Louhimiehen Tuntematon sotilas on liikuttava kunnianosoitus satavuotiaalle Suomelle

Vaik­ka tun­tuu­kin pa­hal­ta myön­tää, itse ro­mant­tis­ten hömp­pä­ko­me­di­oi­den us­kol­li­se­na ys­tä­vä­nä ja van­nou­tu­nee­na fa­ni­na läh­din uu­sim­man Aku Lou­hi­mie­hen Tun­te­mat­to­man so­ti­laan kut­su­vie­ras­il­taan ham­pai­ta ki­ris­tel­len ja il­man sen kum­mem­pia en­nak­ko-odo­tuk­sia.

Jos joku oli­si ky­sy­nyt en­nen elo­kuva­sa­liin as­tu­mis­ta, mitä ter­mi ”sota­elo­kuva” mi­nul­le oi­kein mei­naa, vas­tauk­se­ni oli­si luul­ta­vas­ti kai­kes­ta kli­sei­syy­des­tään huo­li­mat­ta ol­lut ”kor­via sär­ke­vää luo­ti­sa­det­ta ja tais­te­lu­tan­ner­ta täyn­nä ve­ri­siä ruu­mii­ta”. Alku­mai­nos­ten ai­ka­na loh­dut­te­lin it­se­ä­ni aja­tuk­sel­la sii­tä, että pal­jon mai­nos­tet­tu Tun­te­ma­ton tu­lee kar­ju­vien so­ti­las­jouk­ko­jen ja aseil­la räis­ki­mi­sen ohel­la ole­maan var­mas­ti pal­jon muu­ta­kin. Nyt elo­ku­van kat­so­nee­na voin yl­pe­ä­nä käsi sy­dä­mel­lä to­de­ta, että ky­sei­nen aja­tuk­se­ni osui enem­män kuin nap­piin.

Vaik­ka osa­sin jo en­nak­koon ku­vi­tel­la Lou­hi­mie­hen Tun­te­mat­to­man so­ti­laan ole­van lois­ta­va kun­ni­an­o­soi­tus sata­vuo­ti­aal­le isän­maal­lem­me, hä­kel­lyin sii­tä, kuin­ka pal­jon tun­tei­ta yksi elo­kuva voi­kaan ih­mi­sis­sä he­rät­tää. Häm­men­ty­neet ih­mi­set vyö­ryi­vät hii­ren­hil­jaa ulos elo­kuva­sa­lis­ta ja poh­ti­vat var­mas­ti sa­maa kuin mi­nä­kin. Kuin­ka täl­lai­sia hir­veyk­siä on saat­ta­nut kos­kaan ta­pah­tua?

On kum­mal­lis­ta, mi­ten sil­loin niin hau­ras ja hei­ve­röi­nen Suo­mi on pys­ty­nyt kään­tä­mään so­dan­ai­kai­set kau­heu­det voi­tok­seen ja nou­se­maan maa­il­man­kar­tal­le me­nes­ty­nee­nä ja tuot­te­li­aa­na hy­vin­voin­ti­val­ti­o­na. Kos­ka ky­sees­sä on kui­ten­kin oman isän­maam­me men­nei­syy­den vai­hei­ta ker­taa­va elo­kuva, tun­ne­arvo on suo­ma­lai­sit­tain eri­tyi­sen kor­ke­al­la, ja itse ai­na­kin koen en­tis­tä enem­män kii­tol­li­suut­ta tan­te­reel­la vi­lis­tä­nei­tä so­ti­lai­tam­me koh­taan.

Elo­kuva osoit­ti var­sin sel­ke­äs­ti, että suu­rim­mat me­ne­tyk­set ei­vät ol­leet ku­tis­tu­neis­sa suo­ma­lais­jou­kois­sa tai tu­ho­tuis­sa ra­ken­nuk­sis­sa. Jul­muu­det vai­kut­ti­vat so­ti­lai­den li­säk­si voi­mak­kaas­ti myös koti­rin­ta­mal­la ja kaik­kein ki­pe­rim­mät ar­vet jäi­vät­kin hen­ki­sel­le puo­lel­le.

Ym­mär­ret­tä­väs­ti jo en­nes­tään kor­ke­al­la ol­lut kun­ni­oi­tus sota­ve­te­raa­ne­ja koh­taan nou­si pil­viin asti. Sota kuu­luu eh­dot­to­mas­ti nii­hin asi­oi­hin, joi­hin ei ke­nen­kään soi­si kos­kaan jou­tu­van.

On yl­lät­tä­vän vai­kea kä­sit­tää, että Tun­te­ma­ton so­ti­las poh­jau­tuu oi­ke­as­ti tosi­ta­pah­tu­miin ja si­suk­kaan Suo­men his­to­ri­an eri vai­heet ovat hy­vin kes­kei­ses­sä ase­mas­sa elo­ku­van juo­nen kan­nal­ta. Meil­le vie­raal­ta ja kau­kai­sel­ta tun­tu­vat so­dat ja tais­te­lut ovat ol­leet joil­le­kin arki­päi­vää. Nämä ih­mi­set ovat heit­täy­ty­neet ur­he­as­ti luo­tien tiel­le ja suo­jel­leet isän­maa­tam­me omal­la hen­gel­lään.

Etu­kä­teen kan­saa kuo­hut­ta­neet näyt­te­li­jä­va­lin­nat osui­vat nap­piin ja Tun­te­mat­to­mas­sa so­ti­laas­sa näh­tiin mo­nia us­ko­mat­to­mia roo­li­suo­ri­tuk­sia. On sa­no­mat­ta­kin sel­vää, että Eero Aho teki elo­ku­vas­sa ti­mant­tis­ta jäl­keä ja täyt­ti jo le­gen­dak­si muo­dos­tu­neen ali­ker­sant­ti Ro­kan saap­paat pa­rem­min kuin hy­vin. Koko kan­san haus­kuut­ta­ji­na tun­ne­tut Jus­si Va­ta­nen ja Aku Hir­vi­nie­mi näyt­ti­vät mai­ni­oil­la roo­li­suo­ri­tuk­sil­laan epäi­li­jöil­leen, että tai­ta­vat muun­kin kuin vit­sien heit­tä­mi­sen ja ylei­sön nau­rat­ta­mi­sen.

It­sel­le­ni vie­raam­pi Jo­han­nes Ho­lo­pai­nen teki lois­ta­vaa työ­tä Vän­rik­ki Kari­luo­to­na ja osoit­ti si­ten kuu­lu­van­sa eh­dot­to­mas­ti suo­ma­lais­ten näyt­te­li­jöi­den täh­ti­kaar­tiin. Muis­ta suu­rel­le ylei­söl­le tun­te­mat­to­mam­mis­ta kas­vois­ta täy­tyy nos­taa esil­le sota­mies Van­ha­laa näy­tel­lyt Han­nes Suo­mi­nen (eri­tyi­set prop­sit an­sait­see hä­nen tart­tu­va nau­run­sa).

Vaik­ka Pau­la Ve­sa­la teki vai­kut­ta­van roo­li­suo­ri­tuk­sen Ro­kan Lyy­ti-vai­mo­na, ilta­päi­vä­leh­det ovat ol­leet huo­mat­ta­vas­ti kiin­nos­tu­neem­pia uu­ti­soi­maan hä­nen roh­ke­as­ta sau­na­koh­tauk­ses­taan ja us­ka­li­aas­ta ilta­pu­vus­taan. Itse aion kui­ten­kin suit­sut­taa Ve­sa­laa laa­duk­kaas­ta työn­jäl­jes­tä ja hie­nos­ti omak­su­tus­ta roo­lis­ta.

On mie­let­tö­män mah­ta­va asia, että Lou­hi­mie­hen Tun­te­mat­to­maan so­ti­laa­seen on tuo­tu en­nak­ko­luu­lot­to­mas­ti myös nais­näkö­kul­mia. So­ti­lai­den kai­ho­kat­sei­set puo­li­sot, haas­ta­vis­sa as­ka­reis­sa hää­ri­neet lo­tat ja val­loi­te­tun Pet­ros­koin ve­nä­läis­nai­set toi­vat so­pi­van sä­väyk­sen muu­toin voi­mak­kaas­ti sota­rin­ta­mal­le si­joit­tu­nee­seen elo­ku­vaan.

Huu­mo­ril­la höys­te­tyt koh­tauk­set, ku­ten lep­poi­sat lau­lu­tuo­ki­ot ja nuo­ti­on ää­rel­lä is­tus­ke­lut, pi­ris­ti­vät syn­ke­ää ja har­maa­sä­vyis­tä sota­elo­ku­vaa huo­mat­ta­vas­ti.

Kun sa­maa klas­si­kok­si muo­dos­tu­nut­ta ker­to­mus­ta käsi­kir­joi­te­taan jo kol­mat­ta ker­taa uu­sik­si ja edel­li­set ver­si­ot ovat niit­tä­neet hur­jas­ti suo­si­o­ta, oh­jaa­jal­la on val­ta­vat pai­neet on­nis­tua ja koko kan­san odo­tuk­set nis­koil­laan. Vaik­ka Lou­hi­mies ei va­lin­nut­kaan työs­tet­tä­väk­seen mi­tään hel­poin­ta te­os­ta, hän on­nis­tui luo­maan sen­saa­ti­o­mai­sen mes­ta­ri­tuo­tok­sen ja osoit­ti ole­van­sa muu­ta­kin kuin pelk­kä oh­jaa­ja.

Voi­sin­kin luon­neh­tia Tun­te­ma­ton­ta so­ti­las­ta vai­kut­ta­vam­mak­si elo­ku­vak­si, min­kä olen kos­kaan elä­mä­ni ai­ka­na näh­nyt. Vaik­ka olen­kin mel­koi­nen Netf­lix-ma­ra­too­na­ri ja elo­ku­vien suur­ku­lut­ta­ja, en ole mil­loin­kaan kat­so­nut yhtä näin mah­ti­pon­tis­ta ja kat­so­jaa ra­vis­te­le­vaa te­os­ta.

Etu­kä­teen suo­ma­lai­set ovat kri­ti­soi­neet näyt­te­li­jä­va­lin­to­jen li­säk­si muun mu­as­sa sitä, että men­nään sork­ki­maan van­haa klas­sik­koa ja yri­te­tään pu­kea se uu­siin sfää­rei­hin. Mie­les­tä­ni on kui­ten­kin mah­ta­vaa, että moni­tun­ti­nen mus­ta­val­ko­pät­kä on saa­tu nyky­ai­kais­tet­tua si­ten, että myös nuo­ri­so jak­saa ja ha­lu­aa näh­dä sen.

Vaik­ka Lai­neen Tun­te­ma­ton so­ti­las on koko kan­san ra­kas­ta­ma iki­suo­sik­ki, up­po­aa se ikäi­si­ä­ni ih­mi­siä pa­rem­min van­hem­piin suku­pol­viin ja itse en ai­na­kaan ole kos­kaan jak­sa­nut kat­soa ky­seis­tä te­os­ta muu­ta­maa mi­nuut­tia pi­dem­pään. Nos­tan Lou­hi­mie­hel­le hat­tua sii­tä, että hän sai mi­nut py­sy­mään he­reil­lä läpi elo­ku­van ja uni­hie­kan si­jaan sil­mä­kul­miin ki­ho­si­vat kyy­nel­pi­sa­rat.

Kun lop­pu­teks­tit rä­väh­ti­vät val­ko­kan­kaal­le, en­sim­mäi­nen aja­tus oli en­nem­min­kin: ”Ei kai tämä nyt vie­lä lop­pu­nut”.

Li­säk­si net­ti­foo­ru­meil­la kes­kus­tel­tiin kii­vaa­seen sä­vyyn sii­tä, että eikö elo­ku­van vaa­ti­maa yli seit­se­män mil­joo­nan eu­ron bud­jet­tia oli­si voi­nut käyt­tää jo­hon­kin pal­jon pa­rem­paan ja hyö­dyl­li­sem­pään.

Sata­vuo­ti­as­ta Suo­mea oli­si voi­nut var­mas­ti juh­lis­taa muul­la­kin ta­val­la kuin te­ke­mäl­lä kol­man­nen ver­si­on lä­hes puh­ki ku­lu­te­tus­ta klas­sik­ko­ro­maa­nis­ta, mut­ta omas­ta mie­les­tä­ni tämä elo­kuva kun­ni­oit­taa it­se­näis­tä isän­maa­tam­me par­haal­la mah­dol­li­sel­la ta­val­la. Olen lä­hes sata­pro­sent­ti­sen var­ma, että Lou­hi­mie­hen Tun­te­ma­ton so­ti­las nou­see täy­sin an­sai­tus­ti yh­dek­si tä­män aika­kau­den iki­muis­toi­sim­mis­ta ja suu­rim­mis­ta elo­ku­vis­ta.

On hie­noa, että juh­la­vuon­na Suo­mea ja eri­tyi­ses­ti ve­te­raa­ne­ja muis­te­taan näin­kin mas­sii­vi­sel­la pro­jek­til­la. Toi­vot­ta­vas­ti erin­o­mai­sen suo­ri­tuk­sen teh­nyt oh­jaa­ja-Lou­hi­mies ta­ju­aa kai­ken suo­si­on kes­kel­lä ta­put­taa it­se­ään olal­le ja naut­tia on­nis­tu­mi­ses­taan. Tämä nä­ky­vyys on il­man muu­ta oi­keu­tet­tua ja sii­tä tu­lee ot­taa kaik­ki ilo irti.

Karu tosi­asia on se, että kaik­kia ei voi miel­lyt­tää ja aina löy­tyy jo­ta­kin va­lit­ta­mi­sen ar­vois­ta. Suo­sit­te­len kui­ten­kin läm­pi­mäs­ti heit­tä­mään en­nak­ko­luu­lot ros­ka­ko­riin ja läh­te­mään lef­faan avoi­min mie­lin huo­li­mat­ta sii­tä, että sota­elo­ku­vat ei­vät oi­kein nap­paa ja tiet­ty­jen näyt­te­li­jöi­den naa­mat kyl­läs­tyt­tä­vät. Vaik­ka elo­kuva­lip­puun ku­luu­kin ra­haa, elä­mys on ker­ras­saan ai­nut­laa­tui­nen ja ko­ke­mus ri­kas­tut­taa. Voin mel­kein­pä van­noa, että juu­ri tä­män li­pun os­ta­mi­nen tu­lee ole­maan yksi par­hais­ta pää­tök­sis­tä­si pit­kään ai­kaan ja jak­sat kum­mas­tel­la Tun­te­mat­to­man so­ti­laan kos­ket­ta­vuut­ta vie­lä mo­net päi­vät.

Kut­su­vie­ras­ti­lai­suu­des­sa oli tar­jol­la pe­rin­tei­siä suo­ma­lais­herk­ku­ja ku­ten pie­niä mus­tik­ka­kuk­ko­ja ja kar­ja­lan­pii­ra­koi­ta muna­voil­la.