Mieti mitä teit

Tulit istumaan viereeni,

tuntui kuin etana olisi tullut kieleeni.

En sanoja saanut suusta,

olit kaunis, kuin tullut kuusta.

Olin onnellinen, olit onnellinen.

Sitten saavuit surullisena sanomaan,

ettet haluaisi mua enää satuttaa.

Monia päiviä surettaa,

et voi minua enää naurattaa.

Lopulta alkoi huvittaa,

lintujakin se laulattaa.

Linnut iloisina visersivät tsirp-tsirp! Puro lorisi lori-lori!

Kivet, sienet, lehdet kääntyivät katsomaan,

kun aloin iloisena nurmella nauraen pyörimään.

Mietitkö sinä jälkeenpäin mitä teit,

mitä koin, kuulin.

Tiesitkö edes mitä itse halusit tai mitä minä halusin.

Olisit voinut olla hiljaa, kääntää sivua, olla hiljaa.

Mieti mitä teit.

Pidit minua aasina, itseäsi kruunupäisenä kuningattarena.

Minulle sinä olit aina käärme,

kaiken veit, omista asioistasi vain välitit.

Mutta lopulta opin olemaan kuin kettu,

ovela, rohkea, valpas ja yksin.

Olin vihainen kuin leijona,

karjaisin ja päätökseni tein.