Synty

• 1700-luvun lopulla alettiin korostaa järjen merkitystä ja tieteellistä maailmankatsomusta
• Kuuluisia valistusajattelijoita olivat mm. Voltaire (uskontokritiikki), Rousseau ja Isac Newton (fysiikan lait)
• Ihmisten valistaminen oli keskeinen ja optimistinen tavoite
• Antiikin ihailu ja kaipuu oli myös arvossaan.

Piirteet

• Kirjallisuudessa oli tärkeää välittää tietoa; tieteellisiä termejä sisältävä kirjoitustyyli oli suosiossa (ns. asiaproosaa).
• Koska faktatietoa painotettiin ja epäolennaisuudet karsittiin teksteistä pois, kuvailevuus jäi enemmän sivuun. Esimerkiksi mielialojen ja tunteiden kuvailu väheni, kuten myös mielikuvituksellisuus.
  –> Tiedonvälittävyys oli vastakohtana edeltävän tyylikauden klassismin huolitellulle muotokielelle. Toisaalta valistukselliset teokset pyrkivät myös saamaan ihmiset pohtimaan maailmankatsomustaan
• Sensuroinnista huolimatta kirjailijat kritisoivat rivien välissä uskontoa, yksinvaltijuutta ja yhteiskuntaa. Tämä näkyi erityisesti saduissa.
• Valituksesta ei itsessään noussut itsenäistä kaunokirjallista tyyliä.

Tunnettuja kirjailijoita ja teoksia

Voltaire (1694−1778)

• ransk. kirjailija, historioitsija ja yhteiskuntakriitikko
• tunnetuimpana ja tärkeimpänä pidetty teos Candide (1759), joka kuvaa yhteiskuntaa satiiriseen tyyliin

David Hume (1711−1776)

• skotlantilainen valistusfilosofi, ekonomisti ja historioitsija
• tietoteoreettisen empirismin kehittäjä; tärkeä valistusaatteen henkilö Skotlannissa
• kannatti lehdistönvapautta ja papiston vallan rajoittamista
• tärkeimpiä teoksia mm. Political Discourses

John Locke (1632−1704)

• englantilainen moderni filosofi
• yhteiskuntafilosofiastaan tunnettu; poliittisen filosofian kehittäjähahmo
• ajatukset näkyvät mm. USA:n itsenäisyysjulistuksessa (1776) sekä Ranskan vallankumoksessa
• Suuri filosofinen teos An Essay Concerning Human Understanding (1689)