Olen viimeinkin löytänyt sopivan käytön koulumme opinto-oppaalle. Takana olevaan kalenteriin olen joka päivälle kirjoittanut luvun, kuinka monta päivää on jäljellä kesälomaan. Tuskin olen ainoa, joka niitä laskee. Tunneilla istuminen tuntuu jo pelkältä odottamiselta. Kello lyö sekunteja alas päin, kuin 24:ssa. Muusta ei oikein voisi puhuakaan kuin tulevasta kesälomasta. Kaikilla on varmasti jo sen verran kevättä rinnoissa. Tasapuolisesti molem… jokaisella.
Näistä kesän helteisistä kuumotuksista huolimatta läpi on vielä puskettava aivan pian alkavasta koeviikosta. Sattumalta kouluviikoille napsahtaa kaikista helteisimmät ja poutaisimmat päivät. Koivut kukkivat ja linnut laulavat. Kaupungin viheralueet täyttyvät kaveruksista ja pariskunnista. Ruoho on vihreää ja laineet liplatavat kalliota vasten. Kaunis kaupunkimme piirtyy rantamaiseman edustalla Kuopionlahdessa. Veneitä lipuu ristiliput perässä liehuen. Taustalla on maailmankuulu maamerkkimme, Puijon torni.
Palataan takaisin koulun penkille. Onhan sitä jo tarpeeksi kulutettu, mutta onko kesälomassa mitään negatiivista? Löytyyhän kavereita koulun ulkopuoleltakin ja itseopiskelu onnistuu tarpeen vaatiessa vaikka Wikipediasta. Tekeminen voi olla kuitenkin vähissä, varsinkin täällä sateisessa Itä-Suomessa. Nyt kuitenkin näillä säillä ei tulevaa kesälomaa tunnu voittavan koulussa mikään. Siispä lakkaan pohtimasta mitä negatiivista kesälomassa voisi olla ja lopetan pääkirjoitukseni kuin seinään.
Toivottavasti lehti palvelee piristyksenä viimeisten koulutuntien parissa, ainakin Kertun tunneilla lehden lukeminen kännykällä olkoon sallittua. Kokeen ajaksi en mene lupaamaan mitään.
Hyvää kesää!
Kirjoittaja (ei ainakaan virallisesti) ole minkään valtakunnan päätoimittaja.
Non Solum 2/2013Toukokuu 201315.5.2013