Kuinka kerrata yo-kokeeseen?
Klassikan abi antaa vinkkejä yhteiskuntaopin, psykologian ja ruotsin opiskeluun.
Todennäköisesti mainitsemani tekniikat soveltuvat kaikkiin aineisiin, mutta järki kannattaa pitää mukana. Eikä tämän artikkelin luettuaan kannata hylätä omia tehokkaita menetelmiä – toivottavasti repertuaari sen sijaan laajenee!
Kesällä aikaa piisasi. Siksi valitsinkin syksyllä kirjoitettaviksi reaaliaineita, joissa oli paljon luettavia kirjoja. Kyseessä olivat psykologia ja yhteiskuntaoppi ja siinä ohella yksi kielikin, B-ruotsi.
Ensiajatus yo-kertaamisesta voisi olla seuraava: kahlataan kurssikirjat useaan kertaan kronologisesti läpi muistiinpanoja rustaten. Onneksi päätin kokeilla hieman erilaista strategiaa.
Ennen koko kertauksen aloittamista, on järkevää tutkia, voisiko eri kurssien sisältöjä yhdistää toisiinsa ja opiskella ne tällä tavoin kokonaisuuksina. Esimerkiksi yhteiskuntaopin kursseilla 2 ja 3 käsitellään molemmilla maailmantaloutta ja euro-asioita, joten nämä kannattaa kerrata yhdessä: muodostuu yhtenäisiä kokonaisuuksia kerrattavista aiheista.
Erityisesti psykologian kohdalla tällainen kurssien välisten muurien purkaminen on mielekästä: ihmisen psyykkiset toiminnot toimivat aina yhdessä, eivätkä erillään, kuten kursseissa ne opiskellaan. Psykologian yo-kysymyskään harvoin kohdentuu yhteen tiettyyn kurssiin.
Psykassa otin kertaamisen rungoksi kurssin 2, jossa käydään läpi ihmisen kehitystä, mihin poimin asioita muilta kursseilta. Esimerkiksi aivojen kehityksestä puhuttaessa kertasin aivoasioita kurssista 3. Minäkokemuksen kehitykseen liitin persoonallisuusteeman kurssista 5. Voisihan kertaamisen sitoa vaikkapa kurssiin 1, jossa esitellään myöhempien kurssien asioita kevyemmin.
Kun ottaa tällä tavalla samat aiheet eri kirjoista luettavaksi samaan aikaan, kirjat onkin luettu yllättävän ripeästi. Ei pääse syntymään väsymystä: ”Vielä ne kaksi kirjaa, huh!”.
Tehostin kertaamista eri tavoin. Ennen kappaleen lukemista käytin minuutin pari kirjoitellen suttupaperille, mitä mahdankaan kappaleen aiheesta jo ennestään muistaa. Huomasi helposti, miten jotkut tiedot olivat ajan kuluessa haurastuneet, jopa vääristyneet! Toisaalta paljon asioita palautui mieleen vaivatta.
Tällainen menetelmä auttaa ymmärtämään, mitkä asiat muistaa ja ymmärtää jo ennalta, eikä näitä sisältöjä tarvitse kerrata ainakaan niin hartaasti kuin itselle haasteellisempia juttuja. Näin voi myös harjoitella tietojen mieleen palauttamista muistin sopukoista, mitä itse yo-kokeessakin täytyy tehdä.
Ei siis kannata ryhtyä sokeasti ahmimaan kirjoja läpi.
Muistiinpanot lienee välttämättömiä yo-kirjoituksiin valmistautumisessa. Tein esimerkiksi perinteisiä mind mapeja. Näiden teossa kannattaa varoa, ettei aikaa ala kulumaan liiaksi teoksen visuaalisen ilmeen hiomiseen: tulevathan nämä käsitekartat ainostaan oman oppimisen tueksi, tuskin kuvataideluokan näyttelyseinälle.
Myös vanhat kurssimuistiinpanot passaa kopistella pölyistä tai kaivella tietokoneen kansioista eihän niitä tarvitse uudelleen alkaa rustaamaan! Vanhoja voi sen sijaan muokata ja täydentää. Asiat palautuvat mieleen helpommin, kun saatavilla on tutut muistiinpanot.
Vanhoja yo-tehtäviä kannattaa jaksaa tehdä. Saatoin kesällä rauhoittaa päivästä tunnin pätkän ja vastata tämän ajan puitteissa yhteen yo-tehtävään. Täten voi simuloida itselleen stressaavaa yo-tilannetta erityisesti ajankäytön suhteen, onhan viisas aikataulutus yo-kokeessa tärkeää.
Tehtäviä tehdessä huomasin, että etenkin haastavien tehtävien vastausten suunnitteluun kannattaa todella uhrata kymmenminuuttinen aikaa. Huomasi, että paljon nopeammin sai vastauksen tuotettua, kun oli suttupaperilla valmis ”vastauspolku” valmiina: ei tarvinnut kuin seurata sitä ja antaa näppäimistön sauhuta.
Näiden vastauspolkujen avuksi rakentelin itselleni ennakkoon tietynlaisia muistilistoja, joita käytin apuna kaikissa vastauksissani. Esimerkiksi yhteiskuntaopissa tein muutaman kohdan check-listan asioista, mitä missä tahansa vastauksessa tulisi huomioida: politiikka, talous, kansainvälisyys. Näiden kolmen kautta pyöriteltynä muisti ottaa huomioon eri näkökulmat vastausta laadittaessa. Esimerkiksi kysymys voisi olla maahanmuuton vaikutuksista suomalaiseen yhteiskuntaan, joten tuon kolmen kohdan listan avulla saisi jo paljon irti kyseisestä aiheesta.
Yo-kokeessa tulee yleensä vastaan erikoisia tehtävänantoja kysyttiinpähän syksyn psykan yo-kokeessakin esimerkiksi Minecraft-pelistä. Tämän takia kannattaakin asettua itse YTL:n kokeenlaatijan rooliin ja tehdä itselle oma yo-koe! Siihen voi laittaa helppoja peruskysymyksiä ja sitten vaikka kuinka kaukaa haettuja jokeritehtäviä – sellaisiinkin tulee varautua. Oman ”mini-yo:n” voi tehdä vaikkapa viikon päästä, etteivät kysymykset ole heti mielessä.
Yhteiskuntaopin kertauskirjan (Abi Yhteiskuntaoppi, Otava) tiivistelmät on rakennettu kysymysmuotoon. Tätä hyödynsin kertaamisen loppusuoralla testatakseni, osaanko asiat todella: peitin kysymyksen vastauksen ja vastasin suullisesti. Epäselviksi jääneet kohdat kertasin uudelleen. Toki tämän vaiheen voi tehdä vaikka kurssikirjan sisällysluettelon avulla!
Sekä yhteiskuntaopin sekä psykologian kertaajan kannattaa seurata ajankohtaisia uutisaiheita. Toki yo-koe laaditaan jo vuotta aikaisemmin, mutta monet aiheet esiintyvät toistuvasti mediassa. Esimerkiksi kesällä ilmestyi YLE:n ja Hesarin artikkeleita häpeän tunteesta, josta sitten kysyttiinkin itse psykologian yo:ssa!
Siispä silmät ja korvat auki uutisille!
Uutisten nopea pikalukeminen ei välttämättä riitä; kannattaa miettiä, miten uutinen liittyy kirjasta kerrattuun teoriaan. Esimerkiksi luettuani häpeä-artikkelin, yhdistin siihen kirjan tiedot emootioista.
Aivan yksinkään ei kannata pakertaa. Vanha sananlasku kehottaa hakeutumaan itseään viisaampien tykö, mikä pätee myös yo-kertaamisessa. Jos lähipiiristä löytyy kyseisen oppiaineen asiantuntija, niin ehdottomasti kannattaa keskustella hänen kanssaan – saattaa avautua uusia, avartavia näkökulmia. Jos kaverit ovat kirjoittamassa samaa ainetta, ei kannata jutteluita hankalista aiheista jättää käymättä.
Vielä se ruotsi! Se oli prioriteettilistallani sijalla kolme edellä mainittujen aineiden jälkeen, joten siihen käytin niukemmin ajallisia resursseja.
Turvauduin lähinnä ruotsinkielisten youtube-videoiden, kuten uutisten ja vlogien kuunteluun juoksulenkin tai automatkan aikana.
Esimerkiksi Nyheter på lätt svenska on hyvä!
Lisäksi luin paljon ruotsiksi. Saatoinpa kirjoittaa Googleen jonkin hakusanan – vaikkapa ett hus – ja luin, mitä vastaan tuli. Oli yllättävää huomata, miten samanlaiset sanat toistuivat monissa teksteissä ja sitä kautta oppi sanastoa. Tekstien ymmärtäminen kehittyi ihmeen nopeasti, kun kieltä ”tankkasi” päivittäin.
Tiukan ”sanastokuurin” aloitin vasta koulun alettua elokuussa. Quizlet-sovellus on kätevä siinä touhussa, varsinkin jos aikaa on vähän. Samalla tein kertauskirjan kielioppitehtäviä ja lueskelin kieliopin teoriaa. Kielioppitehtävä kannattaa tehdä ennen teorian kertaamista – edelleen huomaa, mihin kannattaa todella uhrata rajallista kertausaikaa!
Jos haluaa erityisesti panostaa kielen yo-kokeeseen, niin sanaston harjoittelu kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Tällöin mahdollistuu Quizlet-sanakortteja monipuolisemmat keinot sanojen opiskeluun, kuten omien lauseiden tekeminen jne.
Onnea tuleviin yo-koitoksiin!
Non Solum - Lokakuu 201824.8.2018