Vinkkejä yo-kirjoituksiin syksyn kirjoituskokemuksista

Tavoitteena valkolakki
Kuva: Marika Kauppinen

Eväät, laturi, kuulokkeet, kynä, kumi, tietokone, aamutossut, villasukat, viltti, passi... Olin laittanut lähes kaiken jo edellisenä iltana valmiiksi, ettei mikään unohtuisi. Olin teipannut oman nimeni ja kokelasnumeroni tavaroihini. Olin tehnyt osan eväistä, laittanut ne läpinäkyviin pakkauksiin ja maistellut niitä ihan varmuuden vuoksi. Loput eväistä tein vasta aamulla, koska en halunnut niiden lössähtävän.

Eväiden määrästä johtuen aamulla pukuhuoneessa jouduin tekemään hieman töitä, jotta sain kaiken mahtumaan eväskoriin, joka olikin yllättävän pieni. (VINKKI niille, jotka eivät vielä ole kirjoittaneet: eväskorit eivät suurene seuraavaan kirjoituskertaan mennessä, joten kannattaa suunnitella eväiden koko tarkkaan ja pakata ne tiiviisti. Eväskoriin tulee mahtua myös laturit, kuulokkeet, passi ja kynät.)

Olin etukäteen jännittänyt sitä, millainen tilanne yo-kirjoitukset olisivat ja miten pärjäisin. Jännitin sitä, miten hyvin pystyisin keskittymään koesuoritukseen häiriötekijöistä huolimatta.

Varauduin häiritseviin ääniin ottamalla mukaan korvatulpat (VINKKI 2: korvatulpat, 1,95e, voivat olla hintansa arvoiset) Yllätyksekseni salissa oli kuitenkin hämmästyttävän hiljaista, enkä siksi tarvinnut korvatulppia.

Olin ollut huolissani myös siitä, jäätyisinkö salissa ja pilaisiko se keskittymiseni. Varauduin tähän pukeutumalla polvimittaiseen, paksuun fleecetakkiin, pitkävartisiin villasukkiin ja aamutossuihin. Lisäksi mukanani oli viltti. Silloin, kun vilttiä ei tarvinnut, se pehmusti mukavasti penkkiä. (VINKKI 3: Kannattaa ottaa mukaan lämpimiä vaatteta, jotta kylmyys ei pilaa koesuoritusta. On kuitenkin hyvä huomioida, että kokelaan odotetaan pystyvän kantamaan eväskorinsa, tietokoneensa ja vilttinsä samalla reissulla, joten tavaraa ei saa olla liikaa.)

Olin etukäteen pohtinut myös sitä, miten reagoisin ympäristön hulinaan, kun kokelaat ramppaisivat vessassa. Minulla kävi kuitenkin hyvä tuuri, sillä paikkani oli aivan toisessa reunassa, eikä vasemmalla puolellani istunut ketään. Siksi häiritsevää liikettä oli vain vähän.

Vessakäynnit antoivat hyvän syyn jaloitella ja jumpata. Itse koin hyväksi sen, että sain välillä nousta seisomaan, liikkua ja ajatella jotakin muuta kuin koetta. Kun palasin takaisin, pystyin paremmin tarkastelemaan sitä, mitä oli aiemmin kirjoittanut. (VINKKI 4: Tauot! Jos tuntuu vaikealta pitää taukoa kokeen tekemisestä omalla paikalla, voi olla helpompaa ottaa tauko kokeesta kävelemällä vessaan jumppaamaan.)

Etenkin reaaliaineiden kokeissa suunnittelun merkitys korostuu. Aloitin jokaisen tehtävän tutustumalla mahdollisiin aineistoihin ja kirjoittamalla ylös kaikki ne asiat, jotka liittyivät kysyttyyn asiaan. Varmistin myös, etten joutuisi harmittelemaan sitä, että unohtaisin kirjoittaa jonkun ideani kokeeseen, merkitsemällä paperille ne asiat, jotka olin jo lisännyt vastaukseen.

Vähitellen puolenpäivän jälkeen sali alkoi tyhjentyä. Olin päättänyt etukäteen, etten lähtisi kokeesta kuin korkeintaan aavistuksen ennen kolmea.

Vaikka viimeisen puolentoistatunnin aikana tuntui siltä, etten enää jaksa, en antanut itseni lopettaa vaan hioin vastauksiani eväitä syöden ja taukoja pitäen. Olen todella iloinen siitä, etten lähtenyt liian aikaisin. (VINKKI 6: Koetta saa tehdä kuusi tuntia, jotka kannattaa hyödyntää. Pitkän valmistautumisen jälkeen ei kannata pienentää omia pisteitä lähtemällä liian aikaisin.)

Ennen kirjoituksia minua oli kehotettu nauttimaan koetilanteesta, mikä kuulosti ironiselta. Koetilanteessa oloni oli kuitenkin myönteinen: tätä varten olin harjoitellut, nyt saan näyttää sen, mitä osaan.