Elä hetkessä

Elä hetkessä! 

Oispa, oispa, oispa 

Oispa mulla auto, oispa mulla oma kämppä, oispa mulla uus puhelin, oispa mulla enemmän kavereita tai oispa mulla poikaystävä. 

Tämä viisikirjainta sisältää sanan, joka on nykyään niin yleinen. Me halutaan asioita ihan maasta taivaaseen eikä me koskaan olla tyytyväisiä. 

Hyvät ystävät! Eikö meille tosiaan riitä se, mitä meillä jo on? 

On tervettä haluta asioita ja unelmoida, eikä sitä meiltä kukaan kiellä sehän se meitä vie eteenpäin elämässä, mutta unohdetaanko me siinä sivussa tämä hetki ja se mitä meillä jo on? 

Kysyin töissä eräältä asiakkaalta, joka käy meillä hyvin usein, miten hänellä menee. Sain vastauksen, jota en odottanut saavani. Hän vastasi: “Olenhan minä tässä ja hengitän”, sitten hän jatkoi ja naurahti: “Eikös se ole jo aika hyvin!” Naurahdin takaisin ja vastasin, että no joo tottakai onhan se! 

Jäin kuitenkin jälkeen päin miettimään tätä tilannetta ja sitä, että olenko itse osannut koskaan olla kiitollinen noin pienistä asioista. Siitä, että olen terve, siitä, että mulla on katto pään päällä  ja siitä, että saan olla sellainen, kun mä haluan olla. Eivätkä ne ole niin pieniä asioita, vaan ehkä enemmänkin itsestäänselvyyksiä ainakin itselle välillä.  

Tai oonko mä kiittänyt mun ympärillä olevia ihmisiä siitä kaikesta tuesta, seurasta ja rakkaudesta, mitä mä oon heiltä saanut. 

Mä itse olen hyvin tavoitteellinen ihminen ja mulla on tietty visio siitä, millaisen elämän mä haluan itselleni rakentaa. Mun elämässä on koko ajan monta rautaa tulessa: opiskelen, urheilen tavoitteellisesti, käyn töissä opiskelujen ohella ja yritän järjestää vielä aikaa rakkaille ystäville ja perheelle. Enkä mä osaa tehdä mitään näistä oikein puoli teholla. Juoksen paikasta A paikkaan B ja yritän pitää kaiken kasassa. Juuri tämän takia unohdan monesti pysähtyä paikalleen ja katsoa, mitä ympärillä tapahtuu. Ja kaiken tämän mä teen vain sen takia, että mä voisin saavuttaa elämässä sen, mitä mä olen aina halunnut saavuttaa. 

 Tiedän, että haluan joskus oman kodin, aviomiehen, ehkä lapsia ja hyvän ammatin tai ainakin luulen tietäväni. Voin myös väittää, että jokaisella teistä on tavoitteita ja että jokainen teistä on kuvitellut elämänsä tietyn matkan päähän. Emme me voi kuitenkaan suunnitella sitä etukäteen ja juosta sellaisen asian perässä, mitä me emme käytännössä tiedä. Me tiedämme vain, että se on tuolla jossain ja että meidän täytyy tehdä sen eteen ihan valtavasti töitä ja että sitten, kun me se joskus saavutetaan, niin me ollaan tosi onnellisia.  

Ja ehkä vasta nyt, kun tämän sanoo ääneen, tajuaa, että faktahan on se, että tulisi elää hetkessä. Ei se ole sen arvoista terveytensä uhalla tavoitella jotain, mitä ehkä joskus saavuttaa. Tärkeämpää olisi elää hetkessä nyt, kun on vielä terve, nuori ja elämä edessä. Kiittää niitä ihmisiä siinä ympärillä ja antaa aikaa myös itselle. Pysähtyä, katsoa ympärille ja kiittää myös itseään. 

Olkaa siis kiitollisia pienistäkin asioista ja unohtakaa se oispa-sana. Koska elämässä voi käydä ihan mitä vaan: voi sairastua tai aika voi mennä kuin siivillä, eikä silloin auta sanoa, että oispa mulla terveyttä, oisimpa mä vielä nuori tai oispa mulla vielä elämä edessä.  

Jos te haluatte jotain oikein kovasti, te voitte sen myös saavuttaa, mutta tehkää se niin, että ette unohda tätä hetkeä, koska se on se arvokkain asia, mitä meillä on.