nes­tä asti olen ol­lut kiin­ni äi­dis­sä,

mut­ta koh­ta on vii­mei­sen mat­kan aika.

Äiti on ol­lut pit­kään en­nen mei­tä

ja tu­lee ole­maan jäl­keem­me­kin.

Si­sa­ris­ta­ni osa aut­taa vie­lä het­ken äi­tiä,

toi­set ovat eh­ti­neet jo läh­teä,

koh­ta on mi­nun vuo­ro­ni hy­pä­tä.

Je­mi­na Hon­ka­nen