Teatterikokemus puhtaana käteen: Toimeentulotukien huijaamisen lyhyt oppimäärä

Kuo­pi­on kau­pun­gin­te­at­te­rin Min­na-näyt­tä­mö. Näyt­tä­mö on vie­lä pi­meä ja vii­mei­set ih­mi­set et­si­vät paik­ko­jaan kat­so­mos­ta. La­val­le saa­puu kau­lus­pai­taa pu­keu­tu­nut mies ja hän aset­tuu soh­val­le pu­he­li­men vie­reen. Sit­ten va­lot syt­ty­vät ja ih­mi­set hil­jen­ty­vät naut­ti­maan en­nak­ko-odo­tuk­sien pe­rus­teel­la rai­lak­kaa­na ja haus­ka­na pi­det­tyä te­at­te­ri­e­si­tys­tä.

Puh­taa­na kä­teen -ko­me­dia ker­too Erk­ki Leh­ti­ses­tä (Mik­ko Ran­ta­niva), joka on elät­tä­nyt  it­sen­sä eri­näi­sil­lä so­si­aa­li­tur­va hui­jauk­sil­la vii­mei­set kak­si vuot­ta. Erk­ki on pi­tä­nyt tä­män sa­las­sa vai­mol­taan Lii­sa Leh­ti­sel­tä (Rii­na Björk­bac­ka) ja kaik­ki on­kin su­ju­nut mal­lik­kaas­ti, kun­nes erää­nä päi­vä­nä Ke­lan tar­kas­ta­ja Jaa­ti­nen (Ilk­ka Pent­ti) saa­puu Er­kin luok­se tar­kas­taak­seen tä­män hen­ki­löl­li­syy­den. Täs­tä syn­tyy­kin mel­koi­nen sop­pa, kun Er­kin täy­tyy ko­et­taa pi­tää sa­lai­suu­ten­sa sa­maan ai­kaan niin tar­kas­ta­jal­ta, vai­mol­taan kuin ali­vuok­ra­lai­sel­taan Visa Mui­kul­ta (Mik­ko Paa­na­nen).

Kuva: An­nii­na Jänt­ti

Puh­taa­na kä­teen on tai­ta­vas­ti to­teu­tet­tu ko­me­dia jo la­vas­tuk­ses­ta läh­tien. Heti kat­so­moon saa­pu­es­sa huo­maa näyt­tä­mön ko­toi­san la­vas­tuk­sen ja sii­tä vä­lit­tyy luon­nol­li­nen ilma­pii­ri. Esi­tyk­sen en­nak­ko­tun­nel­ma on kui­ten­kin sel­lai­nen, että var­sin­kaan ko­ke­ma­ton te­at­te­ri­har­ras­ta­ja ei tiedä mitä odot­taa. Va­lais­tus ei ole esi­tyk­ses­sä pää­o­sas­sa, mut­ta sil­lä ei ole oleel­lis­ta vai­ku­tus­ta esi­tyk­sen kul­kuun niin kuin ei te­at­te­reis­sa yleen­sä­kään. 

Kos­ka ky­sees­sä on ko­me­dia, ei mu­sii­kil­la ole suur­ta roo­lia esi­tyk­sen ete­ne­mi­ses­sä. Tämä ei mi­nua hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti hai­tan­nut, sil­lä sai­pa­han ai­na­kin kes­kit­tyä pa­rem­min näyt­te­li­jä­suo­ri­tuk­siin ja pääl­le vie­lä ma­koi­sat nau­rut. 

Näyt­te­li­jä­suo­ri­tuk­sis­ta täy­tyy nos­taa ja­lus­tal­le pää­roo­lia erin­o­mai­ses­ti esit­tä­neen Mik­ko Ran­ta­ni­van suo­ri­tus. Ran­ta­niva häm­mäs­tyt­ti mi­nua hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti muis­ta­mal­la to­del­la pit­kät ja nok­ke­lat mo­no­lo­git sekä te­ke­mäl­lä sir­kus­mai­sia volt­te­ja ja temp­pu­ja. Len­nok­kaat ak­ro­baat­ti­set nu­me­rot toi­vat esi­tyk­seen li­sää vauh­tia ja sai­vat tun­nel­man vaih­tu­maan no­pe­as­ti. Mui­ta mie­leen­pai­nu­via suo­ri­tuk­sia oli­vat tar­kas­ta­ja Jaa­tis­ta esit­tä­neen Ilk­ka Pen­tin häm­mäs­tyt­tä­vän ai­don­tun­tui­nen hu­ma­lai­sen esit­tä­mi­nen sekä Visa Mui­kun roo­lia ve­tä­neen Mik­ko Paa­na­sen oma­laa­tui­nen roo­li­suo­ri­tus. 

 Pu­vus­tus oli on­nis­tu­nut ja roo­li­hah­mo­jen vaat­teet aut­toi­vat erot­ta­maan hei­dät hel­pos­ti toi­sis­taan. Pu­vut oli­vat myös jo­kai­sen roo­li­hah­mon mu­kai­sia ja se hel­pot­ti hen­ki­lö­ku­van luo­mis­ta, ai­na­kin näin kat­so­jan näkö­kul­mas­ta. Pu­vus­tuk­sen mie­len­kiin­toi­se­na yk­si­tyis­koh­ta­na oli näy­tök­sen lop­pu­puo­lel­la tar­kas­ta­ja Jaa­ti­sen hä­mä­hä­kin­seit­tiin sot­keu­tu­nut puku, mikä muut­ti roo­li­hah­moon suh­tau­tu­mis­ta vi­ral­li­ses­ta hie­man nuh­jui­seen.

Puh­taa­na kä­teen si­säl­tää toi­saal­ta myös oi­val­li­sen sa­no­man sii­tä, kuin­ka nyky­päi­vä­nä on mah­dol­lis­ta oi­ke­as­ti tul­la toi­meen yh­teis­kun­nan tuil­la. Vaik­ka Puh­taa­na kä­teen esit­tää asi­an aika suu­ris­sa mit­ta­suh­teis­sa, se he­rät­tää ajat­te­le­maan mm. Suo­men so­si­aa­li­tur­va­jär­jes­tel­män ”hy­väk­si­käyt­töä”. On vain toi­vot­ta­va, että ku­kaan ei saa pää­hän­sä ko­keil­la vas­taa­vaa ti­lan­net­ta oi­ke­as­sa elä­mäs­sä ja kai­ken li­säk­si sa­laa sitä lä­hei­sil­tään. 

Puh­taa­na kä­teen on to­del­la sitä, mitä se lu­paa­kin. Ko­me­di­as­ta ei ole puu­tet­ta ja esi­tyk­sen jäl­keen kyl­lä tun­tee pos­ki­päis­sään ja vat­sa­li­hak­sis­saan nau­ra­neen­sa. Esi­tys­tä on mu­ka­va muis­tel­la pit­kään kat­so­mi­sen jäl­keen­kin ja sen ne­rok­kaat sut­kau­tuk­set saa­vat hy­myn huu­lil­le vie­lä myö­hem­min­kin.