Vaikeaa elämää

Naiset, paljon supisivat,

kuin käärmeitä olisivat.

Sydämeltäin’ vierähti kivi,

kun yks niistä mut mukaansa haki.

Kuulin kuinka muut mua katsoivat,

koska suudelman jälkeen tiemme erosivat.

Jopa puu mulle ilkkui tästä naisesta,

koska hiiri olin tämän kanssa.

Nainen on käärme,

halusi vain huuliani.

Illalla jopa suruuni luin Ahoa,

jottei pääni lahoa.

Niin kauheaa kuin se onkin,

tää se on vaan mu arki.