Pitsaa ja jonotusta Roomassa

Aamulla varhain

Kun mo­net oli­vat vie­lä si­ke­äs­sä unes­sa, taik­ka ei­vät ol­leet vie­lä edes men­neet nuk­ku­maan, al­koi­vat yh­dek­sän nuor­ta ja kak­si opet­ta­jaa jo he­räil­lä ja val­mis­tau­tua läh­töön. Len­to­ken­täl­lä piti olla jo vii­del­tä aa­mul­la ja kone Hel­sin­gin kaut­ta Roo­maan läh­ti vä­hän kuu­den jäl­keen.

Fontana di Trevi

Vii­kon ai­ka­na Roo­mas­sa näim­me ta­val­li­sia tu­ris­ti­näh­tä­vyyk­siä sekä ei-niin-ta­val­li­sia paik­ko­ja. Söim­me myös erin­o­mais­ta ruo­kaa ja kä­ve­lim­me kym­me­niä kilo­met­re­jä. Kun vii­kon pääs­tä oli jäl­leen aika pa­la­ta koti-Suo­meen, oli kai­kil­la var­mas­ti jo hie­man ikä­vä Suo­men hil­jai­suut­ta ja rau­hal­li­suut­ta, mut­ta myös toi­saal­ta var­mas­ti ikä­vä Roo­maa. Mut­ta pak­ko­han sin­ne on jos­kus pa­la­ta, kun on lan­tin­kin Fon­ta­na di Tre­viin heit­tä­nyt!

Al­pit

Vaatimuksena latinan taito

Roo­man mat­ko­ja jär­jes­te­tään ker­ran kah­des­sa vuo­des­sa yh­teis­työs­sä la­ti­nan ja jon­kin toi­sen ai­neen yh­teis­työ­kurs­si. Tänä vuon­na la­ti­nan li­säk­si mu­ka­na oli myös lii­kun­ta ja ter­veys­tie­to. Mat­kal­le pää­si­vät kaik­ki, jot­ka ha­lu­si­vat ja oli­vat käy­neet vä­hin­tään kol­me la­ti­nan kurs­sia. Mat­ka oli täl­lä ker­taa 29.4-6.5 ja mu­ka­na oli yh­dek­sän opis­ke­li­jaa eri lu­ki­ois­ta, sekä la­ti­nan ja lii­kun­nan opet­ta­jia.

”Teh­tä­väp­lä­jäyk­sen” kuun­te­lua

Me olim­me jo en­nen mat­kaa teh­neet Roo­mas­ta ja an­tii­kin kult­tuu­ris­ta pie­niä ”tie­top­lä­jäyk­siä”,  joi­ta sit­ten esit­te­lim­me ym­pä­riin­sä eri puo­lil­la Roo­maa, ku­ten Ca­ra­cal­lan kyl­py­löil­lä, Caa­pi­to­lium kuk­ku­lal­la ja Es­pan­ja­lai­sil­la por­tail­la. Plä­jäyk­siä oli esi­mer­kik­si tai­de­suun­tauk­sis­ta, an­tii­kin ajan kau­neus­i­han­teis­ta, mo­nis­ta eri näh­tä­vyyk­sis­tä, mut­ta mo­nien mie­les­tä mie­len­kiin­toi­sin­ta oli kuun­nel­la ta­ru­ja Ca­pi­to­lium kuk­ku­las­ta Ca­pi­to­lium kuk­ku­lal­la. Myös esi­mer­kik­si an­tii­kin ajan lää­ke­tie­de oli mo­nien mie­les­tä mie­len­kiin­tois­ta.

Mielenkiintoisia nähtävyyksiä

Ca­pi­to­lium kuk­ku­lan li­säk­si kä­vim­me Roo­man seit­se­mäs­tä mui­nai­ses­ta kuk­ku­las­ta myös Aven­ti­nuk­sel­la, sekä Pa­la­ti­nus-kuk­ku­lal­la va­hin­gos­sa ek­sy­mäs­sä. Kä­vim­me myös  Gi­a­ni­co­lo-kuk­ku­lal­la, jos­sa si­jait­see Suo­men Roo­man-ins­ti­tuut­ti Vil­la Lan­te, jos­sa pää­sim­me myös käy­mään. Mat­kam­me ai­ka­na näim­me mo­nia eri näh­tä­vyyk­siä, jois­ta par­hai­ten mie­leen ovat jää­neet suu­ret Ca­ra­cal­lan kyl­py­lät , yöl­li­nen Fon­ta­na di Tre­vi , mo­net van­hat kir­kot, ku­ten Il Gesu, Pietarinkirkko ja Saint Clementen kirkko (jonka alta löytyy keskiajan kirkko ja antiikin ajan katutaso), paljon puhutut Forum Romanum, Colosseum ja Circus Maximus (ja varsinkin Circus maximuksella juokseminen), kapusiinimunkkien hautakammiot sekä Travestere kaupungin osassa haahuilu ja appelsiini- ja ruusutarhoissa käyminen. Kävimme myös esimerkiksi Ostian kaivausalueilla Rooman ulkopuolella.

Pie­ta­rin kirk­ko

Ca­ra­cal­lan kyl­py­lää

Viikon aikana koimme ja näimme vaikka mitä, ja käveltyä tuli päivässä helposti yli 10 kilometriä. Tämä tuntui kyllä mukavasti lihaksissa viikon jälkeen ja jalkapohjat olivat kipeinä jo ensimmäisien päivien aikana. Se ei helppottanut pitkiä jonotuksia, joita väistämättä tuli nähtävyksiä kierrellessä. Monet nähtävyyksistä olivat kuitenkin niin hienoja, että pitkä jonotus oli sen arvoista. Kuitenkin yllättäen pisin ja raskain jonotus ei ollutkaan Pietarin kirkkoon tai vatikaanin museoihin, vaan yhteen Rooma-tehtävistä eli kurkistamaan pienestä avaimenreiästä Maltan ritarien aukiolla (jostakin syystä viereisen reiän edessä ei ollut ollenkaan ihmisiä, joten päätimme muodostaa siihen ihan oman jononsa). 

Tehtävä seuraaville matkalaisille

Muita Rooma tehtäviä eli asioita, joita turistin pitäisi Roomassa tehdä, olivat Rooman alkupisteen löytäminen ja sen painaminen sormella, missä saimme apua poliiseilta; pyhän veden juominen Vatikaanissa ja kolikon heittäminen Fontana di Treviin. Seuraavalle ryhmälle jätimme myös oman tehtävämme: Menkää ravintolaan, joka on alle 5 min kävelymatkan päässä hostelliltamme, eri reittejä niin, että matkassa kuluu yli tunti. Ravintolan löytämisessä saimme apua kolmelta paikalliselta, joiden avuliaisuudesta huomasi selkeästi italialaisen palvelukulttuurin.

Mitä opimme matkalla?

Opim­me Roo­mas­sa pal­jon ita­li­an ja an­tii­kin ajan kult­tuu­ris­ta, sään­nöis­tä ja his­to­ri­as­ta. Opim­me ko­ke­muk­sen kaut­ta, että Tra­ja­nuk­sen kaup­pa­hal­lin ik­ku­na­lau­doil­la tai Vil­la Lan­ten kai­teel­la ei saa is­tua, Co­los­seu­min pyl­väi­siin tai Va­ti­kaa­nin ai­toi­hin ei saa no­jail­la, Pie­ta­rin kir­kos­sa ei saa opet­taa eikä Ca­ra­cal­lan kyl­py­löi­den vie­mä­rei­hin saa pu­dot­taa ki­viä edes tie­teel­li­sen tut­ki­muk­sen var­jol­la. Opim­me myös, ett­ei ita­li­a­lai­seen kult­tuu­riin kuu­lu cap­puc­ci­non juo­mi­nen muul­loin kuin aa­mul­la, eikä kah­via kuu­lu ti­la­ta jäl­ki­ruu­an kans­sa sa­maan ai­kaan vaan vas­ta koko ate­ri­an päät­teek­si. Myös Por­ta Por­te­sen mark­ki­noi­den peli­ko­jut kan­nat­taa kier­tää kau­kaa (ku­ten myös vi­hai­set koi­rat ja lin­nut) ja kirk­koi­hin men­nes­sä oli­si hyvä peit­tää olka­päät ja pol­vet nä­ky­vis­tä.

Os­ti­al­la

Pa­ras­ta mat­kal­la oli­vat tie­ten­kin mai­se­mien ja näh­tä­vyyk­sien nä­ke­mi­nen, joi­ta oli ai­kai­sem­min näh­nyt vain kir­jois­sa ku­vi­na. Toi­saal­ta vai­ku­tuk­sen teki myös ita­li­a­lai­nen ruo­ka ja var­sin­kin pit­sa, joka oli ai­van eri ma­kuis­ta kuin Suo­mes­sa, kos­ka raa­ka-ai­neet oli­vat tuo­rei­ta ja hy­viä.  Vaik­ka Ita­li­an lii­ken­ne on to­del­la ka­oot­tis­ta ja ih­mi­siä on pal­jon, saim­me siel­tä myös jän­nit­tä­viä ko­ke­muk­sia ja tyy­ty­väi­sen tun­teen, kun opim­me käyt­tä­mään su­ju­vas­ti met­roa ja bus­se­ja ja vält­te­le­mään var­kai­ta väen­tun­gok­ses­sa.

Mai­se­maa ”ker­ma­ka­kul­ta”

Kos­ka opet­ta­jam­me oli­vat pe­lo­tel­leet mei­dät puo­li­kuo­li­aik­si pit­kil­lä jo­no­tus­a­joil­la, kii­reel­li­sel­lä päi­vä­ryt­mil­lä ja pit­kil­lä kä­ve­ly­mat­koil­la, oli meil­le reis­su pal­jon ren­nom­pi, kuin olim­me odot­ta­neet. jo­no­tus­ajat oli­vat sie­det­tä­viä, eikä kä­ve­ly­kään lop­pu­jen lo­puk­si niin ra­sit­ta­vaa ol­lut. Myös oh­jel­mam­me oli niin jous­ta­va, että pys­tyim­me siir­tä­mään näh­tä­vyyk­siä muil­le päi­vil­le, jos toi­se­na päi­vä­nä olim­me lii­an vä­sy­nei­tä. Lop­pu­jen lo­puk­si reis­su oli siis te­ke­mi­sen ar­voi­nen ja näim­me kai­ken, mitä olim­me toi­vo­neet­kin nä­ke­väm­me ja vie­lä enem­män­kin. Suo­sit­te­lem­me siis kai­kil­le, että jos mah­dol­li­suus tu­lee läh­teä Roo­maan, niin ot­ta­kaa se vas­taan. Ette tule ka­tu­maan sitä!

Pie­ta­rin kir­kon ku­po­lin nä­ky­mää

Pik­nik Ca­ra­cal­lan kyl­py­läl­lä

Her­man­nin hä­päi­sy

Las­keu­tu­mi­nen ku­po­lis­ta

Apua Roo­ma-teh­tä­vään po­lii­seil­ta