Yrittäjä-taiteilija Jyrki Mustonen: ”En vaihtaisi tätä mihinkään.”

Tai­tei­li­joi­ta pi­de­tään usein luo­vi­na, mie­len­kiin­toi­si­na ja ek­soot­ti­sia ko­ke­muk­sia et­si­vi­nä per­soo­ni­na.

—Tot­ta kai ih­mi­sen pi­tää olla luo­va, jos hän te­kee tai­det­ta. Muu­ten se ei on­nis­tu. Täs­sä luo­daan jo­tain tyh­jäs­tä, tai­tei­li­ja Jyr­ki Mus­to­nen to­te­aa.

Mus­to­nen sai aja­tuk­sen tai­teen te­ke­mi­ses­tä itse tai­teen pa­ris­sa työs­ken­te­le­mi­sen jäl­keen.

—Alku oli vai­ke­aa. Oli lii­an pal­jon asi­oi­ta, joi­ta en tien­nyt. Mark­ki­noin­nin ja maa­lien kans­sa oli haas­tei­ta, hän to­te­aa.

Nyt 23 vuot­ta tai­teen pa­ris­sa työs­ken­nel­lees­tä Mus­to­ses­ta on tul­lut jo kon­ka­ri. Hän ei in­nos­tu kuk­ka­mal­ja­koi­den tai ojan­penk­ko­jen maa­laa­mi­ses­ta, vaan maa­laa esi­nei­tä, joil­la on jo­kin ta­ri­na.

—Niil­lä esi­neil­lä on aina jo­kin mer­ki­tys. Jos­kus se on suu­rem­pi, toi­si­naan pie­nem­pi.

Mus­to­sen maa­lauk­sien esi­neet ovat yhtä eri­lai­sia kuin hä­nen asi­ak­kaan­sa, mut­ta pää­a­si­as­sa hä­nen asi­ak­kaan­sa tu­le­vat yri­tys­maa­il­mas­ta. Esi­mer­kik­si Lai­ti­lan Wir­voi­tus­juo­ma­teh­das ja Pan­da ovat Mus­to­sen asi­ak­kai­ta.

—Sil­loin kun sama asi­a­kas hank­kii te­ok­sia use­am­min kuin ker­ran, tie­tää, että hän pi­tää niis­tä.

Ku­vas­sa Mus­to­sen teos, maa­lat­tu Kal­pan tak­ki 70-lu­vul­ta.

Vaik­ka Mus­to­nen ei työs­sään enää koh­taa sa­man­lai­sia haas­tei­ta kuin aloit­ta­es­saan, joi­ta­kin haas­tei­ta on toi­si­naan.

—Jos­kus uu­sien asi­ak­kai­den löy­tä­mi­nen on haas­teel­lis­ta. To­sin yleen­sä, kun uu­sia asi­ak­kai­ta löy­tää, niis­tä muo­dos­tuu pi­dem­pi­ai­kai­sia asi­a­kas­suh­tei­ta, Mus­to­nen ker­too.
—Mut­ta jos on vil­kas mie­li­ku­vi­tus niin ei täs­sä kau­he­as­ti ole haas­tei­ta, hän li­sää.

Mus­to­nen Kuo­pi­on Tai­de­mu­se­os­sa Von Wrigh­tin vel­jes­ten näyt­te­lyyn tu­tus­tu­mas­sa.

Ih­mis­ten unel­ma­työt ovat eri­lai­sia, mut­ta tai­teen te­ke­mi­nen on Mus­to­sen jut­tu.

—Tyk­kään teh­dä tätä. En ha­lu­ai­si vaih­taa tätä mi­hin­kään.

Mika Kal­li­on Mo­togp-pyö­rä

Tai­tei­li­ja­na ole­mi­nen vai­kut­taa myön­tei­ses­ti myös Mus­to­sen mui­hin elä­män­osa-alu­ei­siin. Hän voi elää koh­ta­lai­sen va­paa­ta elä­mää il­man jous­ta­mat­to­mia työ­ai­ko­ja.

Mus­to­nen ei koe vai­ke­ak­si ve­tää ra­jaa työn ja muun elä­män vä­lil­le: Hän yh­dis­te­lee työ­tä muu­hun elä­mään­sä te­hok­kaas­ti, mutt­ei anna sen nous­ta elä­män tär­keim­mäk­si asi­ak­si.

—Jos­kus sii­tä on hyvä het­kek­si ir­rot­tau­tua, Mus­to­nen myön­tää, mut­ta li­sää, ett­ei tar­vit­se nel­jän vii­kon lo­maa työs­tään ir­rot­tau­tu­mi­seen.

Jo­kai­ses­sa työs­sä on yleen­sä au­rin­koi­sen puo­len li­säk­si myös var­joi­sia puo­lia. Ky­sy­es­sä­ni Mus­to­sel­ta täs­tä, hän oli pit­kään hil­jaa. Mus­to­sen mu­kaan tai­tei­li­ja­na ole­mi­ses­sa ei ikä­viä puo­lia juu­ri ole.

– Pait­si ehkä se, että tai­tees­ta pi­tää mak­saa ar­von­lisä­ve­roa, hän nau­rah­taa.