Metsän salaisuudet

  Kuulet laulua ja kaukaista huminaa. Silti olet hiljaisuudessa. Korvasi lepäävät. Hiljaisuudessa mielesi tekee tanssia – tehdä mitä vain, mitä ei muiden nähden viitsisi tehdä. Sen tekee helpoksi keuhkoihisi virtaava raikas ilma. Mielesi virkistyy, katseesi virkistyy. Katseellasi näet keväällä heräämisen, kesällä kukoistuksen ja syksyllä mahtavan väritaidemaalauksen. Talvella näet uinuvan kimalluksen. Kukaan ei työnnä sinua pois, nimitä oudoksi tai lavertele salaisuuksistasi. Sinut otetaan vastaan tarjoamalla suojaa sateelta, piilopaikkoja katseilta ja marjoja nälän häätämiseksi. Voit olla täysin oma itsesi.

Tässä on metsä minun sanoin. Se on minulle yhtä tärkeä paikka kuin kotini. Siksi minulle onkin itsestäänselvyys säästää, suojella ja kunnioittaa sitä. Monelle asia ei kuitenkaan ole näin. Monet ajattelevat, että metsä on vain ihmisen kehityksen tiellä. Ihmiset jaksavat kantaa tölkin täytenä mukanaan, mutta tyhjänä se muuttuukin liian raskaaksi ja se heitetään pöpelikköön. Eikä sillä ole mitään väliä. Tuo ajattelu kaipaisi päivittämistä.

Jos ei ole metsää, ei ole myöskään ihmisiä. Saamme kiittää elämästämme osaksi metsää. Se tuottaa meille happea ja joka ikinen tietää mitä meille käy, jos emme saa hengitettäväksemme sitä. Puuta ja muuta metsästä löytyvää – vaikkapa turvetta – polttamalla voimalaitokset valmistavat energiaa. Ilman sitä söisimme jouluruokamme talvella toppavuorauksissa lämmityksen puuttuessa, eikä meillä olisi nykyään meille niin tärkeitä älypuhelimiamme, koska ei olisi teollisuutta joka valmistaisi niiden osat. Ihan joka päivä ei tule esille sekään, että puiden juuret pitävät maaperää paikallaan niin, että se ei murenisi veteen. Eikä pidä unohtaa marjoja, sieniä ja periaatteessa lihaakaan, koska eläimet asuvat metsässä. Metsän meille tarjoamia mahdollisuuksia olisi lukemattomia. Metsä huolehtii meistä – miksemme me huolehtisi metsästä?

Metsää pitäisi minusta kohdella kuin toista ihmistä. Ihmiset ajattelevat aina olevansa tämän planeetan herroja, koska meillä on pisimmälle kehittyneet aivot. Yhtä hyvin voin väittää, että esimerkiksi koiralla on pisimmälle kehittynyt hajuaisti. Eivät koirat silti väitä olevansa Maan herroja, vaan sopeutuvat Maan tavoille.

Äskeinen mielessä pitäen, mietitäänpä metsää. Se on paljon viisaampi kuin ihminen. Metsä on ollut aina. Se on nähnyt dinosaurukset ja niiden tuhon. Tottakai, vanhat puut ovat kaatuneet pois ja uudet ovat vallanneet niiden tilat, mutta eivät vanhojen puiden viisaudet ole vain hävinneet yhden puun kuoleman myötä. Puut muuttuvat niin kuin kaikki lajit muuttuvat. Ne oppivat selviytymään. Vanhat puut ovat siirtäneet tietonsa itiöihinsä ja itiöistä on kasvanut niiden vanhempien neuvojen avulla samanlainen, mutta uudenlainen puu. Niin ne ovat kehittyneet sellaisiksi kuin ovat nykyään.

Eli puut ovat tutkineet tätä planeettaa jo ainakin sata kertaa pidempään kuin ihmiset. Voisi sanoa, että niiden talous ja politiikka ovat jo aikaa sitten ratkaisseet meidän tämänhetkiset ongelmamme. Eli onko ihminen maapallon kehittynein laji? Ei ole. Jokainen laji vain kehittyy sen selviytymisen kannalta tärkeillä osa-alueilla. Juuri siksi metsä ei ole ihmisiä alempana hierarkiassa.

Jos taas miettii planeettamme tasapainoa. Samalla lailla kuin ihmiset tappavat eli kaatavat puita, voisiko olla, että luonnonkatastrofit ikään kuin tappavat ihmisiä takaisin. En usko, että metsä ja luonto olisivat kostonhaluisia, mutta ehkä niiden on pakko pitää ylimielisten ihmisten määrä kurissa. Ihmisiähän on jo nyt liikaa maapallolla. Jos ihmisiä tulee liikaa, ei metsäkään voi elää täällä, sillä planeettamme kuluisi loppuun. Kysymys siitä kuka päättää, ketkä kuolevat luonnonkatastrofeissa, on tietysti mysteeri. Mutta eivät ihmisetkään mieti minkä puun he nyt kaatavat.

Metsää pitää suojella. Vaikka tuntuu, että nykyihmisten aivot vain pienenevät pienenemistään, jokaisen pitäisi ymmärtää metsän ja luonnon merkitys tälle planeetalle. Me tarvitsemme metsää, mutta emme ole välttämättömyys sille. Lisäksi väitän sadan prosentin varmuudella alussa mainitsemani tölkin olevan kevyempi tyhjänä kuin täynnä. Sinulla siis riittää voimaa kantaa se vielä läheiseen roskakoriin juotuasi. Tee se. Metsän lisäksi myös sinä itse kiität tulevaisuudessa.

Annika Sopo