Wanhojen tanssit poikkeuksellisesti Kuopio-hallissa

Eevi Pulkkinen, Kiia Turunen

Wan­ho­jen tans­sit jär­jes­tet­tiin tänä vuon­na poik­keuk­sel­li­ses­ti Kuo­pio-hal­lil­la yh­des­sä mui­den Kuo­pi­on kau­pun­ki­lu­ki­oi­den kans­sa. Haas­tat­te­lim­me Klas­si­kan lii­kun­nan­o­pet­ta­jia He­le­naa ja Jyr­kiä asi­an tii­moil­ta.

Hei­dän mu­kaan­sa poik­keus­jär­jes­te­ly joh­tuu Mu­siik­ki­kes­kuk­sen re­mon­tis­ta. Osa kou­luis­ta on ai­em­min tans­si­nut Mu­siik­ki­kes­kuk­sel­la, ja hei­dän täy­tyy joka ta­pauk­ses­sa siir­tyä jo­hon­kin muu­al­le. Kuo­pi­on kau­pun­gin­or­kes­te­ri eh­dot­ti kaik­kien lu­ki­oi­den yh­teis­tä ti­lai­suut­ta ja tar­jou­tui soit­ta­maan il­mai­sek­si. Siis­pä pää­tet­tiin, että täl­lä ker­taa kaik­ki lu­ki­ot tans­si­vat yh­des­sä Kuo­pio-hal­lil­la.

Ai­kai­sem­min Kla­si­kan van­ho­jen­tans­sit ovat ol­leet lä­hes joka vuo­si omal­la kou­lul­la. Jyr­kin mu­kaan ta­pah­tu­ma on ker­ran jär­jes­tet­ty Te­kul­la, kun Klas­sik­kaa kym­me­ni­sen vuot­ta sit­ten pe­rus­kor­jat­tiin. Sil­loin­kin tila oli kui­ten­kin sa­man­tyy­pi­nen kou­lun sali, eli muu­tos on tänä vuon­na iso.

Jyr­ki ja He­le­na ker­to­vat, että aluk­si hei­tä jän­nit­ti ja ar­ve­lut­ti ta­pah­tu­man jär­jes­tä­mi­nen Kuo­pio-hal­lis­sa kaik­kien mui­den lu­ki­oi­den kans­sa, sil­lä tans­si­joi­ta on val­ta­vas­ti. Jyr­kin mu­kaan har­joi­tuk­set ovat kui­ten­kin men­neet hy­vin, ja mo­lem­mat opet­ta­jat odot­ta­vat oi­ke­as­taan aika in­nol­la per­jan­tai­ta.

He­le­na sa­noo suh­tau­tu­van­sa tä­män­vuo­ti­seen jär­jes­te­lyyn ikään kuin ko­kei­lu­na sii­tä, mi­ten kaik­ki toi­mii ja ty­kä­tään­kö täl­lai­ses­ta jär­jes­te­lys­tä. Opis­ke­li­joil­ta on kuu­lem­ma tul­lut pal­jon ky­sy­myk­siä ja pa­lau­tet­ta; kaik­kia tila ei miel­ly­tä, sil­lä on­han omas­sa kou­lus­sa hel­pom­pi ko­ris­tel­la, ja tila on omal­la ta­val­laan in­tii­mim­pi.

Plus­saa jär­jes­te­lys­sä on opet­ta­jien mu­kaan am­mat­ti­or­kes­te­rin soit­ta­ma li­ve­mu­siik­ki, joka on kai­ken kuk­ku­rak­si jär­jes­ty­nyt il­mai­sek­si.

He­le­na to­te­aa­kin, että sa­mal­la ker­taa saa­daan kak­si esi­tys­tä, tans­si ja mu­siik­ki.

Toi­saal­ta on jän­nit­tä­vää, mi­ten esi­tyk­set synk­ro­noi­tu­vat.

Li­säk­si opet­ta­jat us­ko­vat, että opis­ke­li­jois­ta on mu­ka­vaa näh­dä myös mui­den lu­ki­oi­den tans­si­joi­ta. Mo­nil­la on kui­ten­kin tut­tu­ja eri kou­luis­sa.

Sali­ti­lai­suus ikään kuin yh­dis­tää kaik­kien lu­ki­oi­den kak­kos­luok­ka­lai­set.

He­le­nan ja Jyr­kin mie­les­tä aina on mah­dol­lis­ta, että jo­tain odot­ta­ma­ton­ta ta­pah­tuu, mut­ta niin­hän voi käy­dä omas­sa kou­lus­sa­kin. Tans­si­joi­den tai­toi­hin heil­lä joka ta­pauk­ses­sa on täy­si luot­to.

Non So­lumTee­ma­na Wan­hat ja penk­ka­rit2.2.2018