Menneen kevään tunnelmia

Kuva: Jaakko Saano

Stressiaalto vyöryy niskaan hiirenkorvia odotellessa…

  Päällimmäisenä on ajatus seuraavan päivän suorituksista ja viikonloput ovat täynnä palautettavien töiden parsimista kokoon. Erityisesti tällä viikolla muistilaput ovat olleet ahkerassa käytössä. Toisaalta, hyvin rakennettu päivärutiini tukee suorituksia, vaikka välillä tuntuu, että viikosta toiseen samat asiat toistuvat. Auringossa kimmeltävä sininen vesi on kuin lupaus tulevasta kesästä. Päivääni piristää koulupäivän jälkeinen kävelylenkki vakioreitillä Kallaveden rannassa. Saan nollattua ajatukset kunnolla, kun kuuntelen samalla äänikirjaa.  Viime päivien auringonlaskut ovat myös olleet hyvin värikkäitä. Luonnon värittyminen pitkän harmauden jälkeen onkin kevään paras asia. Mitä kesältä oikein pitäisi odottaa?  Tulevaisuuteen liittyy iso epävarmuus.  Viimeisin jakso on kulunut niin nopeasti, ettei oikein edes tahdo uskoa, että taas yksi opintovuosi on pian valmis. Kesä tulee olemaan erilainen kaikilta osin, ihan jokaisella. Eiköhän siitäkin selvitä, päivä kerrallaan. Hiirenkorvia odotellessa… Vilukissa rakastaa auringossa rentoutumista. Tämän kevään aurinkoisina päivinä olen istunut parvekkeella ja nauttinut siitä, kuinka aurinko lämmittää ihoa.  Tiedän, että ajatus ”Suomen auringossa ei iho pala”, on kaikkea muuta kuin totta, mutta silti välillä ryntään nauttimaan auringosta laittamatta yhtään aurinkorasvaa. Kun tulen sisälle, ihoni punoittaa ja ensireaktioni on myönteinen: tässähän voisi ruskettua! (Paino sanalla voisi, sillä yleensä rusketus jää vain haaveeksi.)

Tänä keväänä olen alkanut ajatella myös negatiivisia lopputuloksia, joihin ihon käristäminen polttavassa kevätauringossa voi johtaa. Jos ihoni vaurioituisi pahasti, syyttäisinkö itseäni siitä, etten laittanut aurinkorasvaa ennen kuin menin ottamaan aurinkoa? En aio luopua auringosta nauttimisesta. Mutta ehkä voisin nauttia siitä lyhyemmissä pätkissä tai käyttää aurinkorasvaa useammin, muuallakin kuin rannalla. Jos toimisin näin, saisin silti iloa auringon lämmöstä – jopa enemmän kuin aiemmin.

Kevään mukana koronarajoitukset ovat alkaneet hiljalleen vähenemään, ja arjesta tulee asteittain taas tavallisempaa.  Kesäkuun alussa toteutettavat monien rajoitusten purkamiset ovat mukava alku jo lähellä olevalle kesälomalle.  Myös kasvien silmut ja lehdet ovat alkaneet tuoda väriä ja kesätunnelmaa ympäristöön. Jotkin kukat jo kukkivatkin, ja lisää on tulossa. Vaikuttaa myös siltä, että ikuiselta vaikuttanut nollan ympärillä pyörinyt lämpötila on lähtenyt nousuun, joten ulkona on nyt miellyttävämpi oleskella.  Nyt onkin siis entistä parempi tilaisuus liikkua, oleskella tai tehdä koulutöitä ulkona. Voi myös vaikka kehittää lajintunnistustaitoja tarkkailemalla lähiaikoina kasvavia lukuisia kasveja ja etelästä palanneita lintulajeja.Kevään tullen myös runosuoni pulppuaa:Vaikutuksen luonnon huomaa poikkeustilassa,

Kun tulee ulkoiltua vaikka omassa pihassa.

Aika usein auringon näät,

Järvistäkin lähtee jäät,

Lähempänä on kesäsäät

Eikä enää palele päät,

Kun pipon sijasta voi käyttää lippalakkia 

Ja ulkonakin tarkenee jo ilman takkia. 

Näkyy pääskyjä, peippoja ja västäräkkiä,

Aikakin kuluu niin äkkiä,

Lomaa ei tarvitse kauaa enää odottaa

Joten tsemppiä loppukevääseen haluan toivottaa.

Kevätaatoksin Non Solumin toimittajat Venla Hartikainen, Ella Mustonen, Siiri Pöllänen ja Jaakko Saano

Non SolumKevät 202014.6.2020