Ajatuksia vanhasta ja uudesta normaalista

Poikkeusolot muuttavat ihmistä. Kotosalla ahertaessani huomasin, että aloin pohtia asioita, joita en “normaalissa” arjessa välttämättä ajattelisi. Tietenkin niin, mitä nyt sitten kukin ajattelee normaaliksi arjekseen, mutta minun tavalliseen arkeeni liittyi siirtymiä, ihmisten tapaamista ja päivästä toiseen sykkimistä. Kun nämä asiat kytkettiin pois päältä, ilmeisesti päähän alkoi muodostua muitakin ajatuksia kuin bussiaikataulu. 

Ensimmäisenä muuttui huoneen järjestys ja sisustus. Oli aikaa ja mielenkiintoa pohtia eri värien yhdistelmiä ja naulata seinälle aivan uudet taulut. “Esteettinen silmä” nautti täysillä luovasta tekemisestä, joka ei ollut tullut mieleenkään arkikiireissä. Lukuvuoden viimeisillä viikoilla ei ollut enää aikaa sisustaa, mutta huoneessa oli miellyttävämpää työskennellä. Tylsistymistä vastaan taistellessa (tai palautuksien tekoa viivytellessä) siivosin kaappeja ja lajittelin kierrätykseen vietävät vanhat vaatteet. En varmasti olisi saanut tätä aikaan tavallisena keväänä. Mielessä pyöri itsensä toteuttamisen ja kotona viihtymisen merkitys arkeen. Selvästi positiivinen vaikutus. 

Melkein täydellinen valta rakentaa rutiinit uusiksi oli koettelemus, mutta myös rakentava kokemus. Kaikki eivät ole parhaimmillaan minuuttirutiineissa. Rutiini-ihminen taas saa asiat järjestykseen ja voi jopa nauttia siirtymistä vapautuvasta ajasta. Joka tapauksessa arjen muutos on tuonut hyviä ja huonoja aineksia, joita voi soveltaa tulevaisuudessa. Esimerkiksi kotona treenaaminen yllätti sen ollessa enemmän kehon toiveita ja tarpeita kuuntelevaa.  

Kodin ja perheen merkitys on ollut suuri. Mediassa paljon puhuttaneet ongelmat perheissä ovat valitettavia. Jokaisessa perheessä välit ovat saattaneet muuttua. On joko tapahtunut yhteen hitsautumista tai erkanemista ja konflikteilta ei varmasti olla päästy välttymään. Kotona paikallaan ollessaan on jokaisella ollut aikaa pureskella ja pohtia samaa asiaa, oli kyse sitten matikanlaskusta tai arjen pulmasta. Toisaalta taas samojen asioiden jauhaminen päivästä toiseen muuttuu vähitellen kierteeksi, joka ei tunnu aukeavan millään. Tällöin ainoa helpotus onkin puhua asiasta jollekulle, jolloin joutuu jäsentelemään asioita ja näin voi tajuta uusia puolia ja saada sen ratkeamaan. 

Poikkeusolot muuttavat siis kokonaisvaltaisesti ihmisen ajatusmaailmaa. Olemme esimerkiksi tottuneet nyt odottamaan koko ajan jotakin ja sietämään epävarmuutta. Ihmiset harvoin kuitenkaan pitävät odottelusta, joten se sinänsä on ristiriitaista: “Sitten kun palaamme normaaliin, niin…” Tätä mielen tasapainoa horjuttaa se, ettei voi olla varma, milloin tämä korona katoaa vai katoaako milloinkaan. Poikkeusoloissa ollessamme myös arvostamme ehkä eri asioita, tavoitteemme ja toiveemme ehkä muuttuvat, jopa pakonkin edessä. Tästä konkreettinen esimerkki voisi olla esimerkiksi monen korkeakoulutuksen muuttuneet hakutavat ja valintaperiaatteet. Monta vuotta unelmiensa eteen työskennellyt ihminen on saattanut joutua kaiken ohella vielä sopeutumaan nopeisiin muutoksiin. Toisaalta myös kauan lomareissuaan suunnitellut ihminen joutuu sopeutumaan siihen, että nyt kesä vietetäänkin täällä Suomen vähälumisessa säässä.  

Yleisesti prioriteettimme ovat joutuneet koetukselle: on tullut varmasti pohdittua kaivatessaan entisen normaalin arjen huveja, onko valmis nyt pandemia-aikana ottamaan sitä riskiä. Terveyttä yleensä pidetään prioriteettina numero yksi. Nämä prioriteettipohdinnat ovat kyllä näkyneet myös valtiotasoilla: toinen on mennyt yhteiskunnan talous ja toiminta edellä samalla kun toinen on sulkenut koko maan. Varmasti on itse kullakin useasti käynyt mielessä, että onneksi ei tarvitse itse niitä valtiotason suuria päätöksiä tehdä. Taistelu näkymätöntä, ulkopuolista uhkaa vastaan on ollut ennalta-arvaamatonta ja vaihtelevaa. Jokainen yhteiskunnan osa-alue, yksilö ja suuri tai pieni yhteisö ovat kaikki jaksaneet hienosti ja ehkäpä tosiaan olemme oppineet ja saaneet elämäämme jotakin uutta, ehkä uuden normaalin.  

 Kaikesta huolimatta -tai oikeastaan juuri siksi- toivotamme kaikille aurinkoista ja rentouttavaa kesää! 

Samalla toivotamme uudet klassikkalaiset tervetulleiksi Klassikkaan – ja tietenkin Non Solumin toimitukseen 🙂

Non Solumin toimitus: Siiri Pöllänen ja Venla Hämäläinen 

Nyt on kesä!