Henna Saagojen saarella

Hennan matka saagojen saarelle Islantiin kesällä 2017

Osallistuin Erasmus+-kurssille Islands cultural heritage and landscape kesäkuussa 2017.

Kurssi herätti mielenkiintoni ihmeellisen Islannin ja mielenkiintoisen kurssiesittelyn vuoksi. Kurssiohjelma lupasi monipuolista tutustumista islantilaiseen saagaperinteeseen, etenkin Njalin saagaan. Ohjelman mukaan saagaperinteeseen tutustutaan myös maastossa, saagojen tapahtumapaikoilla. Kurssiohjelma lupaili myös draamallisia toimintatapoja. Luin etukäteen islantilaisia kuningassaagoja ja perehdyin niiden merkitykseen islantilaisessa kulttuurissa.

Varasin lennot ja majoituksen jo marraskuussa 2016, koska kesäisin Islannissa on valtavasti turisteja eikä pääkaupungin majoituskapasiteetti välttämättä riitä. Matkani ajoittui juuri juhannukseen, mikä myös vaikutti majoitus- ja lentotarjontaan. Ystäväni ohjeisti ottamaan mukaan vaatetta jokaiseen säähän. Ohje oli mainio: Viikon aikana käytössä olivat kaikki vaatteet shortseista paksuun villapaitaan, hihattomasta tuulta pitäviin hanskoihin ja sadeviittaan. Myös maa oli hyvin moni-ilmeinen: Reykjavikin karu profiili ja laavakivikentät saivat vastakohdan vuoristojen herkistä kaunottarista.

Ennen kurssia jokainen osallistuja esitteli itsensä ja kertoi oman kotiseutunsa kulttuuriperinteestä ja myyteistä kuvien kera kurssin sähköisessä lehdessä. Tämän esittelyn myötä saimme etukäteiskuvan osallistujista, joita oli ympäri Eurooppaa. Samalla opimme sähköisen alusta käyttöä, mutta oppi jäi kovin niukaksi, koska varsinaiseen taittoon oli kovin vähän mahdollisuuksia. Lähinnä tuotimme sisällön ja lisäsimme kuvat.

Majoituin pienessä hostellissa, jonka huoneessa mahtui kyllä liikkumaan, kunhan kulki sivuttain. Ruokailuhuone ja keittiö olivat kuitenkin varsinaista huonetta väljemmät. Ja suihkussa riitti lämmintä vettä -kiitos Islannin tuliperäisyydelle. Jaoin huoneiston ranskalaisten, itävaltalaisten ja amerikkalaisten matkaajien kanssa, joten aitoja kulttuurikohtaamisia syntyi sekä hellan että jääkaapin äärellä.

Kurssin tutustumisillan ohjelmassa käytettiin draamakasvatuksen menetelmiä, jotka kuitenkin olivat jo ennestään tuttuja omien draamakasvatusopintojen kautta, joten siinä mielessä en oppinut uutta. Tutustumisillassa harjoitteet kuitenkin toimivat hyvin ja nopeuttivat kurssilaisten tutustumista toisiinsa.

Seuraavan päivän toiminnallisuus oli kävelyä sateisen tuulisessa Reykjavikissa. Kiersimme kaupunkia ja kuulimme saagojen ja Reykjavikin yhtymäkohdista. Esimerkiksi Reykjavikin kadut on nimetty saagojen sankarien mukaan. Näinhän on Suomessakin: Kalevalankatu, Ilmarisentie, Kullervonkatu jne.

Museovierailuilla avautui Islannin historia ja vesisade jatkui… Toiminnallisuuden ja draamakasvatuksen osuus jäi kovin ohueksi päivän ohjelmassa.

Päivän ohjelma päättyi paikalliseen uimalaan, jossa sitten rakensimme kansainvälisiä suhteita kuumissa ja kylmissä altaissa. Keskustelut eri maiden kulttuurista, nimistöstä ja kansanperinteestä avarsivat eurooppalaisen kulttuurin tuntemusta.

Kolmantena päivänä Reykjavik jäi taakse, kun suuntasimme matkamme saagojen syntysijoille. Kiersimme turisteille tutun Golden Circle –kierroksen: mannerten rajarotko, Geyshir ja sen pienemmät kananmunalle löyhkäävät kumppanit ja mahtavat vesiputoukset. Rotkomaisemissa, rankkasateessa ja tuulessa näyttelimme Njalin sagan käännekohtia. Onneksi oli mukana pari pipoa, coretex-vaatetta ja vielä sadeviitta. Kuulimme myös lisää saagojen sankareista.

Yövyimme leirintäalueen mökeissä ja valmistimme pastaillallisen yhdessä. Ja kansainvälisiä yhteistyökuvioita hioimme jälleen pikkukylän maauimalan lämpimissä altaissa ja vesiliukumäessä.

Neljäntenä päivänä saagamatkamme huipentui saagamuseoon Hvolsvollüriin, jossa vanhat myyttiset tarinat heräsivät henkiin kuvin, esinein ja tietenkin meidän dramatisoimana näytelmänä. Rekvisiittaa löytyi museon kätköistä ja viikinkityylinen ympäristö sopi tunnelmaan. Pääsimme myös kirjomaan vanhan viikinkimallin mukaista seinävaatetta.

Tarkkoihin aikatauluihin tottuneena suomalaisena olisin toivonut tehokkaampaa ajankäyttöä ja parempaa informaatiota päivänohjelmasta, jotta esimerkiksi ulkoiluun olisi voinut käyttää enemmän aikaa. Aurinko nimittäin suostui jo pilkistämään ja lämpötila kohosi heti sen myötä.

Illan suussa matkamme kääntyi kohti Thorsmörkiä ja Vulcano Hutseja. Ylitimme bussilla jokiuomia ja ajelimme laavahietikolla. Ympäristön karuus on uskomatonta

Yöpymispaikkamme oli 18 hengen mökki ilman lämmintä vettä. Vessa sentään löytyi.

Seuraava päivä olikin juhannusaatto. Pakkasimme varhain aamulla reput selkään ja läksimme päivävaellukselle vuoristoon. Koivut kasvoivat kuin suomalaisessa tunturimaisemassa, mutta puurajan yläpuolella näkymät muuttuivat.

Kylvimme juhannusaaton saunan tuliperäisessä ympäristössä tynnyrisaunassa. Kansallislaulut loivat juhannustunnelmaa saksalaisen, suomalaisten, latvialaisen ja makedonialaisen saunojan juhannustunnelmaan. Taittelin vastan (hyvin pienen ja laihan) tunturikoivusta, ja näin saimme juhannussaunaamme myös oikean koivuntuoksun, joka yllättäen yhdistikin kaikkien saunojien kulttuureja. Sauna- ja juhla-aiheisen sanaston vertailu avasi herkullisia huomioita kielten yhteisistä piirteistä ja sanojen lainautumisesta. Saunomisen lomassa loikoilimme, missä muualla kuin, lämpimässä altaassa –vesisateessa.

Illalla bussimme kaartoi takaisin Reykjavikiin ja lauantaina olikin todistusten aika. Ja palautteen:

Odotukset kurssin sisällön suhteen eivät täyttyneet. Kurssin vetäjän käsitys tiedottamisesta, aikataulusta ja esimerkiksi retkipäiville tarvittavista varusteista ei aivan vastannut osallistujien toiveita: ”En minä tiedä, voiko siellä mökissä keittää vettä. Olen nähnyt nuotion siinä lähellä.” Todellisuudessa mökin keittiö oli normaali mökkikeittiö, mutta nuotiota ei ollut.

Kuten opettajille ja ohjaajille on tyypillistä, myös tämän kurssin vetäjä rakasti omaa ääntään. Hän oli myös niin vakuuttunut omista näyttelijäntaidoistaan, että esitti itse rooleja mieluummin kuin olisi jakanut ne osallistujille. Mielestäni draamakasvatukseen kuuluu muutakin kuin muutama tutustumisharjoite ja roolijako ohjeistuksella: Tehkää te tämä kohtaus.

Parasta oli tutustuminen mielenkiintoisiin ihmisiin, mahtaviin Islannin maisemiin ja löhöily kuumissa altaissa. Kurssin päätyttyä tutustuin vielä kahteen uimalaan, joista toinen oli Atlantin rannassa: Viileän meripulahduksen jälkeen pääsi lämmittelemään rikintuoksuiseen altaaseen. Ja aivan totta –tuoksuiseen, sillä tämän reissun jälkeen mädäntyneen kananmunan hajussa on muisto Islannin lämpimistä altaista.

Henna Islannissa12.6.2018