Veli-Matti Koistinen -Klassikan opiskelija ja olympiaurheilija

Veli-Mat­ti Kois­ti­nen on 17- vuo­ti­as maan­tie­pyö­räi­li­jä, joka on ural­laan nous­sut olym­pi­a­jouk­ku­ee­seen saak­ka. Syk­syl­lä hän muut­ti koti­kau­pun­gis­taan Var­kau­des­ta yk­si­öön Kuo­pi­oon opis­kel­lak­seen Kuo­pi­on klas­sil­li­ses­sa lu­ki­os­sa ur­hei­lu­lin­jal­la. 

Veli-Mat­ti Kois­ti­nen ker­too saa­neen­sa in­nos­tuk­sen la­jiin­sa ala-as­teel­la. Kou­lun pyö­rä­ret­kel­lä hä­nen opet­ta­jan­sa oli sa­no­nut Kois­ti­ses­sa ole­van pyö­räi­li­jän lah­jo­ja. Kois­ti­nen oli tuol­loin ai­em­min lo­pet­ta­nut edel­li­sen har­ras­tuk­sen­sa, pai­nin, ja oli vail­la uut­ta la­jia. Näin ol­len pyö­rän sa­tu­la kut­sui. Aloi­tet­tu­aan uu­den har­ras­tuk­sen Kois­ti­nen luis­kah­ti en­sim­mäi­sis­sä kil­pai­luis­saan en­sim­mäi­ses­tä kur­vis­ta ulos. Täs­tä lei­mah­ti näyt­tä­mi­sen halu, joka on kan­ta­nut aina tä­hän päi­vään saak­ka.  

Tä­hän­as­ti­sen pyö­räi­li­jä­u­ran­sa ko­vim­mak­si saa­vu­tuk­sek­si Kois­ti­nen nos­taa Vi­ron Tar­tos­sa vuon­na 2015 voit­ta­man­sa nuor­ten tou­rin yk­kös­si­jan. 

Kois­ti­sen uraa ovat kui­ten­kin vä­rit­tä­neet myös vas­toin­käy­mi­set. Tänä vuon­na Bel­gi­as­sa hä­nel­lä tuli hen­gen­ah­dis­tus­ta kes­ken kil­pai­lun, ja kisa jäi kes­ken. Sai­raa­las­sa to­det­tiin lie­vä sy­dän­koh­taus, jon­ka seu­rauk­se­na Kois­ti­nen viet­ti kol­me päi­vää sai­raa­las­sa ym­pä­ril­lään lää­kä­rei­tä, jot­ka ei­vät hal­lin­neet kun­nol­la eng­lan­nin kiel­tä. ”Kyl­lä se opet­ti tu­le­maan toi­meen”, hän ker­too. Edel­leen­kin on auki, oli­ko ky­sees­sä var­mas­ti sy­dän­koh­taus. Var­maa kui­ten­kin on, että tä­män jäl­keen puh­ke­si sit­keä sy­dän­li­has­tu­leh­dus, jos­ta Kois­ti­nen on nyt pit­kän sai­ras­ta­mi­sen jäl­keen toi­pu­nut. 

Ural­laan Kois­ti­nen on op­pi­nut pal­jon kai­ken­lais­ta, muun mu­as­sa mat­kus­ta­mi­sen ym­pä­ri maa­il­maa ja kan­sain­vä­li­sen kie­len pu­hu­mi­sen. ”On pal­jon asi­oi­ta, joi­ta ei voi op­pia kou­lun pen­kil­lä”, hän ker­too. Vii­me kau­den sai­ras­te­lut vei­vät Kois­ti­sel­ta koko kau­den pen­kin alle. Kaut­ta ko­ko­nai­suu­des­saan hän pi­tää op­pi­mi­sen kau­te­na. ”Opin asi­oi­ta it­ses­tä­ni. Ki­pe­ä­nä ei pidä har­joi­tel­la”, poh­dis­ke­lee Kois­ti­nen.  

La­jin­sa par­hai­ta puo­lia pun­ta­roi­des­saan mies ker­too, että la­jin puo­les­ta tu­lee läh­det­tyä reis­suun paik­koi­hin, jois­sa ei tu­li­si kos­kaan muu­ten käy­tyä. Muu­ten­kin reis­saa­mi­sen Kois­ti­nen nos­taa tär­ke­äk­si osak­si la­jia. ”Saa kier­rel­lä ulko­mail­la ja nä­kee hy­vää po­ruk­kaa”, hän lis­taa. Hän pi­tää yk­si­lö­la­jin luon­tees­ta ─ voi lait­taa kai­ken pe­liin it­se­ään var­ten. Lo­puk­si hän mai­nit­see vauh­din ja vaa­ral­li­set ti­lan­teet ─ sa­mal­la vii­val­la on 80 uk­koa, jois­ta kaik­ki ovat enem­män tai vä­hem­män ha­poil­la, psyy­ken pi­tää olla kun­nos­sa. 

Ku­ten ur­hei­luun kuu­luu, par­haim­mat saa­vat osak­seen huo­mi­o­ta, ja myös pai­net­ta ─ odo­tuk­set Kois­tis­ta­kin koh­taan ovat kor­ke­al­la. ”Kyl­lä siel­lä jot­kut ukot lait­taa me­sen puo­lel­la vies­tiä, että mikä on kun ei ka­ve­ria näy vii­val­la”, sai­ras­te­luis­ta hil­jal­leen toi­pu­va Kois­ti­nen ker­too. Hän ker­too pai­nei­den ole­van toi­si­naan ras­kai­ta kan­taa, ja ha­lu­ai­si­kin löy­tää te­hok­kaan kei­non, jol­la pur­kaa nii­tä. ”Koi­tan ot­taa pai­neet vas­taan po­si­tii­vi­sin mie­lin. Yleen­sä läh­den len­kil­le. On­nek­si tuki­jou­kot ovat mah­ta­via, ja ym­mär­tä­vät ti­lan­teen ei­vät­kä ase­ta pai­nei­ta”, kiit­te­lee Kois­ti­nen taus­ta­jouk­ko­jaan. 

Kois­ti­nen käy ur­hei­lun­sa rin­nal­la myös kou­lua par­haan­sa mu­kaan. Hän ker­too ur­hei­lu­lu­ki­os­ta ole­van iso apu opis­ke­lus­sa, kos­ka väl­jem­pi luku­jär­jes­tys ja yli­mää­räi­nen vuo­si opis­ke­lua mah­dol­lis­ta­vat ur­hei­le­mi­sen täy­si­pai­not­tei­ses­ti. Hän myös kiit­te­lee opet­ta­jien ym­mär­tä­väi­syyt­tä. Ta­voit­tee­na Kois­ti­sel­la on pääs­tä lu­kio läpi, ja ur­hei­lun puo­lel­la sil­mis­sä siin­tää am­mat­ti­ur­hei­li­jan ura. ”Kat­so­taan mi­hin tie vie. Riip­puu myös tu­le­vis­ta vas­toin­käy­mi­sis­tä”, poh­tii Kois­ti­nen.