Aikaa

Valovuosia olen odottanut,

tuletko luokseni.

Minä pyydän sinua,

minun vuokseni.

Odotan ja odotan,

annan sinulle aikaa.

Vaan turhalta se tuntuu,

ei tämä olekaan taikaa.

Pimeys yllättää,

maata järisyttää.

Koskaan hän ei tullut,

ikuisuuden olen jo surrut.

Sydämeni raskas,

kuin kivipala.

Kyyneleitä virtaa,

särkyi vannottu vala.

Täällä olen vain minä,

ei kukaan muu.

Peilissä eloisat silmät,

muttei hymysuu.

Kirkkaat ovat kyyneleet,

taitaa valoa jäljellä olla.

Kasvaa pieni toivon siemen,

pääni ullakolla.

Kiipeän ja kapuan,

periksi en anna.

Ei tässä öisessä maailmassa,

pärjää luovuttamalla.