Etä- vai lähiopiskelu – kumpi on parempaa?

Viime keväänä jouduimme kahden ja puolen kuukauden ajan kokeilemaan etäopiskelua kesälomaan saakka, ja koronatilanne vaikuttaa siltä, että saatamme joutua pian takaisin etäopiskeluun. Silloin mielipiteet jakautuivat. Joidenkin mielestä etäopiskelu oli ihan mukavaa, ja toisten mielestä se ei käynyt ollenkaan päinsä, eivätkä he pitäneet siitä ollenkaan. Kuulun itse ensimmäiseen ryhmään. 

Jälkimmäinen ryhmä on ollut paljon äänekkäämpi ja enemmän edustettu muun muassa mediassa, ja ymmärrän kyllä sen. Kotona voi olla huonompi opiskeluympäristö, jossa opiskeluun ei voi keskittyä, tai sähköisen opetuksen kanssa voi olla ongelmia. Kavereiden kanssa ei voinut olla kunnolla, eivätkä liikuntaharrastukset tai muut ryhmissä järjestettävät aktiviteetit olleet enää mahdollisia. 

Itseäni nuo ongelmat eivät ole paljon vaivanneet. Olen introvertti ja melko ujo, eivätkä suosituimmat urheilulajit, kuten jalkapallo ja pesäpallo, ole siksi ikinä olleet minun juttujani. Koronavirus ei vaikuttanut omiin harrastuksiini, valokuvaukseen ja tietokoneisiin (mm. videopelit, some ja musiikki), mitenkään, ja olen pystynyt pitämään yhteyttä kavereihin riittävästi tietokoneen kautta. Teknologisesti laitteeni ovat olleet täydelliset etäopiskeluun, ja minulla on rauhallinen ympäristö opiskeluun, vaikka joskus harhaudunkin nettiin selaamaan aiheettomia asioita. Monet voivat varmasti samaistua joihinkin noista asioista, mutta se ei ole silti riittävä perustelu sille, että etäopiskelu olisi parempaa kuin tavallinen lähiopiskelu. 

Koulussa opetusta häiritseviä ärsykkeitä ei ole niin paljon (paitsi kaverit, joiden kanssa juttu siirtyy helposti opetuksesta muualle), eikä ole mahdollisuutta vain mykistää opettajaa ja alkaa tekemään jotakin muuta. Kotona opiskelu vaatiikin enemmän itsekuria. Koulussa opettajan kanssa voi olla vuorovaikutuksessa paremmin ja varsinkin visuaalinen opetus toimii paikan päällä paljon paremmin. Ylipäänsä opetus on usein tehokkaampaa paikan päällä, sekä opiskelijalle että opettajalle. 

Olen itsekin sitä mieltä, että koululla opiskelu onnistuu paremmin, mutta aina ei vain jaksa. Aina ei jaksa nousta aikaisin sängystä ajamaan kouluun pyörällä tai autolla tai odottamaan bussia. Vaikka siirtymistapa olisi kuinka laiska, vaatii jo kotoa lähdön ajatus ponnistelua. Etäopiskelussa läppärin voi viime hetkellä ottaa vaikka syliin sänkyyn ja kuunnella opetusta, tai olla kuuntelematta.  

Opiskeluun voi kotona panostaa tai olla panostamatta, mutta koululla opettajat rupeavat valittamaan tai kyselemään kysymyksiä, jos opetukseen ei jaksa kiinnittää huomiota. Itse toki keskityn aina opetukseen ja panostan työskentelyyn – tietenkin – mutta on silti rennompaa olla kotona kuin koululla. 

Lisäksi yksi itselleni suurimmista syistä, miksi pidän etäopiskelusta, on se, että opettajan tai muiden kanssa ei tarvitse keskustella niin paljon, jos ei halua. Tämä mielipide voi olla harvinainen varsinkin ekstroverteille ja sosiaalisille ihmisille, mutta pidän siitä, ettei tarvitse tuntea painetta esimerkiksi kysymyksiin vastaamisesta. Monilla on varmasti sama ongelma, että vaikka vastaus opettajan esittämään kysymykseen tiedettäisiin, ei itsevarmuus silti aivan riitä viittaamiseen ja vastaamiseen. Ryhmäprojektit vieraiden ihmisten kanssa taas voivat jännittää monista syistä. Etäopiskelussa ei niitä ole yhtä paljon. Liikunnan kurssilla etäopiskelun aikana ei tarvitse, eikä voikaan, osallistua joukkuelajeihin, jolloin yksin liikkumisesta pitävät pääsevät loistamaan esimerkiksi pyöräily- ja juoksulenkeillä. 

Monille ihmisille etäopiskelu voi siis olla miellyttävämpää ja tehokkaampaa kuin perinteinen lähiopiskelu, mutta opiskelu- ja opetustapojen paremmuus riippuu kuitenkin aina yksilöstä.

Kuva: Aada Pitkänen

Kuva: Jaakko Saano

Kuva: Elli Koljonen