Sodanjälkeinen Suomi vähemmistön silmin

Eliel Pohjolainen

Sodanjälkeinen Suomi vähemmistön silmin

Finn­ki­non kuu­kau­den elo­ku­vas­sa Tom of Fin­land (2017) ei ku­va­ta pel­käs­tään suo­ma­lai­suu­den hy­viä puo­lia. Dome Ka­ru­kos­ken oh­jaa­mas­sa elo­ku­vas­sa kä­si­tel­lään esi­mer­kik­si homo­ra­sis­mia ja tai­teen pa­hek­sun­taa.

Elo­kuva si­joit­tuu so­dan jäl­kei­seen Suo­meen, jol­loin oli pal­jon ny­kyis­tä tiu­kem­mat ra­jat, esi­mer­kik­si sen suh­teen, min­kä­lais­ta tai­det­ta voi­daan teh­dä. Pää­hen­ki­lö Tou­ko ei aluk­si us­kal­la ker­toa homo­tai­tees­taan edes  si­sa­rel­leen pa­hek­sun­nan pe­los­sa.  So­dan jäl­kei­si­nä  epä­var­moi­na ai­koi­na Suo­mi ha­lu­si näyt­tää va­kuut­ta­val­ta eri­tyi­ses­ti Ve­nä­jäl­le päin   ja sen­su­roi sik­si huo­no­ja vai­ku­tel­mia an­ta­vaa tai­det­ta. Ai­no­at pai­kat, mis­sä Tou­ko pys­tyi näyt­tä­mään tai­det­taan, ovat sa­lai­set homo­baa­rit.

Elo­ku­vas­sa tu­lee jat­ku­vas­ti myös esil­le se, kuin­ka pää­hen­ki­lö sekä muut ho­mot ei­vät voi olla avoi­mia sek­su­aa­li­ses­ta suun­tau­tu­mi­ses­taan. Tuo­hon ai­kaan ho­mous luo­ki­tel­tiin tau­dik­si (ho­mo­fi­lia) ja ho­mo­ja pa­hek­sut­tiin. Tämä puo­lin elo­ku­vas­ta an­taa tuon ajan Suo­mes­ta ra­sis­ti­sen ja ah­das­mie­li­sen ku­van. Pa­hek­sun­ta joh­tui eri­lai­sis­ta har­ha­luu­lois­ta ja ku­vi­tel­mis­ta ho­mo­ja koh­taan.

Suo­mea myös ver­ra­taan elo­ku­vas­sa edis­tyk­sel­li­seen Ame­rik­kaan. Tou­ko muut­taa Yh­dys­val­toi­hin pa­rem­man hy­väk­syn­nän toi­vos­sa. Yh­dys­val­to­jen su­vait­se­vai­suu­teen ver­rat­tu­na Suo­mes­ta saa­daan hie­man junt­ti­mai­nen ja pe­räs­sä­hiih­tä­jän vai­ku­tel­ma.  Tou­ko esi­mer­kik­si sa­noo, että hä­nen tai­det­taan oli­si hel­pom­pi jul­kais­ta Va­ti­kaa­nis­sa kuin Suo­mes­sa.

Elo­ku­vas­sa ku­va­taan myös suo­ma­lai­suu­del­le tyy­pil­lis­tä lii­an­kin suur­ta vaa­ti­mat­to­muut­ta. Tou­kon si­sar Kai­ja ei ha­lua kos­kaan näyt­tää tai­de­te­ok­si­aan näyt­te­lyis­sä, kos­ka ko­kee, ett­ei­vät ne ole tar­peek­si hie­no­ja. Myös roh­keus ja tois­ten puo­les­ta uh­rau­tu­mi­nen tu­le­vat elo­ku­vas­sa esiin. Kun Tou­ko oli mui­den ho­mo­jen kans­sa viet­tä­mäs­sä il­taa ken­raa­li Ali­joen luo­na, jou­tui­vat he po­lii­sien väi­jy­tyk­seen. Ali­joki jäi kui­ten­kin vii­vyt­te­le­mään po­lii­se­ja ja muut pää­si­vät sik­si pa­ke­ne­maan.

Elo­kuva kä­sit­te­li so­dan jäl­keis­tä Suo­mea hy­vin ka­pe­as­ta näkö­kul­mas­ta ja sik­si vai­ku­tel­ma suo­ma­lai­suu­des­ta saat­toi muo­dos­tua jopa hiu­kan tur­han­kin ne­ga­tii­vi­sek­si.

Non So­lumKe­vät 201720.3.2017