Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja

Ilo­sia ai­ko­ja, Mie­len­sä­pa­hoit­ta­ja elo­kuva pe­rus­tuu vuon­na 2014 il­mes­ty­nee­seen ro­maa­niin, jon­ka on kir­joit­ta­nut Tuo­mas Kyrö. Elo­ku­van on oh­jan­nut Tii­na Lymi ja se sai ensi-il­tan­sa 24. elo­kuu­ta 2018.

Mie­len­sä­pa­hoit­ta­ja elää muu­tos­ten ai­kaa. Ra­kas vai­mo on kuol­lut ja Mie­len­sä­pa­hoit­ta­jan on aika op­pia elä­mään yk­sin. Jää­rä­pää päät­tää kuol­la ja al­kaa ra­ken­ta­maan it­sel­leen lepo­si­jaa. Ar­kun ra­ken­ta­mi­nen kui­ten­kin kes­key­tyy, kun pai­kal­le il­mes­tyy lap­sen­lap­si So­fia, joka on on­gel­mis­sa.  17-vuo­ti­as So­fia on ras­kaa­na, eikä ole ker­to­nut asi­as­ta lä­him­mäi­sil­leen. Van­hem­mil­ta tyt­tö ei saa tu­kea, he ovat hy­vin kou­lu­tet­tu­ja ja te­ke­vät uraan­sa ulko­mail­la ja odot­ta­vat So­fi­al­ta sa­maa. Iso­isä kui­ten­kin huo­maa So­fi­an ras­kau­den syö­ty­jen hil­lo­purk­kien mää­räs­tä, ja pyr­kii tu­ke­maan lap­sen­las­taan par­haan­sa mu­kaan, vaik­ka vaa­rin aja­tuk­set elä­vät­kin men­nei­syy­den maa­il­mas­sa.

Mie­len­sä­pa­hoit­ta­jaa (Heik­ki Kin­nu­nen) voi­si ku­vail­la pe­rin­teik­kääk­si suo­ma­lai­sek­si mie­hik­si, joka luot­taa it­seen­sä. Maa­seu­dul­la asu­mi­nen on ai­van eri­lais­ta kuin kau­pun­gis­sa, mut­ta naa­pu­rit tun­ne­taan eri­tyi­sen hy­vin. Naa­pu­ri Ko­leh­mai­nen (Su­le­vi Pel­to­la) tyk­kää ot­taa vet­tä vah­vem­paa, mut­ta on sel­väs­ti Mie­len­sä­pa­hoit­ta­jan sie­lun­veli. Yh­des­sä nämä kak­si nos­ta­vat pe­ru­noi­ta pel­los­ta ja pa­ran­ta­vat maa­il­maa.  So­fi­al­le (Satu Tuu­li Kar­hu) maal­la elä­mi­nen on ai­van uut­ta. Vaa­rin läs­ki­soos­si ja po­tut ovat ty­töl­le uusi tut­ta­vuus, mut­ta ruo­ka mais­tuu kah­den edes­tä. So­fi­an van­hem­mil­le yleel­li­nen elä­mä on arki­päi­vää, läs­ki­soos­si oli­si vain nau­run aihe.

Mie­les­tä­ni elo­ku­van tee­moi­na ovat eri­lai­set elä­män­ti­lan­teet ja suku­pol­vien vä­li­set erot. Mei­dän jo­kai­sen kuu­lui­si ke­hit­tää omaa em­pa­ti­a­ky­ky­äm­me en­ti­ses­tään. Vaik­ka ha­lu­ai­sim­me­kin ym­mär­tää tois­ten kans­sa­e­lä­jien elä­män­ti­lan­tei­ta ja rat­kai­su­ja, se har­voin on­nis­tuu. Van­han, kärt­tyi­sen ukon on vai­kea hy­väk­syä tei­ni­ras­kaus, mut­ta kun ti­lan­teen nä­kee mo­nes­ta eri suun­nas­ta, se on­kin iloi­nen ja toi­vot­tu asia.

Jos si­nua kiin­nos­taa ko­me­di­al­la höys­tet­ty per­he­draa­ma, suo­sit­te­len vah­vas­ti Ilo­sia ai­ko­ja, Mie­len­sä­pa­hoit­ta­jaa. Elo­kuva on ajan­koh­tai­nen ja an­taa uu­sia näkö­kul­mia ar­keen.