Evakon kaipuu kotiin

www.goog­le.fi

Tal­vi­sota syt­tyi 30.11.1939. En­nen sitä 45 000 kar­ja­lais­ta oli jou­tu­nut läh­te­mään evak­koon raja-alu­eil­ta. Kun väli­rau­ha sol­mit­tiin, noin 420 000 kar­ja­lais­ta jou­tui jät­tä­mään ko­tin­sa. Heil­le lu­vat­tiin kor­vauk­sia omai­suu­den me­ne­tyk­sis­tä, mut­ta nii­tä ei saa­tu­kaan. Yli puo­let siir­to­kar­ja­lai­sis­ta oli vil­jel­lyt maa­ta ja heil­le piti löy­tää uu­det maa­ti­lat Suo­mes­ta, mut­ta tämä ei kui­ten­kaan ol­lut help­poa, kos­ka siir­to­lai­sia oli pal­jon. Siir­to­lais­ten uu­det asu­tus­ti­lat oli­vat usein pie­nem­piä ja huo­nom­mis­sa pai­kois­sa kuin kan­ta-asuk­kai­den ti­lat.

www.goog­le.fi

Me­ne­te­tyt alu­eet val­lat­tiin ta­kai­sin, ja noin 280 000 kar­ja­lais­ta pa­la­si ko­tiin­sa. Ta­lot oli­vat kui­ten­kin tu­hou­tu­neet ja kaik­ki jou­dut­tiin aloit­ta­maan alus­ta. Suo­mi ve­täy­tyi Itä-Kar­ja­las­ta, ja kesä­kuus­sa 1944 kar­ja­lai­set läh­ti­vät evak­koon uu­del­leen.

Luin van­han leh­ti­ar­tik­ke­lin Ta­lok­si uu­sil­le tie­noil­le (Hel­sin­gin Sa­no­mat, 25.6.1982), jos­sa oli haas­ta­tel­tu La­pin­lah­del­le si­joit­tu­nei­ta siir­to­kar­ja­lai­sia. Ni­ko­lai ja Ma­ria Onat­su ra­ken­si­vat it­sel­leen La­pin­lah­del­le uu­den tii­li­ta­lon, jon­ka olo­huo­nee­seen ja keit­ti­öön ase­tet­tiin evak­ko­mat­kal­le mu­kaan ote­tut iko­nit. Hei­dän evak­ko­ret­ken­sä nou­dat­ti­vat sa­maa kaa­vaa kuin mo­nen muun­kin siir­to­kar­ja­lai­sen. En­sin tuli kii­rei­nen läh­tö Sal­min pi­tä­jän Kirk­ko­joen ky­läs­tä tal­vi­so­dan syt­ty­es­sä, eikä mää­rän­pääs­tä ol­lut tie­toa. En­sin per­he si­joit­tui Toh­ma­jär­vel­le, sit­ten Suo­lah­den ja Saa­ri­jär­ven kaut­ta Pyl­kön­mä­el­le, jos­ta per­he muut­ti poh­jois-Poh­jan­maal­le Tyr­nä­väl­le. Siel­lä Onat­sut asui­vat ke­vät­ke­sään 1942, jon­ka jäl­keen he pa­la­si­vat kar­ja­laan.

Ni­ko­lai Onat­su sai lo­maa kou­lu­tus­kes­kuk­ses­ta, jon­ka ai­ka­na hän sai sota­van­gin ja enon­sa avus­ta­ma­na ra­ken­net­tua pa­la­neen ta­lon ti­lal­le uu­den. Tä­män jäl­keen hei­dän oli kui­ten­kin läh­det­tä­vä uu­del­leen evak­koon. Täl­lä ker­taa ai­kaa läh­töön oli kui­ten­kin enem­män kuin vain muu­ta­mia tun­te­ja ja si­joi­tus­paik­ka oli val­miik­si mää­rät­ty. Onat­su­jen ja mo­nen muun­kin sal­mi­lai­sen su­vun si­joi­tus­paik­ka oli Ala­pit­kä.

Ar­tik­ke­lin mu­kaan siir­to­kar­ja­lai­set ovat so­peu­tu­neet elä­mään eri­lai­ses­sa ym­pä­ris­tös­sä kuin mis­tä he ovat tul­leet, mut­ta he ei­vät ole su­lau­tu­neet mui­den ih­mis­ten jouk­koon. Vie­lä 1970-lu­vul­la iäk­käät ih­mi­set pys­tyi­vät erot­ta­maan jopa ulko­näön pe­rus­teel­la ket­kä ovat kar­ja­lai­sia. Aluk­si so­peu­tu­mi­nen oli vai­ke­aa, ja kar­ja­lai­set oli­vat pal­jon te­ke­mi­sis­sä kes­ke­nään. Esi­mer­kik­si hä­mä­läi­set ih­met­te­li­vät kar­ja­lais­ten ta­po­ja ja pu­het­ta. Siir­to­lais­vä­es­tö so­peu­tui no­pe­am­min sa­vo­lai­sel­la ja itä­suo­ma­lai­sel­la maa­pe­räl­lä kuin Län­si-Suo­mes­sa.

Kä­vin kat­so­mas­sa näy­tel­män Ja­e­tun maan lap­set (Ala­pit­kän nuo­ri­soseuran kesä­te­at­te­ri, käsi­kir­joit­ta­nut Min­na Ket­tu­nen). Ta­ri­nas­sa ku­vail­laan siir­to­kar­ja­lais­ten ja kan­ta-asuk­kai­den vä­li­siä ris­ti­rii­to­ja ja suh­tau­tu­mis­ta toi­siin­sa. Ki­nas­te­lua oli pal­jon ja kar­ja­lai­sia pil­kat­tiin, mut­ta lop­pu­jen lo­puk­si sekä kan­ta-asuk­kaat että kar­ja­lai­set op­pi­vat ar­vos­ta­maan toi­si­aan.

www.goog­le.fi

Vaik­ka kar­ja­lai­set jou­tui­vat luo­pu­maan ko­dis­taan, elä­mään huo­nom­mis­sa olo­suh­teis­sa kuin kan­ta-asi­ak­kaat ja koh­taa­maan vai­keuk­sia, he ovat sel­vin­neet si­sul­la ja jat­ka­neet elä­mään­sä men­nei­syy­des­tä huo­li­mat­ta. Vä­lil­lä kui­ten­kin hei­dät val­taa kai­puu ko­tiin.